Helpon elämän lapsi (vanha blogi, ei päivity enää)

Kaikki hyvä loppuu aikanaan (haha)

2009-05-26T11:01:00.003+03:00

Se taitaa nyt olla kyllä sillä tavalla, että tämän blogin tarina oli tässä.
Ehkä parasta, mitä voin nyt tehdä, on punnita asioita mielessä ja palata sitten, kun tiedän, mitä haluan ja kuka olen.
Ei tunnu enää omalta tämä.
Cheers!

Life is sweet and so are you

2009-05-24T17:34:00.002+03:00

Tämä viikko on ollut kerrassaan loistava. Pelkään hyvän fiiliksen ennustavan huonoa onnea ensi viikolle, joilloin pitäisi saapua tieto siitä, pääsenkö haluamaani kouluun, mutta ei siitä sen enempää nyt. Nyt on nimittäin pakko hehkuttaa!

Ensinnäkin ruoan puolesta viikko on ollut varsin hulppea. Olen syönyt ehkäpä maailman parasta lohisalaattia, jossa oli tonnaria, kuivattua sipulia ja kananmunaa. Olisin voinut kuolla siihen paikkaan ollen onnellisempi kuin pitkiin, pitkiin aikoihin. Lauantaina, eli eilen, ruokaorgasmin aiheutti vuosisadan nälän selättänyt Chico'sin valkosipulihampurilainen - onneksi kieltäydyin tällä kertaa menemästä Hesburgeriin, vaikka ruokaa saikin odottaa ikuisuudelta tuntuneen ajan. Tänään sunnuntaina hengailin Maailma kylässä -festareilla mm. friteerattuja ruokabanaaneja, kanavartaita ja kananuudelia ahmien. Aurinko, Ruoka ja Rakkaat, niistä se elämänilo koostuu.

Syömisen lisäksi käväisin tällä viikolla töissä hankkimassa hieman taskurahaa, joka tulikin jo tuhlattua moninkertaisesti alusvaatteisiin (La Senza Lingerie, I'm in love!) sekä H&M:n hiuskukkiin, joita aloin himota hullun lailla nähtyäni ne kerran Pink Chihun blogissa. Myös sukka- ja t-paitakokoelmani kasvoivat pikaisen shoppailukierroksen tuloksena.

Erityisen viikosta teki myös se, että saimme vihdoin käytyä Å:n kanssa leffassa. Ajankohta määräytyi joululahjaksi saamiemme lahjakorttien viimeisen voimassaolopäivän mukaan, ja elokuvaksi valikoitui noin miljoonalla pystillä palkittu Slumdog Millionaire/Slummien miljonääri. Totesimme yksissä tuumin, ettei kyseinen raina yllä kaikkien aikojen parhaimmaksi leffaksi, vaikka se ihan hyvä olikin. Mielestäni elokuvan alun ja lopun tunnelmat olivat turhan paljon ristiriidassa keskenään, eikä bollywoodin ja länsimaisen elokuvateollisuuden yhdistäminen aivan toiminut. En ymmärrä myöskään sitä, ettei satojen miljoonien lipputuloilla saada kohennettua parin lapsitähden asuinoloja edes hieman, mutta leffan aikuinen naispääosan esittäjä Freida Pinto poseeraa lehtikuvissa leveästi hymyillen ties missä dolce&gabbanoissaan...

Hei.
Tästä piti tulla kerrankin positiivinen postaus.
Kai se on sitten munkin jo myönnettävä, ettei parin muovisen hiuskukan ostaminen päihitä uutisarvossaan Intian slummien kurjuutta.
Pöh...

Blondi angstaa yössä, part 1

2009-05-22T22:51:00.002+03:00

Jos ketuttaa,

sääntö numero 1: Älä katso kuvia, joissa näytät hyvältä ja joissa hiusten värisi on eri kuin v-tutushetkellä.

Paluuni blondiksi ei saanut lähipiirissäni aikaiseksi riemunkiljahduksia, ellei poikaystäväni hyväksyvää murahdusta lasketa. Päin vastoin, kuulin muutaman "näytät paremmalta tummahiuksisena" -kommentin.

Hiusten vaalentaminen oli osaksi järkiperäinen ratkaisu: tummassa tukassa vaalea tyvikavu aiheuttaa ei-toivotun kaljuefektin, joten kampaajalla oli käytävä usein. Tumma hiustenväri tuntui vaativan myös meikiltä enemmän (vaikka muutama meikitön kuva tummalta ajaltani todistaakin päinvastaista - nykyinen vaalea kuontaloni tekee maidonvalkeasta hipiästäni itseasiassa valjumman näköisen).

Vuoden alussa päätin päättää tumman kauteni ja uhrata kiiltävän, hyväkuntoisen tukkani säälimättömälle vetyperoksidi-jumalalle. Vaalennusprosessi vaati muutaman kuukauden ja kaksi kampaajakäyntiä, tuloksena entistä lyhyempi ja rutkasti vaaleampi hiuspehko.

Väriin totuttelu ei vienyt kauaa, sillä olinhan ollut suurimman osan elämästäni blondi, mutta ihmisten reaktiot ensimmäistä kertaa kohdatessa hämmensivät. Työkaverini olivat oppineet tuntemaan minut tummana, samoin muutama muu uusi tuttavuus. Vanhat kaverini taas olivat selvästi iloinneet brunetesta aikakaudestani, sillä blondausprosessini jälkeen he tuntuivat välttelevän katsettani, kun puheenaiheeksi nousi hiukset.

Olen kaiken kaikkiaan hyvin epävarma ulkomuodostani, oli sitten kyse vatsaseudun kiinteydestä, hiusten väristä tai vaatteiden istuvuudesta. Näin ollen hiusvärikriiseily on mitä hedelmällisintä maaperää loputtomalle angstaamiselle kuolettavan tylsinä perjantai-iltoina.

Tänään menin avaamaan väärän kuvakansion. Pian ruudusta tuijottivat takaisin omat onnellisesti hymyilevät kasvoni. Kuva oli otettu muutamia kuukausia sitten, kun kasvojani kehystivät vielä tummanpunaiset hiukset. Olin elinvoimainen, näytin hoikemmalta.

Ketutukseni maksimoitui silmänräpäyksessä. Kuka v-ttu on niin typerä, että keksii haluta olevansa blondi juuri silloin, kun näyttää tummahiuksisena aivan mielettömän hyvältä?! No, jos ei nyt ihan 'mielettömän' tai edes 'hyvältä', niin ainakin erittäin siedettävältä.

Ja täällä minä istun, blondissa Beatles-henkisessä pottatukassa, turvonneena kuin mummon pullataikina, likaisissa verkkareissa perjantai-iltana. Miten mikään voi mennä näin pieleen, kysyn vaan...

Despite your looks, you can be adorable.

2009-05-18T23:06:00.003+03:00

Edelliseen tekstiini viitaten, katsoin äsken TV Viideltä/Voicelta ohjelman, joka todisti faktaksi väitteen, ettei ulkonäöllä ja elämänasenteella ole juuri mitään tekemistä keskenään. Ohjelma kuuluu Salaisuuksia naisista -sarjaan, jossa on tähän mennessä esitelty ainakin tatuointeja ja eroottista painimista rakastavia naisia.

Noh, tämän illan jaksossa käsiteltiin painoa, kokoa ja ylipäänsä keskivertokansalaisista eroavaa ulkonäköä. Ohjelmassa oli pari lyhytkasvuista, yksi 190 senttinen ja pari yli satakiloista naista. Koska olen viettänyt suurimman osan murroiästäni Nelosen 4D-dokumentteja toljottaen, odotin ohjelmalta tietenkin nyyhkytarinoita ja roisia tirkistelynhaluni tyydytystä.

En voi väittää, etteikö ohjelmaa olisi suunniteltu juurikin tällaisia allekirjoittaneen kaltaisia sairaalloisen uteliaita tapauksia varten, mutta 4D:ihin verrattuna Salaisuuksia naisista -sarja on jollain tapaa neutraalimpi ja vähemmän shokeeraushakuinen - siis jos ei lasketa esim. vauvafetististejä käsitellyttä jaksoa. Anyhow, tämän iltainen jakso sai hymyn kareilemaan huulillani ja himmeän, hitaasti heräävän energiasäästölampun syttymään pääni päällä.

Otetaanpa esimerkiksi jakson isokokoiset naiset, joiden nimiä en kuollaksenikaan muista. He molemmat olivat ulkoisesti varsin tyrmääviä tapauksia vaatteineen, meikkeineen ja kampauksineen. Tästä kaksikosta huokui itsevarmuutta ja elämäniloa enemmän kuin suuresta osasta heitä kolme kertaa pienemmistä naisista. Kaiken lisäksi tämä näpsäkkä parivaljakko oli pistänyt viisaat päänsä yhteen ja perustanut isokokoisille naisille oman klubin nimeltään Bounce. Klubilla kuvatuissa pätkissä näkyi kymmeniä ylipainoisia tyttöjä ja naisia, jotka tanssivat musiikin tahtiin hymy korvissa tai siemailivat drinkkejä värikkäissä, jopa todella paljastavissa topeissaan! Ei puhettakaan allien piilottelusta tai vatsakumpareen häpeämisestä, vaan puhdasta elämäniloa. En ole koskaan törmännyt Suomen baareissa vastaavanlaiseen iloitteluun, mutta ehkä olen käynyt vain väärissä paikoissa...

Jaksossa lyhytkasvuisia naisia edusti pirteä tehopakkaus April. Ja kun sanon "pirteä tehopakkaus", en tarkoita ärsyttävää ylienergistä höpöttäjää, vaan työhönsä kunnianhimoisesti suhtautuvaa uskottavaa naista. April koulutti työpaikassaan uusia työntekijöitä ja toimi myös firman helpdeskissä. Kuten moni ohjelmassa haastateltu sanoikin, Aprilin asenne ja luonne tuli heille täytenä yllätyksenä. Pienestä, suojeluvaiston herättävästä ihmisestä kuoriutui ensimmäisen tapaamiskerran aikana itsenäinen, fiksu ja sanavalmis nainen, joka piti myös flirttailusta.

Ja miksi päätin avautua tästä aiheesta hieman ennen puolta yötä maanantai-iltana? Ensiksikin, olen 174 senttinen keskivertotyttö, jolla on M:n ylioppilastodistus, poikaystävä eikä terveydessä juuri moitteen sijaa. Ja silti, silti valitan joka päivä miten elämä on vaikeaa ja perseestä. Got it?

No, nämä edellä mainitsemani naiset, jotka mielletään usein liian lihaviksi tai liian lyhyiksi, joiden ulkonäkö aiheuttaa ihmisille ahdasmielisiä ennakkoluuloja yhden katseen perusteella, ovat yhteisönsä rakastetuimpia henkilöitä. Heillä on mielekäs elämä, terve itsetunto ja liuta ystäviä.

Monesti sanotaan, että on tyydyttävä siihen mitä on saanut. Niin nämä naiset ovat tehneetkin, ja siitä he ovat voineet ponnistaa seuraavalle tasolle. He ovat vaikuttaneet omalla asenteellaan elämänsä suuntaan ja saaneet haluamansa. Tai ehkäpä jopa vielä enemmän.

I hate my life

2009-05-18T16:50:00.003+03:00

Allekirjoittanutta riivaa jatkuva pakkomielle olla erilainen kun on.
Aika kuluttavaa olla tyytymätön kaikkeen elämässään.

Sitä kuvittelee pienessä päässään, että jos mä näyttäisin tolta, tekisin tota tai olisin tommonen, niin mun elämäni olisi paljon mielekkäämpää.
Jos olisin 14-vuotias, kyseiset ajatukset olisivat normaaleja.
Mutta kun olen parikymppinen, helvetti sentään...

Ehkä suurin osa suomalaisten kateudesta todellakin johtuu siitä, että oma elämä koetaan kurjaksi.
Sitten kun joku osaa olla terveesti tyytyväinen kuvioihinsa, joihin on päätynyt tai tietoisesti hakeutunut, alkaa hän saada pahaa silmää osakseen muilta.

On se kyllä vaikeaa, muuttaa ajatusmaailmaansa täysin toiseksi.

Vinkkaus

2009-05-13T13:21:00.003+03:00

Mikäli elämä tuntuu p*skalta ja kaikilla muilla tuntuu menevän itseä paremmin, kannattaa tutustua Mungolifen uusimpaan postaukseen aiheesta onnellisuus. Vaikka Annalla onkin opiskelupaikka, johon yltää vain pieni osa ihmisistä, upea ulkonäkö ja ihana parisuhde, onnen avain löytyy silti asenteesta. Esimerkiksi kahden duunin paiskiminen opiskelun lisäksi ei varmasti ole aina nannaa, vaan silti Anna jaksaa olla elämäniloinen ja kannustava.

Itkisin mä onnesta, jos saisin minnaparikat

2009-05-11T21:04:00.020+03:00

Blogosfäärissä on kiertänyt haaste, jonka ideana on esitellä bloggaajan omistamat top 5 kengät, vaatteet ja asusteet. Vaikken todellakaan pidä Helpon elämän lasta muotiblogina, ko. haaste on mielestäni silti tarttumisen arvoinen.

Tässä siis kurkistus pienen kenkäkokoelmani helmiin. En ole mikään kenkäfriikki kiitos kapeiden 41-kokoisten lättäjalkojeni, joten seuraavaksi on luvassa oikeasti melko kattava katsaus omistamiini jalkineisiin.

Siinä vähän pohjustusta kaikille jalkafet... Öhm.

Kuvat on otettu Casion Exilim-pokkarilla, joka päätti tehdä itsemurhayrityksen portaissa kesken kuvaussessioiden. Kamera muistutti vahvasti superpalloa pomppiessaan yläkerrasta alas, mutta vielä en ole havainnut näkyviä vaurioita. Saattoi muuten lentää pari ärräpäätä.

Ensimmäisenä vuorossa ovat viime(/tämän) talven feivöritit, jotka istuivat heti ne ostettuani upeasti ja olivat kaiken lisäksi tarjouskengät. Joudun hyvästelemään muruseni kesän ajaksi, joten osoitin mieltäni kuvaamalla ne puhdistamattomina.

Näillä saappailla on hyvä ajaa autoa korosta huolimatta, mikä on iso plussa.

Lähikuvassa yksityiskohtia - ja tahroja.

Toisena esittelyvuorossa ovat vanhat space-bootsini, joita olen rakastanut palavasti jo monen vuoden ajan, mutta jotka jalassa lähdin yläasteella metsäretkelle. Saappaat kärsivät kosteusvaurioita ja olivat monta viikkoa kovat kuin korput. En muista enää, olivatko saappaat uutena yhtä kuluneet kuin alla olevassa kuvassa, mutta mielestäni kuluminen sopii niiden tyyliin.

Nyt tuli muuten pienet Hessu Hopo -vibat...

Kolmantena muissakin blogeissa nähdyt herrainkengät. (Don't look at the ankle fat.) Ostettu Trendikengästä vaimikäseoli. Kivat kengät, pääsivät kerran baarin tanssilattiallekin, mutta kangaspäällysteinen korko sanoi pahan sanan autoilusta. Ovat käytännössä katsoen pilalla, mutta yritän elvyttää kavereita vielä mustalla vedenkestävällä tussilla.

Seuraavana tietenkin Capezion Dance Sneaker -tanssikengät, jotka ovat toimittaneet hienosti myös salikenkien virkaa. Rakastan sitä, miltä ne saavat jalan näyttämään, ja muutenkin. Maksoivat hunajaa aikoinaan, mutta ovat palvelleet jo ties kuinka monta vuotta. Plussaa kulumista ja kolhuista, jotka todistavat minun tanssineenkin joskus!

The one, the only. Capezio.

Seisomatyössä hyvillä kengillä on suuri merkitys. Omani ovat suomalaista laatutyötä, merkkiä Promena. Suosittelen lämpimästi kyseisen firman kenkiä, ovat hyvät jalassa ja mielestäni hauskan näköisetkin. Mustavalkoisina muistuttavat mielestäni Satu Tuomiston Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa käyttämiä jive-kenkiä.

Ja kenkäkatsauksen loppukevennys saa tämän tytön toivomaan sateista kesää:

Editing and searching

2009-05-11T13:04:00.003+03:00

Helpon elämän lapsi uudistaa ulkoasuaan, pahoittelut sekavista sivuista! :)

Edit: Huh, en taas muistanut miten rasittavaa on etsiä uutta sivupohjaa blogille, joka määrittelee hyvin pitkälti oman nettipersoonan... Ensin en saanut mieleisiä pohjia toimimaan ja sitten hyvän sivuston löydettyäni tajusin, että vaihtoehtoja on aivan liikaa. Noh, tällä mennään jonkin aikaa, parannusehdotuksia saa heittää kommenttilootaan.

Hei!

2009-05-10T22:24:00.003+03:00

Tiedättekö maailman ärsyttävimmän asian, Facebookin testit, joissa ei osata kieli_oppia? On luonne_testiä ja vaikka mitä. Boikotoin yhdyssanavirheitä kuhisevia tekstejä muutenkin, suomea osaamattomat höttöpäät eivät ansaitse palstatilaa edes Naamakirjasta!

On muuten metkaa: tänään selvisi, että minä äänestin ekassa Idolsissa Antti Tuiskua, kun taas siskonmies äänesti Jani Wickholmia. Saatoimme saada osaksemme sääliviä katseita, kun tämä tuli ilmi...

WTF...?

2009-05-09T12:07:00.003+03:00

En tajua.
Mulla taitaa olla jonkinlainen alitajuinen ihailusuhde suomalaisiin räppäreihin...

Toissayönä yritin iskeä Cheekiä bussissa - siis unessani. Herra "Avaimet mun kiesiin" ei lämmennyt mulle, vaikka kuinka yritin keksiä jutunjuurta.
Mutta onni onnettomuudessa: viime yönä asuin jo "Anna sen soida"-Elastisen kanssa onnellista yhteiselämää omassa kodissa!

Että kaikkea hyvää sulle Cheek, Suomen ehkä hoteimman sixpackin omistaja onneks ymmärtää oikeen naiskauneuden päälle <3

Perfection is my goal

2009-05-07T00:15:00.003+03:00

Mistä tunnistaa perfektionistin?
Joillakin on siisti koti, toisilla loistava todistus, kolmansilla taas kunnianhimoinen urheilu-ura.
Minä vaadin käytökseltäni ja verbaliikaltaltani huippusuorituksia, jotka jäävät kuitenkin liiallisen stressaamisen vuoksi yleensä saavuttamatta.

Muistelen kuukausien, jopa vuosien takaisia mokiani. Nuo epäonnistumiset saavat koko kehoni kihelmöimään häpeästä. Potkin itseäni päähän viisi vuotta sitten tapahtuneesta mokasta, jolle olisi pitänyt osata jo silloin, tai ainakin viimeistään nyt, nauraa.

Muistan möläyttäneeni yläasteaikaiselle ihastukselleni juntteja asioita. Muistan menneeni väärään pankkiin useita kertoja tajuamatta sitä itse (kummeksuin vain epäystävällistä asiakaspalvelua). Muistan nukkuneeni työaamuna pahasti pommiin. Erityisesti muistan erään jouluruokailun, kun halusin kadota maan päältä vähin äänin. Olin ollut juuri niin typerä, kuin vaaleahiuksiselta perheen kuopukselta odotettiinkin.

Herkkänahkaisuus ja poissaolollaan loistava puolensa pitämisen taito on paha kombo. Monta kertaa olen miettinyt, että jos näkisin autoani varastettavan, en uskaltaisi mennä puolustamaan omaisuuttani. Myös asiakaspalvelijana olen siinä mielessä paska, etteivät rahkeeni riittäisi myymälävarkaan kiinniottamiseen. En osaa piiloutua myyjän roolin taakse, otan töissä kritiikinkin aina henkilökohtaisesti. Ei ole erikseen työ- ja koti-Ässää.

Perfektionistit mielletään usein ahkeriksi ja tunnollisiksi, mutta asia ei ole aina näin yksinkertainen. Vaikka olen myös laiska, joissain asioissa pelkkä epäonnistumisen pelko ajaa huolimattomaan työskentelyyn. On helpompi vedota laiskuuteen kuin myöntää oma osaamattomuutensa, kaverin parempi arvosana ei tunnu niin pahalta, kun tietää laiminlyöneensä opiskelun. Sitä paitsi koen saaneeni erävoiton älyllisessä kamppailussa, mikäli oma numero peittoaa ahkerampana tunnetun kaverin numeron. Äärimmäisen itseriittoista toimintaa, tiedän.

Never fell in love with a Blog.

2009-05-06T22:33:00.003+03:00

They'll let you down every single time... -__-

Kannattais vissiin hankkia elämä ja ihkaoikeita ystäviä.
Kasaan itteni ihan kohta.

On se muuten s-tana, kun ei toi enkku onnistu... Otsikossa pitäisi luonnollisesti lukea "fall" ei "fell". Idari täällä hei.

MONkeyDAY

2009-05-04T23:15:00.006+03:00

Hola!
Harvoin olen maanantaisin yhtä leppoisalla tuulella kuin tänään. Loppuillasta kauppareissulla väänsin arinarievästä (leipä) sanan narinareva ja kikattelin äitini heikolle englannin ääntämiselle. On käsittämätöntä, miten monta erilaista äänneasua mama keksi eräälle 70-luvulla perustetulle punk-yhtyeelle yhden minuutin aikana.

Vein kirppikselle vanhoja vaatteita ja vähän muutakin sälää. Yksikään tuotteista ei maksanut kaksinumeroista summaa, koska mielestäni alle kympin hinta on sopiva käytetylle tavaralle. Olikin järkytys huomata miten kalliita vaatteita ja asusteita muiden pöydissä näkyi. Ei pahalla, mutta vaikka laukku olisi kuinka unikkokuvioinen ja siisti, 18 euroa on mielestäni järkyttävä hintapyyntö! Bongasin muuten myös hyvin tukiaismaisen pöydän täynnä aikuisille suunnattuja pienen pieniä pinkkejä vaatteita.

By the way, nyt saa onnitella: luet parhaillaan Helpon elämän lapsen 200. postausta! Mieletöntä (=päivän sana).

Kirppauksen lisäksi päivästä teki erityisen se, että näin molemmat siskoni. Toisen luona altistuin vauvakuumeelle, toisen luona iski polttava matkakuume. Onneksi ei ole kolmatta siskoa, siltä olisin saattanut saada tuon pahamaineisen possukuumeen... Haha, päivän huono läppä osa 372. (Jos et ymmärtänyt, ei se mitään - ei ollut mitään ymmärrettävää.)

Jotta kirppistelystä ei olisi ihan heti rahallista hyötyä, päätin shopata hieman. Kirpparilta mukaan tarttui pinkki Adidaksen kassi mainitsemastani tukiaispöydästä, 8 kappaletta pitkiä juomalaseja ja John Travolta -tripla-DVD. Lisäksi tilasin kultasepänliikkeestä uuden rannekkeen Axcentin kellooni.

Päivän ehkä parhaan löydön tein kuitenkin eräästä mummovaatteita myyvästä putiikista, jossa oli rekillinen nuorille suunnattuja mekkoja. Ihastuin minimittaiseen kesämekkoon, jossa on mielestäni hieman tyttömäistä haltia-fiilistä. Kiharrettu hiuspehko ja kesäinen piknik, I'm ready for you guys!

Vähän jännittää, löytyykö SIG-Inkinen elossa vai ei. Jäämme tarkkailemaan tilannetta cashew-pähkinöiden kera.

Mee-mi-nen

2009-05-03T15:53:00.002+03:00

Oletko koskaan antanut pusua kenellekkään jonka nimi alkaa T:llä?
--> Ehh, joo... -__-

Kuka on ensimmäinen R:llä alkava puhelimen yhteystiedoissasi, millä nimellä hän on?
--> Rakas.

Mitä mietit?
--> Kynsien katkeilemista ja liuskottumista.

Viime matikan kokeen numerosi
--> Kahdeksikko muistaakseni.

Oletko mustasukkainen?
--> Kyl vaan.

Kummalla puolella sänkyä nukut yleensä?
--> Seinän puolella.

Osaatko kokata?
--> En oo kokeillu, haha...

Viimeisin ostamasi asia?
--> Ööh. Cheddaria, hakaneuloja, leipää? Tuli muuten hyvä sämpylä ku pisti pari hakista väliin.

Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
--> Ottaa itseäni niskasta kiinni. En tiedä.

Ärsyttävin tapa herätä?
--> Huonovointisuus.

Haluaisitko riipaista kovat kännit?
--> En.

Mitä kaikkea teit eilen?
--> Järjestelin kirpparikamoja ja kävin kaupassa. Elämässäni ei ole kovin paljoa sisältöä.

Miksi asut siellä missä asut?
--> Ei ole vielä opiskelupaikkaa. Too bad.

Mitä lukee 15. saapuneessa viestissä?
--> (osa tekstistä puuttuu) ketään.

Koska viimeksi teit itse ruokaa?
--> Eilen tein niitä hakaneulasämpylöitä.

Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?
--> Ihan sikana.

Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu?
--> Eipä oo viime aikoina kumpikaan ollut.

Olitko iloinen herätessäsi aamulla?
--> Ihan suhteellisen kyllä.

Mitä teit kello 9 tänä aamuna?
--> Nukuin.

Kuinka monta viestiä on kännykkäsi saapuneet?
--> 1448.

Oliko eilen mukava päivä?
--> Eipä erityisen.

Avonaiset messenger keskustelusi?
--> None.

Oisiko ihanaa asua yksin?
--> Olisi, erittäin ihanaa!

Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
--> En harrasta sukurutsausta.

Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
--> Öö, joo. Tai sitten en, muah.

Muuttaisitko asumaan maahan, jossa kävit viimeksi?
--> Emmä kauheesti Portugaliin rakastunu =/

Pukeutuisitko koulukuvaukseen vaatteisiin, jotka sinulla on nyt päällä?
--> En helevetissä!

Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
--> Suklaajäätelöä, no yök.

Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
--> En muista.

Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
--> Ei svide näitä kysymyksiä...

Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?
--> En.

Kirjoittavatko ihmiset nimesi väärin?
--> Lähes aina.

Kuka viimeksi katsoi sua pitkään?
--> ??

Onko sinua pussannut kukaan viimeisen kuukauden aikana?
--> Joo.

Mitä alkoholipitoista juomaa joit viimeks?
--> Cooler-sidukkaa, oli pahaa.

Oletko rauhallinen ihminen?
--> En, oon vaan joko laiska tai hyper-energinen.

Tunnetko poikaa, joka tietää lähes kaiken sinusta?
--> Jepsis kepsis.

Kerrotko äidillesi kaiken?
--> Aika paljon, mutten kaikkea.

Oletko todella hiljainen?
--> Dorkassa seurassa joo.

Mitä teit viime yönä?
--> Nukuin niin että kädet puutu.

Mitä haluaisit sanoa juuri nyt ja kenelle?
--> En mitään, haluaisin olla hiljaa. Yksin ollessa se onnistuu, vaan ei nyt.

Uskotko rakkauteen?
--> Caaaaannn you feeeel the loooooove tonight, it iiiisss wheere wee aaaaaare.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
--> It's enough for this wiiide eeeyed wanderer that we've got this faaaar!

Millainen sää on ulkona?
--> Pilvinen. Tai puoli-.

Kenelle annoit puhelinnumerosi viimeksi?
--> Kirppistädille.

Oletko herkkä?
--> NO EN OLE, nyyh.

Oletko pitkävihainen?
--> Jep, ainaki sen puoli minuuttia.

Minkä väriset ovat kyntesi?
--> No daa, minkä väriset itelläs on ilman kynsilakkaa????

Mikä on todennäköisin syy, jos et saa yöllä nukuttua?
--> Olen nukkunut päivällä.

Vastaatko rehellisesti kouluterveyskyselyihin?
--> Juuh.

Vaikuttavatko tunteesi syömiseesi (syötkö enemmän surullisena tms.)?
--> Mä syön iloon ja suruun. Ja oon aina jompaa kumpaa.

Jos olet joskus polttanut ensimmäisen tupakkasi, mistä syystä teit sen?
--> Piti kokeilla oisko se kiva harrastus.

Milloin viimeksi söit lääkkeen?
--> Illalla nielaisin yhden pillerin hormonaalista ehkäisyä.

Käytätkö farkkuja kotona?
--> Joskus, mutten tällä hetkellä.

Mitä joit viimeksi?
--> SIMAA!

Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
--> Ruotsalaisen "Anna Frisk" -leffan. Oli jopa ihan hyvä.

Ihastutko helposti?
--> Todella helposti.

Pidätkö kivennäisvedestä?
--> Nääh :(

Koetko olevasi vaarallinen?
--> *LOL*

Oletko joskus töykeä, miksi?
--> Koska mulla ei ole kuin kaksi vaihdetta: ystävällinen ja töykeä.

Onko sinulla suunnitelmia ensi viikonlopuksi?
--> Ei oo. (Kaveri)treffipyyntöjä odotellessa.

Mitä odotat tällä hetkellä?
--> Pääsykokeita ja opiskelupaikan saamista.

Pidätkö itseäsi onnellisena ihmisenä?
--> Se vaihtelee kuten kaikki muukin mun elämässä.

Miltä tällä hetkellä tuntuu? Ottaako joku asia päähän?
--> Hartiaan sattuu ja ois päiväuni aika, eikä tää -keleen meemi lopu ikinä.

Oletko pahoittanut mieltäsi tänään?
--> Vähäsen.

Kumpi on parempi, matka vai määränpää?
--> Molempia tarvitaan sopivassa suhteessa. Tai jotain.

Muisteletko mielelläsi menneisyyttä?
--> Oi kyllä. Vanhojen valokuvien katsominen herkistää.

Annatko ihmisille lempinimiä?
--> En, tykkään käyttää oikeita nimiä mieluiten.

Kauanko mietit ostopäätösten tekoa?
--> Riippuu ostoksen hinnasta.

Huppari vai kauluspaita?
--> Haluisin semmosen isohuppuisen hupparin a la Pussycat Dolls.

Mitä lehtiä olet tänään lukenut?
--> En niin mitään. Paitsi Spes Patriae -kirjaa selasin.

Näytätkö viehättävältä kipeänä tai juuri heränneenä?
--> Tietysti, eikös me kaikki.

Syötkö mielummin pizzaa vai salaattia?
--> Salaattia.

Kolajuomat vai energiajuomat?
--> Auts, tää on paha... Ehkä se punainen ED on parasta kuitenkin?

Jätätkö koskaan koulukirjoja kotiin, jotta laukkusi olisi kevyempi?
--> Oliskin koulua.

Kumpi olisit mieluummin, muusikko vai näyttelijä?
--> Näyttelijä.

Kun olit pieni, olitko mukana koulun tai tarhan näytelmissä?
--> Yep, sain olla prinsessa, tonttu ja joku ihme silinterihattupää... Kaks ekaa oli päärooleja, saa taputtaa!

Millaisissa kaupoissa tykkäät kierrellä?
--> Sellaisissa, joissa soi kiva musiikki eikä haise pahalta.

Nukkunut jonkun toisen sängyssä?
--> Ehkä, ehkä en.

Nukkunut junassa?
--> En.

Ajanut ylinopeutta?
--> Ennemminki ylinopeutta.

Lintsannut koulusta, että voisit tehdä jotain kivempaa?
--> En myännä.

Nukkunut kolmeen saakka?
--> Helposti!

Ollut yksinäinen?
--> Joka päivä ja joka ikinen yö sinua ajattelen.

Nukahtanut töissä/koulussa?
--> En, mutta lähellä on ollut.

Laulanut karaokea?
--> Joskus vuonna nakki nolasin itteni laivan karaokessa.

Tehnyt jotain, mistä vannoit ettet tekisi?
--> Juu, ottanut miehen, joka on allerginen sekä kissoille että koirille.

Huvitutko helposti?
--> En.

Nukutko pehmolelujen kanssa?
--> Ison nallen kyllä.

Ranta, kaupunki vai maaseutu?
--> Ranta, jossa ei tuule kylmästi koskaan.

Puhutko unissasi?
--> Jookai.

Missä haluaisit olla nyt?
--> Jossain muualla kuin tässä.

Asutko vanhempiesi kanssa?
--> ...joo...

Oletko huonoa seuraa?
--> Aina.

Missä olit tunti sitten?
--> Kotona, kuten nytkin. Taisin syödä.

Oletko ollut tänään koko päivän kotona?
--> NO JOO JOO!

Voisitko alkaa harrastamaan jotain lajia missä käytetään venettä?
--> En uso. Blääh. Halleluja, tämä typerä meemi loppui!

Voihan vappu.

2009-05-02T23:39:00.005+03:00

Ei vit...
Mun angstaamiseni on niin jäätävää, että alkaa ihan itteänikin palella. Ehheh.
Oli kyllä niiiiiin klara vappen taas ettei juuri selvemmäksi pääse. Joo, hei, kotitekoisessa simassa on se 0,8% alc. ja puolikas siideri nyt ainakin viimeistään nosti kankut olalle. Ei sillä että kauheesti ois ördäys kiinnostanut, mutta urputtaminen is da word, biatch.

Koko vapun vietin stalkaten jokaikistä Blogilistan top satasessa majailevaa muotiblogia. Odottelin malttamattomana (ja märisten), kuka näistä synkkäämme maahamme valoa tuovista tyylin edelläkävijöistä postaa ensimmäisenä kuvakylläisen postauksen siis niin älyttömän hauskasta ja tosi kosteasta vapustaan.

Odotin kuvaa hymyilevästä bloggaajasta, joka poseeraa kameralle käsi lanteilla ja pää vinossa. Bingo. Päästä löytyy ylioppilaslakki. Bingo. Ja mikä parasta, olkapäille laskeutuvat kauniit, eritoten vappua varten kyhätyt kiharat. Bingo. Bango. Bongo. Kaikkea tätä ryydittää hypettävä teksti, jossa bloggaaja kehuu niin kaverinsa, koiransa, poikaystävänsä kuin isäpuolensa serkun vaimonkin maasta taivaaseen.

Jee jee, vappu ihmisen parasta aikaa, kun kaupunki herää talven jälkeen eloon ja sima kuohuaa... Itsehän istuin kotona ja yritin parhaani mukaan unohtaa, että on vappu. Vinkki kaikille, jotka yrittävät eristää itsensä ympäröivästä maailmasta: Älkää. Menkö. Face. Bookkiin. Vappuaaton jälkeisenä päivänä on sen sijaan hykerryttävää selailla uutisotsikoita, joiden perusteella on helppo selitellä itselleen, ettei muiden ihmisten kanssa kannata oikeasti olla tekemisissä. Siellä ne ovat taas lyöneet toisiltaan hampaat kurkkuun ja kaataneet jonkun teiniparan mopoautonkin (julmaa!). Lisäksi kaupungissa haisee satavarmasti ehta kusi. Kylläpä oli viisas päätös jäädä himaan taas kerran.

Myönnän. Ulkona oli kiva sää. Kavereiden kanssa olisi kiva syödä herkkuja ja juoruta. YO-lakkikin sopii päähäni ihan kivasti. En vihaa vappua, vihaan itseäni. Kotiin lukittautuminen moninkertaisti itseinhoni huippulukemiin, joten epäsosiaalisuus ruokkii ainakin mun kohdallani itse itseään. Negaation oravanpyörä jatkuu ja jatkuu.

Onpa muuten kummallinen siideri tämä Cooleri. Tuoksuu Valion viililtä ja maistuu pelkältä esanssilta. Sääli sinänsä.

Tiistain turinat

2009-04-28T13:12:00.003+03:00

Snif snif TSUUH.
Joku muu saattaisi kyseenalaistaa siivoustottumuksensa, jos nenästä tulisi niistäessä karvapalloja, vaan minullepa tämä on ihan peruskauraa. (Joopa joo.)

* * *

Ostin maailman ihanimmat farkut eilen - koko shoppailupäivän saldo on siinä, mutta rahaa paloi siltikin ihan mukavasti. Noh, kun eilen laitoin ne kotona jalkaani ja hengailin vähän aikaa niissä, alkoi ihoa kutittaa kauheasti. Farmarit on tehty luomupuuvillasta ja ostettu JC:stä.
Kuulostaako tutulta? Mielestäni olen avautunut samasta asiasta aiemminkin...

Tää alkaa mennä jo vähän huolestuttavaksi: luomupuuvillainen t-paita, allergiareaktio. Toppeja JC:stä, allergiareaktio. Luomukasvovoide, allergiareaktio. Luomupuuvillaiset törkeän kalliit farkut, allergiareaktio...

Alan olla vahvasti sitä mieltä, että toisille synteettiset aineet sopivat paremmin kuin luonnonmukaisesti valmistetut aineet. Tämä pätee siis tuossa Frantsilan Kehäkukkavoiteen kohdalla. Vaan mikä helekutti vaivaa näitä luomukankaisia vaatteita!? Onko vain sattumaa, että kyseiset kledjut on käsitelty ihoani ärsyttävillä aineilla, vai käsitelläänkö luomupuuvilla aina luomuaineilla?

* * *

Tänään haen postista paketin ja optikolta piilolinssitilaukseni. Ehkäpä se kirppispöytäkin olisi jo aika varata... Myytävää tavaraa alkaa olla nimittäin jo kahden pöydän verran.

:: Crisis ::

2009-04-26T23:53:00.004+03:00

Tajusin juuri...

...kuinka rrrrkeleen paljon vihaankaan silmälasejani.

...millainen hirveä reuhka päässäni kasvaa. Keskiviikkona on kampaaja, mutta mulla on vahva epäilys siitä, ettei tätä moppia pelasta kuin eutanasia isän partakoneella.

...ettei naamani ole erityinen. Ei hyvällä, eikä pahalla tavalla. Menen takuuseen, ettei kukaan muista kasvojani kertatapaamisen jälkeen, pärstäni kun on vähän kuin tuijottaisi valkoista seinää. Tai rypistynyttä kopiopaperiarkkia.

...olevani helevetin pösilö. Ihan totta, mulla ei ole tilanneälyä p-skan vertaa!

...että huomenna on päivistä pahin, maanantai...

Swatch: Gosh Effect Powder ja Waterproof Eye Shadow Stick

2009-04-25T18:25:00.006+03:00

Saaran meikkipostauksessa (tai ehkä useammassakin, en tiedä) on surkuteltu sitä, kun upeissa meikeissä käytetään aina kalliita ammattimaisia meikkejä. Monesti kosmetiikassakin laatu maksaa itsensä käytössä takaisin, sillä useimmiten selektiiviset tuotteet ovat todella riittoisia, niissä on paljon pigmenttiä ja ne levittyvät pehmeästi. Sääntö vaatii toki aina poikkeuksen, sillä tuotesarjankin sisällä voi olla huonoja tuotteita niiden helmien joukossa. Kannattaakin etsiä netistä käyttäjäkokemuksia, jos aikoo panostaa rahallisesti meikkipussinsa sisältöön. Lisäksi kosmetiikkamyymälöissä palvelee yleensä asiantuntevaa ja ystävällistä porukkaa, ja tietenkin myös lähipiiriltä voi tiedustella, mistä kosmetiikkatuotteista he pitävät.

Vinkkasin Saaran kommenttiboksissa röyhkeällä amatöörimeikkisutaajan oikeudella suhteellisen huokean hintaisesta kosmetiikkasarjasta Gosh, jota myydään Sokoksilla ja Emotioneissa. Anna Abreulle tekemässään kulta-mustassa meikissä Saara oli käyttänyt Make Up Storen jauheluomiväriä (sävy 24 carat). Tänään tajusin, että omistan Goshin Effect Powder -luomivärin sävyssä Glamour, joka on sekin MUSin jauheluomivärin tapaan kaunis kultainen.

Koska Effect Powderit ovat jauhemaisia, ne tarvitsevat alle kiinnittävän aineen. Saara oli käyttänyt MAC Paintpotia ja Shadestickia, joten levitin luomivärin alle Shadestickia kaukaisesti muistuttavan Gosh Eye Shadow Stickin (sävy Love that beige!).

Itsetunto ja meikkaustaidot eivät vielä kestä meikkikuvien julkaisua, joten tein swatchin kämmenselälleni. Vasemmalla on pelkkä Eye Shadow Stick, oikealla olen levittänyt Stickin päälle Effect Powderin.

Tässä vielä jonkinlaiset kuvat käyttämistäni tuotteista:

Tuotteiden pysyvyydestä on sanottava sen verran, että mulla on tosi rasvoittuvat silmäluomet. Ainoa tähän mennessä toiminut luomivärinpohjustaja on ollut Urban Decayn Primer Potion aka UDPP, jota on kehuttu ja palvottu ympäri maailmaa. Kuten mainitsinkin, olen täysin amatööri, jolla on koulutuksen sijaan pelkkä palava rakkaus kosmetiikkaa kohtaan, joten vika saattaa silmäluomieni sijaan piillä meikkaustaidoissani. Mene ja tiedä, mutta jotkut Goshin Eye Shadow Stick on lukemani mukaan pelastanut luomivakoihin karkailevilta meikeiltä.

Mautonta uutisointia ahdistavasta aiheesta

2009-04-25T11:18:00.003+03:00

Olin eilen tuuraamassa sairaslomalaista entisessä/nykyisessä kausittaisessa työpaikassani. Kahvitauolla lööppilehtiä selatessani mieleeni nousi vääjäämättä kysymys median vastuusta.

Eräässä iltapäivälehdessä oli aukeaman kokoinen juttu vesikidutuksesta. Jutun uutinen taisi olla se, että Condoleezza Rice oli Yhdysvalloissa ensimmäinen, joka hyväksyi vesikidutuksen lailliseksi kuulustelukeinoksi. En ole ihan varma tästä, sillä huomioni kiinnittyi jutun arveluttaviin kuviin ja kuvateksteihin eikä niinkään itse tekstiin.

Juttua koristi piirroksia, jotka havainnollistivat sitä, miten vesikidutus toimii. Ensimmäisessä kuvassa mies makasi kahlittuna selällään kangas kasvojensa päällä, kun toinen mies kaatoi ämpäristä vettä aikaisemmin mainitun kasvoille. Mielestäni ajatus pelkästä kankaasta kasvoille väkisin laitettuna on ahdistava, sillä jokainen varmasti tietää, miten pian esimerkiksi tiiviin peiton alla loppuu happi, ja miten käy, jos happea ei saa.

Lisäksi lehdessä havainnollistettiin ihmisen pään ja nielun poikkileikkauspiirroksella sitä, millä tavoin kasvojen päälle kaadettu vesi aiheuttaa kakomisrefleksin ja tukehtumisen tunteen. En jaksanut perehtyä seliteteksteihin kovin tarkkaan, sillä mielessäni pyöri vain, miten kuvottavaksi kyseisen jutun lukeminen oloni sai. Olen aika herkkä visuaalisille ärsykkeille niin hyvässä kuin pahassakin, esimerkiksi kauhuleffan katsomisen jälkeen pelkään pimeää kuukausien ajan ja verikoetta otettaessa liikun jossakin hämärän rajamailla, jos satun näkemään näyteneulen pureutuvan ihoni alle.

Olen sitä mieltä, että tämä iltapäivälehden juttu vesikidutuksesta ylitti hyvän maun rajan. Mielestäni olisi vallan mainiosti riittänyt sivullinen tekstiä ja kuva Condi Ricen hymyilevästä nassusta, yksityiskohtainen selonteko kuvine päivineen oli liikaa. Toki ymmärrän, että tämän lajin lehdistön päämäärä on kohahduttaminen, mutta minusta harmittomampaa on tehdä etusivun juttu Nykäsen parikymppisestä tyttöystävästä kuin hirvittävästi kidutustekniikasta, jota CIA:n kokeneimmatkin agentit kestävät vain 12-14 sekuntia...

Fakta on, että iltapäivälehtiä lukevat kaikenlaiset ihmiset ja sen takia olisi mietittävä tarkkaan, mitä ja miten kyseisissä lehdissä kirjoitetaan. Olen pahimman laatuinen pessimisti ja herkkiskin vielä, mutta miettikääpä, jos lehdissä aletaan kuukauden päästä kauhistella, kuinka pääkaupunkiseudulla koulukiusaus on saanut entistä sadistisempia puolia, "teinitytöt kiduttivat koulukaveriaan vedellä saadakseen rahaa".

Mielestäni jotakin voi jättää lukijankin varaan; mikäli vesikidutuksesta haluaa lisätietoa, sitä varmasti netistä etsimällä löytää. Kaikkea ei tarvitse läväyttää viattoman kahvituntilaisen silmien eteen, itse olisin nimittäin sivuuttanut jutun, elleivät mainitsemani piirrokset olisi herättäneet huomiotani.

"Menit sit mokaa, häh?"

2009-04-22T23:41:00.002+03:00

Voihan lärpäke, pitää tehdä päivän kolmas postaus, koska en kykene yhdistämään kolmea täysin toisiinsa liittymätöntä aihetta saman otsikon alle... Eli:

Ne Salmiset -ohjelman edellisessä jaksossa oli vieraana näyttelijänä tutuksi tullut Outi Mäenpää. Hänen mielestään epäonnistumisen pelko rajoittaa elämää valtavasti. Outi pitääkin mokaa eräänlaisena lahjana, josta voi oppia.

Mokaamista pelkäävä ihminen suhtautuu kaikkeen varauksella ja pitää sekä omia että muiden ideoita kelpaamattomina. Tällainen ihminen syö valtavasti muiden voimavaroja ja energiaa, kun esimerkiksi vapaaksi aivoriiheksi tarkoitettu kokous muuttuu "muuten hyvä idea, mutta ei kannata" -tyyppiseksi kommentoinniksi kyseisen henkilön osalta.

Vertasin em. tilannetta omaan elämääni ja totesin väitteen pitävän kutinsa. Kun minut oppii tuntemaan hyvin, luulen, että mieleen jää kuva nauravaisesta ja puheliaastakin tytöstä, mutta ensivaikutelma ja esimerkiksi työpersoonani on aivan toisenlainen, kiitos elämääni varjostavan mokaamisen pelon.

Uusia ihmisiä kohdatessani olen vakava ja varauksellinen. Puhun vähän ja pyrin pysymään aiheessa. Jos joudun vieraassa seuraassa tilanteeseen, josta selviytyäkseen olisi oltava omatoiminen ja käyttää maalaisjärkeä, joudun paniikkiin. Moni onkin sanonut, että näytän joko vihaiselta tai todella ujolta. Tällaista mutrunaamaa onkin varmaan todella helppoa lähestyä.

Yleensä mokaaminen saa pelkääjän päässä järjettömän suuret mittasuhteet. Mikä oikeasti on pahinta, mitä voi sattua, jos menee puhumaan ihastukselleen vaikkapa koulun ruokalassa? Ymmärrän aivokirurgien kohdalla takaraivossa nakuttavan epäonnistumisen pelon, mutta miksi hieman liikakiloja kerännyt kokoa 42 oleva tyttö menettää mielenrauhansa tai ehkä jopa elämänilonsa lämpimän kesän ja bikineiden tähden?

Tee löytöjä kotonasi ilmaiseksi, osa I

2009-04-22T23:33:00.003+03:00

Poismyytäviä tavaroita etsiskellessä kävi vähän vanhanaikaisesti.
"Oi, tää on ihana, mä pidän tän!"
Ja maman merkitsevä silmienpyöräytys.
(Paraskin sanomaan, siltä mä tän hamstraamisen olen oppinut!)

En ole kyseistä laukkua ennen nähnytkään, se on todennäköisesti siskoni vanha.
Ja niiiin täydellinen kuvitteelliseen pin-up-tyyliini.

Ke-ke-ke-keskiviikko

2009-04-22T22:07:00.006+03:00

Tulipa taas todettua, että maailma on houkutuksia täynnä.

Halensin kuvasto, kultaiset gladiaattorisandaalit. Jotain kaunista kuvittelin kai niissä näkeväni, kiitos muotilehtien ja -blogien päättäväisen aivopesun mitä ihmeellisimmille trendeille.
Aloin jo mitata jalkateräni pituutta kunnes äityliini saapui keittiöön.
Lausahdus "Tarvitsetko noita todella? Ja kuinkahan liukkaatkin ne ovat..." palautti minut onneksi maan pinnalle.

Ei, en tarvitse täysin lättäpohjaisia kenkiä, koska niissä on todistetusti huono kävellä. Ja kyllä, nahkapohja voi olla myös kesällä todella liukas, ainakin jos on (sarcasm) yhtä ketterä kuin minä (/sarcasm).
Lisäksi suosin pukeutumisessani pääasiallisesti hopeaa, joten kultainen väri olisi hyvin, hyvin epäkäytännöllinen.

Thank you mommy for saving my money! (Again.)
Taitaa olla parasta heittää Trendin välissä tullut Hobbyhallin mainos suorinta tietä roskikseen. Minä kun olen niin raukka, että tietyssä mielentilassa, jonka vallassa olen ainakin 90% valveillaoloajastani, voisin ostaa mitä vain.

Tein muuten tänään ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin kirppisostoksia. Miksei kukaan ole kertonut, että ihmiset syytävät kirpputoreille vallan käyttökelpoista tavaraa!? Ostin kaksi vaatekappaletta, Fishbonen t-paidan sekä käsintehdyn neuleponchon. Kummatkin vaikuttivat täysin käyttämättömiltä - ja hintakin oli kirppiskamaksi sen veroinen... Shit happens but sometimes it smells sooo good.

Ostin eilen kumisaappaat.
Jaa miksikö?
No tietysti siksi, että lehmien lantaa on mukavempi luoda ehjissä lantsareissa!
Tai sitten ne vain näyttivät todella sympaattisilta.
Kattokaa vaikka Prinsessa Seinäruusunen -blogista.
Tuollaiset vaaleanpunaiset söpöläiset Ässä nyt nimittäin omistaa.
Ja toivoo kurakelejä.

Posti toi tänään Trendin lisäksi Sportin. Aloin miettiä, olisiko lehden hehkuttama "2 kuukaudessa kesäkuntoon" -projekti kohdallani toteuttamiskelpoinen. Kolmesti viikossa salilla hikoilemalla saa kuulemma läskin liikkeelle. Uskoisko tota? Tuskin.

Peeäs, tää tahtoo jonku oikee raflaavan kesätukan, ideoita kehiin muruset <3
Aimitennii ei oo mun tapaista lässyttää söpöjä ja olla positiivinen...?

Maanantai-ilta on huono ajankohta syväluotaavalle avautumiselle. Siksipä angstaan pinnallisesti.

2009-04-21T01:06:00.003+03:00

Kukas se sellainen tyyppi on, joka ei uskalla laittaa pähkinöitä salaattiin, koska niin ei yleensä tehdä? Se samainen tyyppi tajuaa olleensa aika pirkuleen naurettava, kun näkee netissä herkullisen kuvan cashew-pähkinöillä höystetystä salaatista...

Niin että tervetulloo vaan seuraamaan mun taaperrustani täällä maan kamaralla.
Ainua mua osuvasti kuvaava sana taitaa ihan oikeasti olla säälittävä.
(Pointsi sille, joka keksii kenen blogista kopioin idean muuttaa keskeisten sanojen fonttia muuta tekstiä suuremmaksi.)

Mä haluaisin mun ympärille semmosen kuplan, joka suodattaisi kaiken "turhan" kritiikin pois.
En uskaltanut edes nahkajäljitelmäpöksyjä ostaa ennen kuin niitä alkoi näkyä ihan jokaisen muoti-/tyyli-/lifestyle-/tilaankaikkivaatteeniasokseltajahapsutonihaniiiii-blogin kuvissa. Tästä voisin rakentaa jälleen kerran näppärän aasinsillan mun itsetunto-ongelmiin, mutta koska edes mua itseäni ei jaksa aina samasta aiheesta vaahtoaminen kiinnostaa, jätän väliin.

Söin muuten tossa telkkua katsellessani niin kovaa omenaa, että alahuuli kipeytyi. Nähtävästi siinäkin voi onnistua.

Jos joku on aikeissa matkustaa Jenkkeihin ensi kuun aikana, mulle saa tuoda tuliaisiksi Urban Decay Primer Potionin uuden helmiäisversion sekä jättimäisen Coastal Scents -luomiväripaletin. Kosmiskärpänen puraisi taas ja olo on kuin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä missillä talk shown suorassa lähetyksessä. Ehe ehe.

Voisko mennä nukkumaan jo? Eilen nimittäin venähti neljään.
No, ehkä mä annan tällä kertaa periksi ja pujahdan vällyihin tutumaan.
Tai tutimaan.
TAI sitte ihan vaan nukkumaan, shaapana.

Ace luvs Too Faced

2009-04-20T13:15:00.007+03:00

Tämän kosmetiikkaholistin sydän muljahti juuri paikoiltaan.
Miksei kukaan ole kertonut, että Nelly.comissa myydään Too Facedin tuotteita!?
Kiitos ruotsalaisille, pelastitte juuri maanantaini!

Hälsningar från...

2009-04-19T16:53:00.004+03:00

Moikka.
Ja lärveiset Lapista.
Menetin sydämeni siellä.
Kuvat puhukoot puolestaan.

Joku saattaa ihmetellä miten voin olla näin fiiliksissä jostain lehmistä.
Mutta nämäpä eivät ole mitä tahansa lehmiä; ne edustavat ehkä maailman sympaattisimpia eläimiä. Kuvissa on siis Ylämaan karjaa aka highlandereita.

Negaa! Negaa!

2009-04-17T22:39:00.003+03:00

Tämän kaltaisissa kyselyissä on aina mahdollista kertoa pelkkiä positiivisia asioita itsestään. Nyt ryhdytään rehellisiksi ja kerrotaan asioista negatiiviset puolet.

PAHINTA SEURAAVISSA ASIOISSA ON:

1. Nimessäni:
>> Siinä on 10 kirjainta. Kukaan ei jaksa sanoa koko etunimeäni, joten mulla on monenlaisia lempinimiä. Ne kaikki eivät ole kovin... Miellyttäviä.
2. Kasvoissani:
>> Näytän helposti vihaiselta. Kurtistan kulmiani epätietoisesti (= tiedottomasti? Haha...) ja kyräilen muita ihmisiä epäluuloisesti. En pidä kasvojani viehättävinä kuin joskus erittäin harvinaisina hetkinä.
3. Vartalossani:
>> Vatsa. Peppu. Reidet. Aamen.
4. Luonteessani:
>> Olen äkkipikainen ja itsekäs.
5. Vaatekaapissani:
>> Voisiko joku tulla hakemaan ne kymmenet huonosti istuvat farkut sieltä pois!?
6. Kotonani:
>> Tahtoisin olla oman kotini herra, mikä ei onnistu, sillä punkkaan edelleen vanhempieni luona.
7. Työssäni:
>> Olen huono työntekijä. Vaikka aina vakuutan muille olevani joustava ja ystävällinen, olen oikeasti kaikkea muuta.
8. Ystävissäni:
>> Jaa-a. Niitä harvoja, jotka olen onnistunut säilyttämään, näen liian harvoin.
9. Perheessäni:
>> Meillä kaikilla on tosi vahvat omat tahdot.
10. Harrastuksissani:
>> Olen liian lyhytjänteinen sitoutuakseni mihinkään harrastukseen.
11. Kumppanissani:
>> Joskus se voisi olla tyhmempi.
12. Lemmikissäni/lemmikeissäni:
>> Ne allergisoivat Å:ta. Paitsi kalat, joita ei voi pitää sylissä ja helliä...
13. Kielenkäytössäni:
>> Ärräpäät ja ajattelemattomat lausahdukset. Joskus myös mukahauskat vitsit. Näsäviisaus kulkee suvussa, sanoi siskonmies.
14. Musiikkimaussani:
>> Se nyt vaan on kokonaisuudessaan niiiiin huono!
15. Kotikaupungissani:
>> Asun varsinaisessa Junttilassa. En keksi mitään hyvää sanottavaa koko paikasta.
16. Ruokavaliossani:
>> Too much sugar.
17. Lapsissani:
>> Niitä ei ole. Tosin en tiedä onko se hyvä vai huono asia.
18. Naapureissani:
>> Junttilassa asuu juntteja? Eäh. Mulla ei ole minkäänlaisia tunnesidoksia mun naapureihin.
19. Nykyisessä elämäntilanteessani:
>> Odotan koko ajan tulevaa. Ja haikailen menneitä.
20. Tulevaisuudessa:
>> Mitäpä jos on rintasyöpä, mitäpä jos oon lapseton...? Mitäpä jos mä pelkään turhaan?

HOX! Hyvä tarjous!

2009-04-08T15:50:00.004+03:00

Eksyin tänään vaihteeksi Prismaan (...) ja siellä törmäsin aivan loistavaan tarjoukseen: kahden levyn paketti kympillä. Levyt eivät tietenkään ole aivan sieltä uusimmasta päästä, mutta jos haluaa musiikillista yleissivistystään parantaa, kannattaa tarttua tarjoukseen. Artistitarjontakin oli mukavan monipuolinen; silmiini osuivat ainakin Elvis, Opeth, AC/DC, Avril Lavigne, Anne Mattila, Tori Amos ja Jeff Buckley.

Itse ostin Tori Amos -paketin, joka sisältää levyt The Beekeeper ja Scarlet's Walk.

My life would suck without you.

2009-04-07T18:58:00.006+03:00

Tänään syödään Å:n kanssa pastaa vähän muunnellun carbonaran muodossa. Siis jos se yksi nyt vain suvaitsisi tulla ajoissa lihaksiaan pumppaamasta. Jotkut meistä tajuavat kuluttaa syömänsä kalorit etukäteen, itse olen esimerkiksi pitänyt itseäni nälässä koko päivän. Joidenkin mielestä liikunnan harrastaminen on terveellisempi tapa hallita painoaan, mutta itse uskon satunnaisen paastoamisen nimeen. No en oikeesti, ette ota tätä nyt todesta, ettehän? Mä oon vaan niin tyhmä, että unohdan syödä ennen kuin voin tosi, tosi pahoin.

I'm evil. Raahustin tänään ulos Citymarketista helvetillisiä tunnontuskia kantaen. Piilolinssien ostoreissulta mukaan tarttui pari älyttömän hintaista kasvomömmöpurnukkaa ja kosmetiikkaa. Siis ihan vaan jotain pientä, niin kuin tekoripsiä ja hiuslakkaa (taas!?). Saattoi kassaneiti vähän kummastella ahdistunutta ilmettäni, jossa sekoittuivat niin katumus kuin sisuksia korventava nälkäkin. Olo oli kuin syntisellä.

Eivätkä kiusaukset tähän loppuneet...

Tänään saapuneen Kauneus&Terveys-lehden välissä oli Kultajousen mainos. Purin nyrkkiä seuraavan kuvan nähdessäni (voisin pyydellä anteeksi webbarini rakeista kuvaa, vaan enpä pyydä):

D&G:n ehkä täydellinen rannekoru.
Mähaluumähaluunmähaluun!

...and then she fell down, dead.

Tajusin eilen pari tuntia kestäneen monologini jälkeen, että elämä on aivan liian vaikeaa, kun yrittää olla pyllistämättä yhteenkään suuntaan. Krooninen miellyttämisenhalu syö naista. Keksinkin itselleni uuden moton:

Pyri olemaan eri mieltä kaikkien kanssa. Tällöin et tuhlaa energiaasi vaikutuksen tekemiseen,  vaan voit olla rauhassa oma itsesi.

Eri mieltä oleminen ei tarkoita sitä, että pitäisi inttää periaatteen vuoksi vastaan, vaan lähteä siitä ajatuksesta, että tulee todennäköisesti olemaan eri mieltä kaikkien tapaamiensa ihmisten kanssa. Silloin oman mielipiteen häpeämisen taakka putoaa harteilta ja voi hengittää vapaasti. Kun hyväksyy tosiasiat, ei tarvitse hakata päätään seinään morkkiksen karkoittamiseksi jokaikisen käymänsä keskustelun jälkeen.

PS. Sain Å:lta Lapin-tuliaisena kauniin käsintehdyn korusetin:

Laadilaa, se on maanantai

2009-04-06T14:39:00.005+03:00

Voihan svide. Näin siinä käy, kun lataa netistä valmiiksi väsätyn sivupohjan. Huomasin nimittäin, että eräs satunnaisesti seuraamani blogi oli vaihtanut ulkoasuaan myös, vieläpä samaksi kuin minä. En jaksaisi opetella koodausta, pitääkö tässä nyt sitten Å palkata ulkoasun viralliseksi tuunaajaksi...?

Pari päivää sitten olin sonnustautunut sattumalta (= en tietoisesti) karkkiväreihin:

Mielleyhtymä nurinkurisiin liikennevaloihin on hyvin voimakas.

Posti toi tänään nettishoppailurakkauteni uusimman hedelmän pienen paketin muodossa.
Päätinkin pistää seuraavan tilauksen menemään samoin tein. Muah.

Tilasin synttärilahjan. Ei, en itselleni, vaan perheenjäsenelle.

Junassa

2009-04-05T18:05:00.004+03:00

On kuuma, kaulaliina hiostaa inhottavasti ja saa kasvot hohkaamaan.
Katse kohtaa maailman jäänsinisimmät silmät, kun käsi hapuilee metallitankoa, josta ottaa tukea junan äkkinäisiin liikkeisiin.
Sulavat napajäätiköt ja pingviinit mieleen tuova silmäpari (haha) saa katseen kääntymään pois pikavauhtia. Nuo täydelliset silmät muistuttavat vain omista ulkonäön puutteista.

Kukaan ei ikinä muistaisi minua silmistäni, ainakaan niiden lumoavan kauneuden vuoksi.
Miksi juuri tänään tukkani valuu liimautuneena päänahkaani vasten?

* *

Kahden aseman jälkeen mukavan näköinen mies istuutuu vastapäiselle penkille.
Pitkän aikaa matka sujuu vaivattomasti katseita vältellen.
Kunnes lipuntarkastuksen jälkeen BÄM, he shot me down.

Kun olen kääntänyt silmäni toisaalle, pyyhkäisen hiussuortuvan otsaltani.
Saman tien kiroan hiljaa mielessäni.
Vaikka yritin olla cool, tein peruuttamattoman teon.
Kasvojen sipaisu on nimittäin tutkijoiden mukaan merkki seksuaalisesta kiinnostuneisuudesta.
Voi rähmä.

**

Blah.

2009-04-03T23:32:00.003+03:00

Olin tänään balletone-tunnilla. Opettaja muistutti kovasti Brittilän Povipommi-Jordania. Tosin varustetaso oli turvatyynyjen osalta vaatimattomampi.

Äippä oli ostanut Å:lle ja minulle Duudsonien Isäntä- ja Emäntä-suklaamunat. Jee.

Että voi ihmisen elämä olla sisällötöntä! En ole saanut paljon mitään aikaiseksi. Tai no, luin mää pikkusen pääsykoekirjaa. Huominen ja sunnuntai menee onneksi muualla vipeltäessä. Tai no ainakin huominen.

Miksei kukaa pyydä mua veivaa perää baariin, voisin hämmentää ihmisiä persoonallisilla muuveillani...

Saivartelijan mietteitä, osa I

2009-04-03T01:11:00.008+03:00

Meinasi tulla tappelu maman kanssa tässä eräänä päivänä.

Olen aina ihaillut intialaisten naisten tyyliä (siis sitä, jota näkee esimerkiksi leffoissa). Kirkasväriset kankaat, kullankimallus, vahva meikki, hennatatuoinnit ja nenälävistykset ovat mielestäni jotain äärettömän hienoa, puhumattakaan fetismistäni otsaan laitettaviin bindeihin.

Istuimme olohuoneessa. Tv:ssä näkyi paljon koristautuneita intialaisnaisia.
Pohdin siinä sitten ääneen, miksei Suomessa voida näyttää samalta.
Äitini totesi, ettei kulttuuriimme kuulu näyttää sellaiselta.

Koska pyristelen edelleen hieman pitkäksi venähtäneen murrosiän kourissa, tuohduin mutsini umpimielisyydestä kuten kapinahenkisillä teineillä tapana on.
!#%@?! Miten niin "ei kuulu näyttää"? Eikö me asutakaan mielipiteenvapauden luvatussa maassa, Suomessa? Kuka sanelee sen, miltä meidän tulee näyttää ja millaista tyyliä noudattaa?!
Hetken aikaa olin valmis nousemaan barrikadeille pukeutumisenvapauden puolesta. ANARKIAA! RÄYHÄHENKEÄ! KYLLÄ!!

Mutta koska olen perin siveelliseksi koulittu juppiperheen kuopus (nyt menee sanaleikittely jo pikkuisen yli, en itsekään enää ymmärrä...), annoin asian olla ja itkupotkuraivari jäi väliin.

Nyt kun olen ehtinyt pyöritellä käymäämme kahden virkkeen dialogia edestakaisin mielessäni, tajusin, että minähän se tässä sotkussa olin alunperin Neiti Ahdaskatseinen, eikä äitini.

Miksi ihmeessä menin tunkemaan kaikki suomalaiset yhteen lokeroon?
Sorruin todella pahaan yleistykseen, sillä emmehän me katajaiset kansalaiset ole kuin yhdestä petäjästä veistettyjä. Anna pääni pantiksi siitä, että joukossamme on varmasti jo useampia hindunaisia, jotka kietovat vartensa värikkäisiin kankaisiin ja koristelevat kätensä hennalla naimisiin mennessään. Joten Suomessa varmasti voi toimia kuten Intiassakin.

Ja sokerina pohjalla ikioma ikuisuuspulmani: miksi oma pukeutumiseni on riippuvainen muiden tyylistä? Voisinhan minä hakea itselleni Delhistä mittatilaustyönä tehdyn silkkipuvun kaikissa riikinkukon sulkien väreissä, jos todella haluaisin. Tuskin kukaan uskaltaisi tulla rienaamaan, vaikka kyntäisinkin loskaisia katuja hennon pinkissä burkhan kaltaisessa vaateparressa monien muiden luottaessa edelleen karvavuorattuihin Crocseihin ja tuulta pitävään kankaaseen.

Äiti oli oikeassa. Kulttuuriimme ei kuulu samanlainen pynttäytyminen kuin Intiassa.
Mutta ei mama missään vaiheessa myöskään väittänyt, että valtaosa suomalaisista olisi optimaalisesti oikeassa pukeutuessaan hillitysti mustaan ja huomaamattomiin koruihin.

Näin se maailma laajenee. Kello kahdelta yöllä.

**

PS. Aww, eksyin selailemaan taas deitti-ilmoituksia ihan huvin ja urheilun vuoksi.
Onko enää mitään suloisempaa kuin mies, joka kuvaa itseään sanalla "hartiakas" useammin käytetyn "harteikkaan" sijaan ^__^
Probably not.

F***ed up

2009-04-01T14:32:00.004+03:00

Koin valaistumisen jälleen.

Mikäli olisin utelias ja sosiaalisesti lahjakas, voisin matkustaa jonnekin kauas. Muuttaisin solukämppään eri maista tulleiden nuorten kanssa ja söisin ennakkoluulottomasti kohdemaan erikoisimpiakin herkkuja. Opettelisin uuden kielen ja ystävystyisin paikallisten kanssa nopeasti.

Jokainen minut tunteva tietää, kuinka absurdilta moinen kohdallani kuulostaa.

Olen ärsyttävän umpimielinen ja tavattoman ujo. Lisäksi epäröin puhua vieraille ihmisille. Yleensä jopa kadun jokaista keskustelussa käyttämääni sanaa jälkeen päin.

Siksipä asunkin vanhempieni siivellä, kunnes olen saanut jonkin kuolettavan tylsän opiskelupaikan pääkaupunkiseudulta. Muutan asumaan opiskelijakaksioon poikaystäväni kanssa ja tuhahtelen paheksuvasti suomalaisten runsaalle alkoholinkäytölle. Jättäydyn pois tilanteista, joissa saattaisin joutua olemaan kahden kesken vieraan ihmisen kanssa ja julkisissa kulkuvälineissä vältän koskemasta mihinkään noro-viruksen pelossa. Elämässäni on muutama hyvä ystävä, joilla kaikilla menee minua paremmin.

Ihan totta, en koe elämääni tällä hetkellä järin mielekkääksi. En usko myöskään tulevaisuuden olevan juurikaan nykyhetkeä parempi. On lama, on mielenterveysongelmia, lehdissä vilahtelee tissiblondeja ja iltaisin katselen tylsistyneenä aivottomia tosi-tv-ohjelmia. Aina on liian vähän rahaa ja aikaa läheisille, liian vähän vaatteita ja kosmetiikkaa, liikaa nälänhätää ja pandemioita, jotka uhkaavat koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Pitää olla niin h****tin tiedostava ja ekologinen ja laiha ja kaunis ja älykäs olematta kuitenkaan pinnallinen tai kyyninen. Täytyy olla avarakatseinen, vapaa seksi on ookoo parisuhteessa, "koska ethän säkään söisi samaa pussikeittoa koko elämääsi". Kanoja ei saa hyödyntää ruokateollisuudessa, ruoan on oltava lähellä tuotettua ja luomua. Jos et meikkaa, olet uskis tai itseäsi laiminlyövä keskivertonainen. Jos meikkaat, meikkaat todennäköisesti muiden mielestä ihan liikaa. Politiikka on vähän seitkytlukulaista, mutta ilman ideologiaa olet hattarapäinen pönttö.

Arman, karataan Japaniin. Siellä me voidaan rakastaa kirsikkapuiden kukinta-aikaan kauniisti ja ihanasti.

Tuesday, niin kuin ne tapaavat sanoa Englannin suunnalla

2009-04-01T01:57:00.005+03:00

Tämänpäiväinen postaukseni ei käsittele brittejä (vaikka hekotinkin taas ääneen yhdelle typerälle saarivaltakunnan hassuttelusarjalle, siinä oli kaksi naispoliisia, jotka saivat potkut). Minun erikoisalaani ovat nähkääs otsikot, joilla ei ole sitten mitään tekemistä itse tekstin sisällön kanssa. Muun muassa tästä syystä toimittajahaaveeni ei tule koskaan toteutumaan. (Eikä se oikeasti ikinä minun haaveeni ollut. Allekirjoittanut on halunnut esimerkiksi kirjailijaksi, näyttelijäksi, näytelmäkirjailijaksi ja prinsessaksi, mutta unelmat journalistin työstä on iskostanut päähäni jokin ulkopuolinen taho, kuten vaikkapa sellainen taruolento kuin vahvatahtoinen isosisko. Taruolento siksi, ettei sisareni oikeasti ole jääräpäinen, vaan minä olen hanttiinpanematon vässykkä. Tulevaisuutenne on minun käsissäni, eikös olekin hienoa, suuret ikäluokat, ohoi?)

Niin. Mitähän asiaa mulla oli.

Jaa, joo!

Kuten olen jo sadat kerrat mesonnut, joku puusilmäinen ja värisokea humanoidi 80-luvulta on täyttänyt vaatekaappini mitä ihmeellisimmillä rievuilla. Noh, jos jokin korkeampi voima katsoo tänne päin kerrankin armeliaasti, aloitan syksyllä opinnot, ja siitä ainoasta syystä minun on pitänyt ryhtyä säästökuurille jo noin 2536 kertaa vuoden aikana. And failed every f***ing time.

Lyhyestä virsi helekutin nätti, MY POINT WAS (kokoan itseni ihan kohta, lupaan), jotta yritän olla ostamatta uusia vaatteita. Tai koitan ostaa mahdollisimman harvoin ja vähän.

Jottei tehtävä kaatuisi samoin tein omaan mahdottomuuteensa, kehitin itselleni mantran, jonka olen bongannut joskus jostakin blogista. Hehe.

Se kuuluu näin: "Tee tutkimusmatka omaan vaatekaappiisi. Yhdistele vanhoja vaatteitasi uusilla tavoilla ja asusta ne omilla koruillasi."

Ihan varmaan jonku muotisuunnittelijan, niinku esim. Karl Marxin slougani, ihan sikahyvä! Toimii todellaki! Silhän oli se mallistoki hooetämmäl.

Läppä on huonoa, kello on paljon ja, mikä pahinta, tekstiä on paljon, joten laitetaanpa loppuun pari kuvaa.

Yhdistin ikivanhan Espritin t-paidan melko uuteen Vero Modan ale-liiviin. Asustin metallihelmillä, jotka on ostettu markkinoilta vuonna nolla.
Housuja ei ollut. Kuka niitä himassa kaipaa.

Otsatukkani on perin ongelmallinen, joten päädyin kähertämään sitä.
Hmm.
Farrah Fawcett *SIISseCHARLIENenkeliNAINEN* oli toki aikansa hiusikoni, mutta... Ei näin.
Mä kun halusin hiuksiini vähän völyymiä.
Tulikin sitten oikein kunnon heitto.

Ei kolme postausta päivässä vielä hullua tee. Säälittävän ehkä.

2009-03-30T22:43:00.004+03:00

Haluan olla söpö.
Aimitenniin 65 kiloa löysää lihaa jaettuna tasaisesti 174 sentin matkalle ei voi olla söpöä!?

**

Tajusin notta tanssimatolla kikkailu on tehokasta kuntoilua. Ei hotsittanut bodypumpissa elämän ja kuoleman rajalla tempoaminen, kuten ei myöskään kurakelissä lenkkeily. (Sama se mulle on millainen sää ulkona viuhuu tai roiskuaa, lenkkeileminen on aina yhtä urrrggh.)

Kiinnitin tanssimaton tietokoneen usb-porttiin, pukeuduin liian pieniin mikroshortseihin ja aloin pelata StepManiaa, joka on muuten netistä ladattava ilmaispeli, vink-vink.

1 tunnin ja 5 minuutin pelaamisen jälkeen sykemittari ilmoitti, että olin kuluttanut 500 kaloria.
Kylläpä muuten puuskututti.

**

PS. Ymmärrän, että legginsejä voi pitää sukkahousujen tapaan hameiden tai mekkojen kaverina. Mitä minä taas en ymmärrä, on löysän t-paidan yhdistäminen legginseihin.
Monesti tämä teeppari ei nimittäin yletä peittämään käyttäjänsä pakaroita. Näky on mielestäni irstas edelleen, vaikka jo todella moni niin pukeutuukin.
Olen kuin se ratikan mummo, joka taivastelee nuorison housuttomuutta.

**

Inspiraation puutteessa taikasana on meemi <3

2009-03-30T16:00:00.003+03:00

1) Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
- Tällä hetkellä en ole. Syviä vatsalihaksia pitäisi treenata, jotta pömppis pienenisi. Lisäksi tukka on ollut viime aikoina jotenkin erityisen hankala, sille on tullut oma tahto. Meikitön päivä ei myöskään hivele itsetuntoa sillä kaikista mairittelevimmalla tavalla.

2) Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
- Siinähän niitä jo tulikin. No, ensinnäkin vatsaa, reisiä, peppua ja käsivarsia muuttaisin timmimmiksi. Tukka voisi olla aina herätessä juuri laitetun näköinen. Iho voisi olla tasavärisempi, ripset pidemmät ja tummemmat. Wanna hear more?

3) Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
- Silmälaseja :D Eivätpä ne yleensä ole eritelleet, olen kuulemma päästä varpaisiin aivan järjettömän kuuma tapaus! (Which is abso-f*cking-lutely true.) Hymy on saanut kehuja.

4) Meikkaatko päivittäin?
- En. Vaikka ehkä pitäisi.

5) Perusmeikkisi?
- Meikkivoide, peitevoide, puuteri, ripsari, kulmakynä, aurinkopuuteri/poskipuna, huulikiilto. Kun vielä lisää huolitellut luomivärit (ihan kuin niitä mun naamassani koskaan näkisi) ja rajauskynää, on pakkaus täydellinen! Silloin kukaan ei kiinnitä huomiota sisukseen, joka on täyttä kuraa.

6) Hiustesi väri & pituus?
- Ah, olkapäille ulottuvat kullanhohtoiset kutrini ovat ulkonäköni kulmakivi (not)
7) Kuinka usein...
...värjäät hiuksiasi? - Kerran parissa kuukaudessa käyn kampaajalla.
...peset hiuksesi? - Joka toinen päivä.
...käyt suihkussa? - Joka päivä, tai jos olen vain löhöillyt kotona eväänikään liikauttamatta, niin joka toinen päivä.
...kuorit ihoasi? - Kerran parissa viikossa.
...käyt kosmetologilla? - Tosi harvoin. En perusta.
...poistat ihokarvojasi? - Tarpeeksi usein.
...käyt solariumissa? - En ole koskaan käynyt solkussa! :o Aukko sivistyksessä.

8) Miten pidät hiuksiasi?
- Miten milloinkin. Nyt on epäsiisti hätäponnari. Joskus vain föönaan (jälki ei ole ollenkaan hyvää), toisinaan suoristan, joskus laitan lämpörullat hetkeksi. Kampauksia ei tähän tukkaan jaksa väsätä, kun on kerrostettu niin reippaalla kädellä.

9) Miten tukkasi on nyt?
- Ponnarilla.

10) Rasvaatko ihoasi?
- Juuh, pyrin rasvaamaan ainakin jalat ja tatulaation joka suihkun jälkeen. Sitten tietysti naamaan läimitään kosteuttavia mönjiä aamuin illoin. Joskus tosin luistan iltarasvauksesta.

11) Tyypillisimmät vaatteesi?
- Tämän suhteen olen umpi-dummie. T-paita/toppi, neuletakki ja farkut. Aika kerpeleen mielikuvituksetonta -__-

12) Mitä sinulla on nyt ylläsi?
- Acc3ssin vaaleanpunainen pitkähihainen teeppari ja (halleluja) Robinhoodista ostetut mustat trikoopöksyt. Plus anoppikokelaan (vihaan tätä sanaa, taas yksi syy painostaa Å:ta kosimaan...) tekemät villikset.

13) Millaiset alusvaatteet on ylläsi?
- Musta Marie Jo -merkkinen setti valkoisilla yksityiskohdilla.

14) Kuinka monet farkut omistat?
- Varmaan kymmenet. Olen syntinen, ei naisen kuulu pitää denim-kankaisia pitkiä housuja 24/7!

15) Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
- Jaa'a. Ne on jotkut ihan hirvittävän rumat talvikengät. En tykännyt ostaessa, enkä tykkää vieläkään. Hyvät ne on jalassa silti, valitettavasti.

16) Millaista takkia pidit viimeksi?
- Semmoista MicMacin toppatakkia, jossa on beige pohjaväri ja ruutukuviointi.

17) Minkälaisia rintaliivejä käytit viimeksi?
- Näitä Marie Jo:ita. Niin kuin se teitä järin paljon kiinnostaisi.

18) Lempikorusi?
- Niitä on monia. Sanotaan Espritin hopeinen rannekello.

19) Käytätkö kynsilakkaa?
- Jos joo. Aika laiskasti, vaikka oon kynsilakkojakin hamstrannut ihan kiitettävästi kyllä.

20) Lempihajuvetesi?
- Emporio Armani on kuningas.

21) Shampoo ja hoitoainemerkkisi?
- Shampoot on pääasiallisesti Tigiltä, hoitoaineet taas Wellalta ja/tai Joicolta. Sopiva sekamelska.

22) Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?
- Tällä hetkellä ei valitettavasti löydy yhtäkään sormusta.

23) Tarkkailetko painoasi?
- En niinkään painoa (päästinpäs taas oikein emävaleen ^__^), vaan peilikuvaa.

24) Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?
- En muista. Oon hyvä deletoimaan kaikki hyvät sanat muististani, haukuissa sitten taas ryvenkin vuositolkulla.

25) Menisitkö kauneusleikkaukseen?
- Maybe. En vielä, mutta vanhempana.

26) Minkä värinen on meikkipussissi?
- Musta.

27) Minkä värinen on hiusharjasi?
- Mulla on musta, hopeinen ja puunvärinen.

28) Käytätkö ryppyvoiteita?
- Ei kannata pilata nuorta ihoa liian raskailla mömmöillä. Kosteutus riittää.

29) Montako käsilaukkua omistat?
- Monta, mutten lähellekään tarpeeksi.

30) Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
- Yksi tatu, yksi läväri. Läväreitä on ollut useampiakin, mutta niille on käynyt aina vähän kehnosti.

Jos et lähetä tätä viestiä 100 kaverillesi puoleen yöhön mennessä, ihastuksesi menee naimisiin bestiksesi kanssa!

2009-03-30T15:44:00.003+03:00

Minulla on on-gel-ma.

Vihaan ketjukirjeitä. Joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla saatoin lähettää näitä über-idioottimaisia uhkausviestejä eteenpäinkin, mutta pian tajusin koko touhun olevan aivotonta bullshittiä.

Ei, en pyydä anteeksi, jos joku niistä tykkää ja otti nyt kirjoituksestani kilarit. Aivan sama.

Olen liittynyt monessakin paikassa vihaamme ketjuviestejä -henkisiin ryhmittymiin, mutta ilmeisesti viesti ei vain mene perille. En tiedä, pitäisikö minun sanoa näille "jos et lähetä tätä viestiä takaisin, se tarkoittaa, ettet ole oikeasti ystäväni, nyyhkis" -henkilöille suoraan, että älkää nyt enää h*lvetti sentään täyttäkö sähköpostiani kaikenlaisella jonninjoutavuudella, joka menee suorinta tietä mappiin Ö!

Meemit ovat asia erikseen, niitä jaksan väkertää tuntitolkulla. Epäonnisella tulevaisuudella uhkailu sen sijaan saa minut näkemään punaista. Joka moisia viestejä tutuilleen edes viitsii lähettää, ei voi olla kovin reilu kaveri.

Äänestystuloksesta

2009-03-28T13:48:00.005+02:00

Kolme lukijaa oli sitä mieltä, ettei naaman paljastaminen olisi fiksu veto. Olen samaa mieltä heidän kanssaan.

Olen pahoillani niiden kahden vastanneen puolesta, joiden mielestä kuvien sensurointi kasvojen kohdalta on typerää. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ehkä minun on parempi jatkaa hyväksi havaitsemallani linjalla.

Lupaan kuitenkin treenata photoshoppaustaitojani, jotta kuvista tulisi parempia sensuurista huolimatta.

Kiitos kaikille äänensä jättäneille.

"...ja vain kaksi nauhaa sun hiuksiisi toin." Nykyaikaista, aight?

2009-03-27T00:20:00.006+02:00

Ässää on alkanut jurppia se, että joka paikassa - mediassa, irl ja blogeissa - toistuu samanlainen hiusihanne: pituutta ja tuuheutta on oltava niin paljon kuin pokka kestää. Yleensä kyseinen tyyli luodaan suomalaiseen päähän tukolla hiuslisäkkeitä ja muotoiluraudalla.

Myönnän, että staili on supernaisellinen ja kaunis, mutta rajansa kaikella. Todennäköisesti 2000-luvun alku tullaan muistamaan huimista hiuspidennyksistä, jotka on kiharrettu seksikkäästi vain latvasta tai vaihtoehtoisesti suoristettu yliluonnollisen näköisiksi (esimerkiksi Voicella pyörivissä musiikkivideoissa näitä kahta ääripäätä edustavat Lady Gaga ja Leona Lewis).

Moni osaa toki kantaa hiuskruununsa ylväästi ja tyylillä, mutta yhä useammin touhu haiskahtaa kopioimiselta, johon alennutaan lähinnä siksi, että halutaan sopeutua tietynlaiseen muottiin. Joo joo, ihminen on sosiaalinen eläin ja blaa blaa blaa. Mutta tänä vapaamielisyyden aikakautena on jokseenkin outoa, että vanhoillinen käsitys hulmuavahiuksisista naisista elää ja voi näin penteleen hyvin! Voinemme syyttää tästä taantumuksesta Marie Antoinette -elokuvaa.

Jotta koko postaus ei olisi pelkkää melankolista marinaa, jaan kunniamaininnan blogosfäärin Mageimmasta Tukasta.

And the award goes to...

FFFRIDA-FRIDALLE!

Tytsy on muutenkin niin Asenne, että heikottaa. Haen kohta papan partakoneen ja ajan oikean korvan yläpuolelle siilin ja räpellän hamakoruja läpi yön! You rock!

Huippumalli = one of a kind - vai...?

2009-03-26T15:48:00.009+02:00

Yleensähän sanotaan, että periaatteessa kenestä tahansa, jolla on erikoiset kasvot ja hyperlaiha kroppa, voi tulla malli. Huippumallit jäävät mieliin juurikin muista erottuvan ulkonäkönsä vuoksi.

Tänään selasin uusinta Trendiä ja katsoin, että kappas, Gemma Wardhan se siinä! Mutta... nimen kohdalla luki Sasha Pivovarova.

Olin vähällä laittaa kiukkuista palautetta Trendin toimitukseen, että miten ihmeessä muodin ammattilaiset eivät tunnista kuuluisaa autralialaista mallia!? Onneksi käännyin ystäväni Googlen puoleen, koska tajusin itse olevani pahemmin ulalla kuin haaksirikkoutuneen laivan perämies.

Yllä Gemma Ward.

Oikealla Sasha Pivovarova.

Huippumallien joukossa on siis tätä nykyä kaksi lähes identtisen näköistä vaaleaverikköä. Todennäköisesti tämä on vanha uutinen jo, mutta minua juttu alkoi hämätä melkoisesti... Luulisi, että naiset tekevät hallaa toistensa urille olemalla samasta puusta veistettyjä.
(Ward on muuten Australiasta, kun taas Pivovarova on Venäjältä.)

Parasta tänään

2009-03-25T16:35:00.002+02:00

- Kannettavan tietokoneeni sisäänrakennettu SD-muistikortinlukija. Ihailen sen näppäryyttä joka kerta.

- Vilan tekonahkapökät. Tykästyin tähän trendiin heti, en vain saanut aikaiseksi hankkia. Now they're mine! Vielä kun riittäisi energiaa ja mielikuvitusta keksiä hyviä asuyhdistelmiä.

- Kalapuikot + ranskankerma. Ja treenien jälkeen tuli hapankorppu + Aamupala-juusto -himo. Kaikkea pitää hotkia niin paljon, ettei tee viikkoihin mieli kyseistä safkaa.

- Auringonpaiste. Ei tarvinne perustella.

-Hiphop-tunti. Meinasin vain yrjötä, kiitos erihuonon kuntoni. Tästä ei voi enää kuin parantaa.

Keskiviikon meeminen.

2009-03-25T11:26:00.004+02:00

Onko yhdessäkään vaatteessasi hakaneulaa nyt? Jos on, miksi?
- Tuunasin yhden maailman mukavimmista paidoista joskus vuonna nakki halloween-pirskeitä varten. Sen jälkeen en ole juurikaan harrastanut DIY:tä, koska en_vaan_osaa.

Mitä lajia haluaisit harrastaa, mutta et voi? Miksi et voi harrastaa sitä?
- Haha. Tahtoisin elää. En_vaan_osaa.

Loukkaannutko/loukkaantuisitko pahasti, jos joku lukisi päiväkirjaasi?
- Kyllä loukkaantuisin. Sinne rustataan kuitenkin ne henkilökohtaisimmat ajatukset, joista ei voi muille syystä tai toisesta puhua.

Miten viimeksi yllätit jonkun ihmisen positiivisesti?
- Jaa-a, sitä pitää kysyä niiltä muilta... :)

Oletko löytänyt itsellesi sopivan meikkivoiteen?
- Jebu, MACin kosteuttava meikkivoide on aika jees, kun sen levittää semmosella skunkkisiveltimellä.

Käytätkö kantaaottavia t-paitoja?
- En. Tai no, esim. H&M:n tai Vero Modan paitojen käyttö taitaa olla kannanotto nykyään, koska massamuoti ei ole tyylikästä saati luontoystävällistä.

Onko huoneessasi sohvaa tai nojatuolia? Jos on, millainen?
- On, isäni ja tätini yhteistyönä tekemä nahkasohva.

Onko jonkun muun kuin kumppanin suuteleminen mielestäsi pettämistä?
- No en mä sitä kovin hyvällä katso. Paitsi jotain poskipusuja, ehkä...

Miten kulutat aikaasi juna/bussi/jne matkoilla?
- Kuuntelen mp3-soittimesta kaikenlaista laadukasta musaa (esim. Britney, Lady Gaga) ja uppoudun omiin ajatuksiini.

Jos otat meikkipussin mukaan kouluun/töihin, mitä sieltä löytyy?
- Huulikiilto, puuteripaperia, ehkä ripsari.

Kuinka hyvin syöt koulu/työpaikkalounaalla?
- Tällä hetkellä ei ole kumpaakaan, mutta aika pieniä annoksia olen vetänyt aikoinani.

Mitä vaatteita yhdistäisit minihameeseen luodaksesi sinulle sopivan asukokonaisuuden?
- Nahkalegginsit ja lepakkohihaisen neuleen o__O

Joudutko syömään kuukautisten aikana särkylääkettä?
- Khyl.

Mihin kirjaan sinun pitäisi tarttua seuraavaksi?
- Esimerkiksi pääsykoekirjoihin.

Mihin kategoriaan muut ihmiset luultavimmin laittaisivat sinut (esim. pissis, emo, urheilija jne.)?
- Pissis :D

Kuinka usein tuskailet, kun et ymmärrä sen sukupuolen käytöstä, josta olet kiinnostunut?
- Silloin tällöin, kuuluu asiaan.

Oletko hyvä pelaamaan tennistä?
- Kehnoimmista kehnoin.

Oletko koskaan kirjoittanut rakkauskirjettä? Annoitko sen jollekin?
- Olen kirjoittanut, mutta antaa en ole tainnut...?

Ovatko alusvaatteesi seksikkäitä vai käytännöllisiä?
- Både och.

Halaatko ystäviäsi usein?
- Niin harvoin kuin mahdollista. En pidä siitä. Yleensä muut tulevat halaamaan minua. Niin urpå en minäkään ole, että pois toisen työntäisin.

Jos joku pyytää sinulta suudelmaa, saako hän sen?
- Riippuu kysyjästä, tietysti.

Millainen rooli sinulla on perheessäsi?
- Olen perheen kuopus, jota kaikki pitää vähän säälittävänä sottapyttynä ^__^

Jos muut käskevät sinua juomaan alkoholia, juotko sitä?
- En. En pidä käskyttämisestä.

Missä kengissä viihdyt tällä hetkellä parhaiten?
- Hmmh. Tanssikengissä varmaan :)

Onko kasvojesi muoto pyöreä, neliskulmainen, sydämenmuotoinen vai ovaali?
- Olin pitkään sitä mieltä, että olen pyöreäkasvoinen, mutta sitten joku sanoi, että kasvoni näyttävät eniten sydämenmuotoisilta. Olen hankala tapaus tässäkin suhteessa.

Millaisia kukkia haluaisit saada naistenpäivänä?
- Orkideoja ja liljoja.

Mitä juot, jos tunnet olosi flunssaiseksi?
- Vettä ja lämmintä kaakaota.

Millainen olisi unelmiesi ystävänpäivä?
- Olisin jossakin lämpimässä. Merenrantaravintola ja hyvää ruokaa. Ois aika buenoa.

Jos olet joskus kokeillut tupakointia ja lopettanut sen, miksi lopetit?
- En ole ikinä tupakoinut. Maistanut kyllä. Näytän typerältä rööki kädessä.

Oletko koskaan ostanut kondomeja kaupasta?
- En itseasiassa ole! YleX:ltä sain kerran kourallisen kesäkumeja.

Onko lompakossasi tällä hetkellä yhtään seteliä?
- Ei, kaik' on tuhlattu.

Oletko tyytyväinen painoosi? Jos et, miksi?
- Voisin olla viitisen kiloa kevyempi. Näyttäisin ehkä paremmalta niin.

Minkä merkkiset lakanasi ovat, joissa nukut tällä hetkellä?
- Ei mitään halua, heitän Finlayson.

Mitä tuoksua olet käyttänyt eniten viime aikoina?
- Varmaan Christina Aguileran nimikkotuoksua. Tai sitten United Colors of Benettonin hajuvettä.

Keskusteletko ystäviesi kanssa avoimesti seksistä?
- Jokseenkin avoimesti.

Mitä yleensä syöt aamupalaksi? Syötkö tarpeeksi aamuisin?
- Paahtoleipää tai viiliä ja muroja. Joskus voisi tankata enemmänkin.

Mitä asiaa odotat tällä hetkellä eniten?
- Iltaa ja danssaamista :)

Kysy äidiltäsi, mitä mieltä hän on vaatteistasi, jotka sinulla nyt on päällä?
- En viitsisi soittaa ja häiritä. Sitä paitsi mulla on vain kylpytakki päällä tällä hetkellä :D

Mitä lukee kännykässäsi 2. viestissä?
- "Juu, ehkäpä mä tuun."

Mitä bestiksesi sanoi sinulle viimeksi?
- Ei mulla ole bestistä. Ellei Å:ta lasketa. Se varmaan huusi moikat.

Katso levyhyllysi 8 levy, mikä se on? (ylhäältä alaspäin)
- Zen Cafén Stop.

Minkä merkkistä hiuslakkaa käytät?
- Schwarzkopf got2b.

Kun katsot peiliin, mitä näet?
- Likaiset hiukset ja muutenkin pöllähtäneen Ässän.

Kuunteletko tällä hetkellä musiikkia?
- Jeps, Media Playerissa soi RHCP:n Universally Speaking.

Jos kuuntelet, mitä?
- Ks. edellinen vastaus.

Mikä kappale saa tanssijalkasi liikkeelle?
- David Guettan Delirious ainakin.

Mikä kappale saa sinut iloiseksi?
- Timbalandin ja Keri Hilsonin The Way I Are, koska sitä ei enää soiteta radiossa yhtä usein kuin ennen.

Iltaseksi vai aamuseksi?
- Aamulla, kiitos.

Oletko koskaan fanittanut Tuiskua?
- Olen. Olin myös yksi niistä pissiksistä, joka tuhlasi puhelinlaskuaan Antin jatkopaikan turvaamiseksi Idolsissa.

Good Charlotte vai Private line?
- Good Charlotte.

Sytkä vai tulitikut?
- Tulitikut.

Onko seksi harrastuksista paras?
- Mikäs siinä jos tykkää. Mun on vaan vaikea ymmärtää, että se olisi varsinainen harrastus.

Panisitko?
- Ketä?

Jeesus tulee, otatko kopin?
- Jjjust.

Miksi banaaneissa on naruja?
- Jotta ihmisillä olisi jotain valitettavaa ja ihmeteltävää.

Kuulakärkikynä vai lyijykynä?
- Kuulakärkikynä.

Oletko koskaan toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta?
- Aika harvoin, mutta joskus kyllä. Ehkä eniten sen hyvä jätkä -asenteen takia.

Aiotko syödä pääsiäisenä paljon munia?
- Joo, sekä kanan- että suklaamunia.

Mitä mieltä olet koulukiusaajista?
- Voiko tästä muka olla muuta kuin yhtä mieltä?

Onko sinua koulukiusattu?
- Näkisin näin.

Oletko sinä koulukiusannut?
- Ehkä. Ihan vähän vaan.

Missä olit viimeksi bilettämässä?
- Yhdessä vastikään uudistetussa baarissa. Oli "synttärit".

Roikkuvat korvikset vai napit?
- Roikkuvat.

Minkä kappaleen sanat menevät näin: "Oon viilee, ihan jäätä, pahan vallan päivät päätä?"
-Ei sitten minkäänlaista hajua asiasta.

Montako kelloa huoneessasi on?
- Yksi, jos lasketaan vain herätyskello. Kolme, jos lisätään rannekellot.

Oletko nukkunut vastakkaisen sukupuolen vieressä harrastamatta seksiä?
- Monet kerrat.

Onko seinälläsi seinälippuja?
- Eipä ole enää.

Onko sinulla sormuksia?
- Parikymmentä joo.

Oletko kokeillut huumeita?
- En.

Mikä on paikka jonne et koskaan ottaisi lävistystä?
- Genitaalit.

Mikä on ruoka, jota ajatellessakin nousee ylös?
-Jotkut häränsilmät ja grillatut viemärirotat (kiitos Pelkokerroin ja Madventures!).

Kuka on gallerian söpöin mielestäsi?
- Pöhh. En ala levitellä nimimerkkejä, vaikka kuinka haluaisitte.

Minkä kohteliaisuuden kuulit viimeksi?
- "Kyllä susta näkee, että oot tanssinu ennenkin."

Onko Nightwish mitään ilman Tarjaa?
- On. Erilainen, mutta hyvä.

Mitä mieltä olet partiosta?
- Itse en menisi. Enkä pakottaisi lapsianikaan sinne.

GHD-muotoilurauta + OBH Nordica Volumaster + Wella High Hair Flat Iron Spray

2009-03-23T17:56:00.001+02:00

Sattumanvaraisia asioita Ässästä, osa III

2009-03-23T14:50:00.002+02:00

Rakastan koruja, etenkin hopeisia.
Koruni majailevat kahdessa korurasiassa ja lukuisissa muissa laatikoissa. Osa niistä on päätynyt roikkumaan seinällenikin:

Olen vain sillä tapaa hölmö, etten raaski käyttää lempikorujani kuin joskus harvoin. Sama pätee myös useiden vaatteiden kohdalla. Onneksi korut eivät jää pieniksi, monet niistä ovat myös hyvin ajattomia.

Ässä ja Å

2009-03-21T01:24:00.004+02:00

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
9. luokalla alettiin seurustella. Ala-asteella nähtiin ekan kerran, mutta yläasteella tutustuttiin. Jokunen vuosi siinä vierähti, hyviä kavereita/ystäviä oltiin puolisen vuotta.

Kuka pyysi ketä ulos?
Ei me osattu treffailla sanan varsinaisessa merkityksessä ollenkaan. Vai mitä odotitte 15-vuotiailta?

Kuinka vanhoja olette?
Yhteenlaskettu ikä on 40. Ja olemme samanikäisiä. Kah, siinäpä pähkinä purtavaksi (joku ilmoitti blogissaan vihaavansa ko. sanontaa, btw).

Kumman sisaruksia näette enemmän?
Jaa-a. Viime aikoina ehkä mun isosiskoa.

Onko teillä yhteisiä lapsia?
Nope.

Entä lemmikkejä?
Akvaariokaloja joo :)

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
Kumpikaan ei osaa päättää mitään. Sitten me aina päädytään nyhjäämään jomman kumman kotiin.

Kävittekö samaa koulua?
Jep, 6 vuotta.

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Eip.

Kumpi on älykkäämpi?
Kumppanini Å.

Kumpi on herkempi?
Mie.

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Varmaan grilliruokaa mätetään useimmin...? :D

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Itävalta. Vaiko Ranska?

Kummalla on pahempi temperamentti?
Molemmilta löytyy sitä, mutta mulla se näkyy varmaan paremmin päälle päin.

Kumpi laittaa ruoan?
Jos kokataan, niin kokataan yhdessä.

Kumpi on sosiaalisempi?
Täytyy sanoa Å.

Kumpi on siisteysintoilija?
Ei kumpikaan. Näkisittepä huoneemme...

Kumpi on itsepäisempi?
Å.

Kumpi vie suuremman osan sängystä?
Kumpikin vuorollaan. Aika usein se taidan olla minä.

Kumpi herää aikaisemmin?
Å.

Kummalla on suurempi perhe?
Samankokoisia nuo ovat.

Saatko usein kukkia?
Njet. Mää tapan ne aina, ja Å tietää sen.

Kumpi on mustasukkaisempi?
Minä.

Kumpi syö enemmän?
Å, onhan se mies.

Kumpi pesee pyykit?
Heh, ei asuta vielä yhdessä, niin ei voi tietää. Mutta luultavasti se kallistuu muhun, on semmonen tutina munaskuissa.

Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
Å, onhan se mies. (Hiiltykää, feministit, hiiltykää!)

Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
Å. (Noni, femakot, luulis jo tulevan nettiyhteyksiä pitkin.)

Dance Until You Die - or just simply stop before someone gets hurt!

2009-03-19T20:53:00.005+02:00

Allekirjoittaneella on viha-rakkaussuhde tanssimiseen.
Kivaahan se on niin kauan, kun luulee tekevänsä oikein, mutta sitten peilissä näkyykin jotain ihan muuta.

Kuten kokovartalokipsin aiheuttama totaalijäykkyys from head to toes.

Olin muuten tanssitunnin pisin oppilas. Pistetään kaikki mokat sen piikkiin. Enhän mä vaan yksinkertaisesti voi olla yhtä ketterä kuin kaksi päätä lyhyemmät kanssatanssijani. Enhän?

Joku olisi tehnyt muutama vuosi takaperin suuren palveluksen minulle ja muulle maailmalle, jos se joku olisi tajunnut kertoa minulle, etten osaa tanssia.

Onneksi sentään lauloin tänään kuin enkeli.
(Uskokoon ken viitsii.)

PS. Vaatturimestarilla on varmaan tarkat ja hellät sormet...

Look what I bought!

2009-03-19T00:24:00.002+02:00

Sattumanvaraisia asioita Ässästä, osa II

2009-03-18T21:40:00.003+02:00

I love Arman.

En ole koskaan varsinaisesti inhonnut Arman Alizadia, mutta vasta vähän aikaa sitten tajusin, että herra on varsin miellyttävän oloinen mieshenkilö.
Eksoottinen ja lahjakas. Osaa sekä pukea että (todennäköisesti myös) riisua, mmh...
How sexy is that?!
Näillä perusteilla Arman ansaitsee paikkansa halutuimpien miesten listallani.

Kuva: http://tietokannat.mil.fi/data/2570/3

Sattumanvaraisia asioita Ässästä, osa I

2009-03-17T23:36:00.002+02:00

Korvien puhdistamisesta on tullut minulle lähes pakkomielle.
Toiminnon suoritan (tietysti) vastoin kaikkia suosituksia vanupuikolla.

Koska oikeassa korvassani on tragus-lävistys, jota huuhdon lämpimällä vedellä päivittäin, korvakäytävääni valuu vettä, joka kutittelee inhasti. Tästä syystä saatan puhdistaa korviani jopa kaksi kertaa päivässä. Minusta se on paljon.

160. entry ja fiksattu meemi, sil vous a plait!

2009-03-17T23:25:00.002+02:00

Kultaisen karismaattinen capricious haastoi allekirjoittaneen mukanokkelan blogertajan meemiin, joka kuuluu seuraavasti:

"Meemin säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen."

Koska tehtävänanto on mielestäni haastavahko (=rrrkleen vaikea), päätin ottaa vallan luisiin kätösiini ja muokata meemiä hieman.

Eli:
Aina kun keksin sattumanvaraisen faktan itsestäni, teen siitä oman postauksen otsikolla "Sattumanvaraisia asioita Ässästä osa X". Näin ollen vältyn turhalta stressiltä ja kansalle tarjoutuu lissää sirkushuveja. Ainakin noin niin kuin periaatteessa.

Whatever, ensimmäinen randomi fakta tusertuu ulos tuutista aivan piakkoin. Stay with meee!

np: Black Eyed Peas - Sexy

2009-03-16T23:18:00.002+02:00

Närästää. Ja tekkee mieli hakkauttaa kuva ihoon. Senpä vielä teen, viimosilla roposillani. You'll see.

Olen tällä hetkellä vakaasti sitä mieltä, että palaan vanhan rakkaan harrastukseni pariin. Jatkanen siis tanssimista. En ole siinä järin hyvä, mutta joskus into pesee taidon sata-nolla.

Koska en seuraa Voicea, käy joka viikonloppu klubeilla ja koska kuntosaliharjoittelukin on jäänyt vähemmälle huomiolle viime aikoina, jaksan edelleen innostua Pokerfacesta. Kieroutunutta, hyyyyyvin kieroutunutta. Vieläkin irtoaa tukan viskominen Cynthia EIKU Alesha Dixonin tyyliin, vaikka tuo äärimmäisen rasittava rallatus lieneekin jo viime viikon veisu.

Aimitenniin Alesha Dixon ei liity Pokerfaceen millään lailla?!

Jatkan blogin pitämistä. Vastaisuudessakin, vaikkei olisi minkäänlaista järkevää sanottavaa. Koska harvemmin mulla on, se on viidakon laki.

Ugh!

To be or not?

2009-03-12T23:16:00.003+02:00

Olen ajautunut taas blogikriisin myrskynsilmään. Vai pitäisikö sanoa, että bloggari-identiteettini on kateissa? No miten vaan.

En tiedä, pitäisikö perustaa kaksi blogia - yksi kuvapostauksille, toinen kirjoituksille (ja poistaa tuo tyhjänpäiväinen uniblogi). Naaman sensurointi on alkanut ottaa kupoliin, lopetanko siis kasvokuvien postaamisen vai paljastanko pärstäni kaikille? Teenkö julkisen höpönlöpöblogin ja toisen päiväkirjamaisemman, jota pääsevät lukemaan vain läheisimmät ystäväni?

Ongelmani on siinä, että haluaisin kertoa perheenjäsenilleni blogistani, koska esimerkiksi tiptoesin Saaran ja hänen äitinsä kommenttien vaihtaminen on perin hellyttävää, mutta epäilen, etteivät he sulattaisi kaikkia juttujani ja pyytäisivät muuttamaan tyyliäni. Tai jotain. En kuitenkaan ole samanlainen kotona kuin kavereiden kanssa, joten siviiliminän ja bloggaajaminän ristiriita saattaa hämmentää tuttuja. Tai jotain.

En oikein tiedä miksi pidän blogia. Nytkään minulla ei ole ollut moneen päivään mitään sanottavaa, mutta silti olen päätynyt tekemään postauksia hiuksistani ja - mikä järkyttävintä - vaatteistani, joista en edes liiemmin piittaa. Välillä selailen aiempia kirjoituksiani epäuskoisena, sillä suurimmasta osasta paistaa teennäisyys tooooo-del-la selvästi läpi. En minä ole tällainen, vaikka kuinka haluaisin. Ja toisaalta en taas halua.

Voin vain sanoa, että olen hukassa. Myös siviilielämässäni. Minulla ei ole opiskelupaikkaa, en tiedä mitä tahdon tehdä elämälläni. Välivuosi on heittänyt minut tuuliajolle, itsetuntoni seikkailee (muta)pohjalukemissa. Tässä asiassa komppaan pääministeri Vanhasta: nuoret nopeammin jatko-opiskelupaikkoihin, mars!

Internetin vaaroista

2009-03-11T01:02:00.003+02:00

Lapset, nyt koetellaan vähän teidän älykkyyttänne.

Jos havaitsette mainosbannerissa silmiinpistäviä kirjoitusvirheitä, banneria ei välttämättä kannata klikata.
Ylläolevaa kuvaa voitte klikkailla ihan rauhassa, linkki ei johda tietojenkalastelusivustolle (eipä).

Mutta toisaalta, on kamalasti puhuttu siitä, että nykynuorison äidinkieli on niin viturallaan, ettei esimerkiksi tuplakonsonantteja tunneta...
Tässäpä siis oiva oppitunnin aihe kaikille ongelmatapauksille:
netti auki ja eniten kirjotusvirheitä mainosbannereista löytänyt oppilas palkitaan superterveellisellä ei-minkään-makuisella myslipatukalla!
Jei.

Jotain historiallista

2009-03-10T13:50:00.001+02:00

En tiedä myinkö juuri sieluni pirulle, mutta sopuliksi ainakin ryhdyin, mikäli on mangolisaa uskominen (ja minähän uskon).

Se on siis päivänasun esittely kyseessä teksteineen päivineen. Elkää peljätkö, ei tästä tule jokapäiväistä blogirutiinia kuitenkaan!

Food and jewelry, this must be heaven

2009-03-09T19:27:00.006+02:00

Uusi lemppari:

Voisin elää pelkillä nachoilla, cheddarilla, ranskankermalla ja jalapenoilla.
Ja sopihan toi broikkukin niiden seuraksi ihan passelisti. Jouduin tosin jakamaan annoksen Å:n kanssa. Aina ei voi voittaa...

Hopeisen Sydänsormuksen manttelinperijä:

Kuten joku tarkkasilmäinen saattoikin havaita, olen alkanut suosia Nominationia myös sormuksien osalta. Hyvin on kyseisen italialaisfirman brändi syöpynyt tämänkin kuluttaja-raasun tajuntaan...
Puolustuksekseni on sanottava, että koruja voi käyttää joka päivä, koska ne on tehty laadukkaista materiaaleista.

Pilates - trendikästä ja tylsää!

2009-03-03T16:33:00.004+02:00

Vaikka koen kuuluvani ihmislajin laiskimpaan kastiin, niin silloin tällöin minäkin erehdyn liikkumaan. Nämä harvinaiset hairahtumiset johtuvat ainoastaan turhamaisesta suhtautumisestani vartaloni ongelmakohtiin, hyvinvointi tulee tärkeysjärjestyksessäni kaukana toisena.

Viime vuonna joulun jälkeen päätin muuttaa elämäntapani terveellisemmiksi. Kuntosalijäsenyyden myötä tutustuin ryhmämuotoiseen kuntoiluun. Yllättäen ratkaisu oli kestämätön, mutta erityisesti mieleeni on painunut laji, jota kaikki naistenlehdet hehkuttavat joka talvi maasta taivaaseen.

Pilates.

Ennen kuin tunti alkoi, pukuhuoneessa parveili kymmenkunta punaposkista ja intoa puhkuvaa keski-ikäistä naista. Siinä vaiheessa annoin vielä lajille mahdollisuuden, vaikka tuon yltiöpositiivisen kanalauman olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja.

Tunti alkoi lämmittelyllä. Eli siis pilatekselle ominaiseen tyyliin piiiiiiiiiiitkäveteisellä käsien ojentelulla. En väitä, etteikö touhussa olisi tullut lämmin, mutta jo ensimmäisen vartin aikana mietin, että reipas aerobic olisi hoitanut saman asian. Noh, kaikki muut vaikuttivat tyytyväisiltä, joten päätin yrittää vielä.

Koko 60 minuutin ajan odottelin oikean toiminnan alkua. Eipä juolahtanut pieneen mieleeni, että tuo jumalainen pilates olisi pelkkää identtisten liikkeiden hidasta toistelua ja hengitykseen keskittymistä. Puhuttiin korsettilihaksista ja niiden aktivoinnista, teinpä perskeles vatsalihaksetkin väärällä tavalla. Tunnin lopussa olleen venyttelyn/rentoutuksen aikana meinasin revetä nauruun naisten huojentuneita hymyjä katsellessani. Ei tunti mielestäni ihan NIIN rankka ollut.

Vasta vähän aikaa sitten kuulin, että pilates on sekä henkinen että fyysinen laji, vähän niin kuin jooga. Noh, jotkut saavat lähes orgastisia kokemuksia spinningistä, joten asia taitaa olla ihan ihmiskohtainen. Minä taas nautin esimerkiksi baaritanssimisesta, joka on todella aliarvostettu laji. Jos koko illan aikana juo vain vettä, tanssilattialla jortsuaminen kuluttaa hirvittävästi energiaa. Tietysti jos tanssiminen on askel-viereen-askel-viereen -tyyppistä tallustelua, ei se se ole yhtä tehokasta kuin allekirjoittaneen harjoittama sammakko tehosekoittimessa -tyyli.

Olen sivuuttanut väitteet, joiden mukaan pilateksen tekniikka täytyy tuntea ennen kuin lajista saa kaiken haluamansa irti. Jos todella tykkäisin etanatempoisesta hoopoilusta, opettelisin toki tekniikan, mutta isoin ongelma on korvieni välissä. Mielestäni liikunnassa sykkeen kuuluu kohota, hien nousta pintaan ja mieluusti maitohappojenkin poltella lihaksia. Tekemisen tulee olla kivaa, ja ennen kaikkea, tekemistä. Ei maassa makoilua ja kuvitteellisten syvien vatsalihasten supistamista, vaan toimintaa, jossa koko keho on mukana. Kädet heilumaan, kannat kattoon ja lantio liikkeelle!

Lopputulema: liikunta liikuntana ja löhöily löhöilynä minulle, kiitos!

Meemeilyä, osa 3 tai enemmän

2009-03-01T13:19:00.000+02:00

Varastin taas, tällä kertaa Tiinan blogista.

Olitko tänään jossain äskettäin?
- Nukkumassa joo. Vaikka lusmuilen peiton alla yleensä muutenkin yli puolen päivän, sunnuntai tekee silti tavastani jollain lailla oikeutetumpaa.

Onko kännykkäsi metrin säteellä sinusta?
- Ei ole, kävisikö digikamera tai silmälasikotelo?

Voitko sanoa, että harrastat lukemista?
- Aikakauslehtiä kyllä, kirjoja äärimmäisen satunnaisesti.

Mitä seuraat säännöllisesti telkkarista?
- Oon huono seuraamaan mitään, paitsi pornoaiheisia dokumenttejä JIMiltä (Larry Flynt ja Ron Jeremy on mun sankareita, muah). Täydelliset naiset on hyvä sarja, mutta unohdan sen melkein aina. House on ollut yksi suosikeista jo pitkään. On mulla Californicationinkin jaksoja digiboksin kovalevyllä, mutten ole saanut aikaiseksi katsoa.

Eilen muuten keksin, että lähes kaikilla kanavilla on oma netti-tv!

Aiotko nukkua huomenna aamulla pitkään?
- Maybe.

Pidätkö koskaan hiuksia nutturalla?
- Joskus jaksoin väkertää kaikenlaisia kampauksia, nyt on ollut sillä rintamalla hiljaisempaa.

Oletko pitänyt peruukkia julkisella paikalla?
- Olen varmaan joskus ala-asteella.

Mietitkö koskaan, miltä näyttäisit siilitukalla?
- Kaljuna lähinnä, mutta eivätkö ne ole todennäköisesti aika samannäköiset?

Oletko ottanut laitonta lävistystä?
- Eeennn(??).

Osaatko soittaa pianoa, edes yhtään?
- Ihan pikkuisen joo, kissanpolkat ja muut yhtä vaikeat kappaleet.

Onko sinulla omaa muistitikkua?
- On, mutta myös ulkoinen kovalevy.

Mikä on mp3-soittimesi ensimmäinen kappale?
- Don Johnson Big Band: Harlem Davidson.

Mitä elokuvaa tai DVD:tä viimeksi olet katsonut?
- DVD:ltä Rimakauhua ja rakkautta -sarjaa.

Missä olit viimeksi yötä niin ettet ollut kotona?
- Hah, baarissa perjantaina. En ollut ainakaan koko yötä kotona :P

Onko sinulle koskaan huomautettu että tietyn promillerajan toisella puolella kävelet hiukan vinoon?
- Itse olen huomannut, että suoraan käveleminen tekee tiukkaa. En tosin hankkiudu usein sellaiseen kuntoon.

Kuvaile mielialaasi yhdellä sanalla.
- Laiska.

Olisitko mielummin kirurgi vai matematiikan opettaja?
- Kirurgi saa enemmän fyrkkaa, enkä osaa matematiikkaa. Tosin taitaa sitä matikkaa joutua laskemaan lääkiksessäkin.

Jos olet koulussa, hoetko usein tunneilla että "mä en tajua"?
- Joskus, mutta ehkä useammin kuitenkin läksyjä tehdessä kotona. En katsokaas kuuntele tunneilla yleensä kovin tarkkaan.

Omistatko tyhjiä CD-levyjä?
- Välillä niitä tulee siivotessa vastaan.

Kuinka monta hiuslakkaa omistat?
- Kolme.

Mietitkö koskaan maailmanloppua?
- Toisinaan juuh. Ei ole se kaikista kevein small talk -aihe.

Oletko koskaan poiminut puolukoita?
- En muistaakseni.

Jos saisit 10 euroa, mihin sen käyttäisit?
- Laittaisin lompakkoon odottamaan tarvetta.

Omistatko teksti-T-paitoja? Jos omistat, millaisia?
- En omista niitä varsinaisia "saunan takana on vielä tilaa..." tai "ÄIJÄ" -tyyppisiä (idari)paitoja, mutta yhdessä Espritin paidassa lukee ainakin jotain "Love is a game - catch it with both hands". Ei kovin nokkela teksti sekään.

Kuunteletko nyt musiikkia? Mitä?
- En kuuntele.

Käytätkö tekstiviesteissä koskaan typeriä lyhenteitä, koska haluat säästää rahaa?
- Joo, paikannimiä lyhennän (Jyväskylä = JKL jne.). Miten mitataan lyhenteiden typeryys?

Käytkö säännöllisesti katsomassa eri bändien tai artisitien keikkoja?
- En nyt kovin säännöllisesti, silloin tällöin.

Onko jossain biisissä sinusta surulliset, miettimään laittavat sanat?
- On. Eräskin biisi nostaa aina kyyneleet silmiin tietyssä kohtaa.

HENKILÖISTÄ
Kuka miespuolinen henkilö nukkui viimeksi vieressäsi? - Herra Nalle, rakkaani Å:n lahjoittama karvainen kaveri.
Kuka naispuolinen henkilö nukkui viimeksi vieressäsi? - Siskontyttö nukahti syliin viime viikolla.
Kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa? - Ööh. Ystäväni S:n kanssa, veikkaisin.
Kenelle lähetit viimeksi tekstiviestin? - Toivotin armaalle hyvät yöt.
Kenet tapaat seuraavaksi? - Varmaankin jomman kumman vanhemmistani.
Kenellä olit viimeksi yötä? - Å:n luona.
Kuka kävi viimeksi hermoillesi? - Parikin tyyppiä. Mutta ei siitä sen enempää.
Kuka kuljetti sinut viimeksi jonnekin? - Baarista pääsin kotiin erään mieshenkilön kyydillä.

KAUPUNGIT
Syntymäkaupunkisi? -
Missä kaupungissa asut tällä hetkellä? -
Missä haluaisit asua? -
Missä kaikkialla olet asunut? -
Missä et missään nimessä haluaisi asua?-

Haluan pysyä edes jonkin verran anonyyminä, siksi en vastaa.

KUMPI
Olut vai siideri? - Siideri.
Kahvi vai tee? - Yngh, ei kumpaakaan! Tai sitten molemmat jää-alkuisina.
Linja-auto vai henkilöauto? - Henkilöauto.
Uinti vai pyöräily? - Uinti.
Aamu vai ilta? - Ilta.
Metsässä vai Helsingin keskustassa? - Metsä rentoutumiseen, Helsingin keskusta hauskanpitoon ja ystävien tapaamiseen.
Kesä vai talvi? - Talvella paleltaa, muttei ole ampiaisia tai muita ilkiöitä... Kesällä taas ne ötökät valtaa alaa niin maan pirkuleesti - mutta toisaalta silloin voi ajaa kovempaa kuin talvella! Alkukesä on kiva, kun luonto puhkeaa kukkaan ja amppareilla on muutakin tekemistä kuin allekirjoittaneen piirittäminen...

HUOMENNA
Millainen päivä huomenna? - Aika näyttää.
Tavoite? - Varmaan saada joku roti tämän talouden siisteyteen. Ja lukemiseen.
Mistä et pidä huomisessa? - Se. On. Maanantai.
Onko sulla töitä? - Ei.

MILLOIN VIIMEKSI
Söit? - Eilen illalla kunnolla, tänään on tullut naposteltua lähinnä karkkia.
Nukuit muualla kuin kotonasi? - Siitä on pari viikkoa, veikkaisin. Tai ainakin viikko?
Unelmoit opettajastasi? - Joskus yläasteella tuli katseltua yhtä maikkaa vitsillä.
Katsoit TV:tä? - Eilen illalla.
Olit auton kyydissä? - Toissapäivänä, eilen jouduin ajamaan ihan itse.
Ostit jotain muuta, kuin elintarvikkeita? - Keskiviikkona.
Lauloit karaokea? - Se oli joskus yläasteella.

Just a few pics

2009-03-01T00:05:00.000+02:00

Eilen

Tänään

Syntymääni tänään juhlistan

2009-02-28T16:19:00.000+02:00

Onpas ollut kaiken kaikkiaan loistelias synttäriviikko! (Oikea päivä oli viime viikon sunnuntaina, hirvittävän huono ajankohta 2-kymppisille.)

Olen ollut shoppailemassa, saanut uudet silmälasit - minä näen! -, käynyt yhdessä parhaista koskaan kokemistani konserteista ja pyörähtänyt baarissakin. Olen mielettömän onnellinen tyttö myös lahjojen suhteen: koruja, konserttilippu, kylpyläviikonloppu (!!), järjettömän iso ja kaunis kukkakimppu sekä kaiken kruunannut mustavalkoinen suurennos 1950-luvun Tukholmassa otetusta valokuvasta. Olen lähes liikuttuneessa mielentilassa nyt, kun pitäisi alkaa survoa lattialta alaa valtaavia vaatteita kaappeihin ja pestä akvaario...

Tätäkin on aivan pakko hehkuttaa: opin eilen kuin ihmeen kaupalla kihartamaan hiukseni suoristusraudalla! En tosin mene takuuseen, että taito on säilynyt hyppysissäni yön yli nukuttuani.

Oikeastaan nyt pelkäänkin eniten sitä, millaisella voimalla arjen harmaus iskee vasten kasvoja. Lyökö se kuin nainen vai vajoanko kanveesiin samoin tein. On mahtavaa olla synttärisankari, siksi normaalielämään palaaminen arveluttaa. Yep, itseriittoisuus on ainakin voimissaan.

Taidankin ensitöikseni lähettää synttäriviikon kuvat Ifolorille kehitykseen. Jos olisin oikein reipas, kokoaisin niitä albumiin. Saas nährä.

Höpönlöpön-postaus

2009-02-26T12:51:00.000+02:00

Olen jo jossain aiemmassa postauksessani kertonut suosivani kuivashampoota, koska päänahkani rasvoittuu nopeasti, enkä halua pestä tukkaani joka päivä. Eilen teinkin Kicksissä melkoisen löydön:

Lee Staffordin Poker Straight Dry Shampoo for Oily Roots!

Nopeasti testattuani osaan sanoa vain sen, että shampoo tuoksuu hyvältä ja puteli on jollain tapaa hyvinkin sympaattinen ilmestys. Pesuteho ei ainakaan vielä päässyt samalla tasolle aiemmin käyttämäni kuivashampoon kanssa, mutta ehkä olen vain tottumaton annostelija.

Sitten päivän ihmettelynaiheeseen:

Miksi näitä näytteitä tulee nykyään jokaikisen lehden mukana? Muuten ihan jees, mutta vierastan herkät paikat + hajuste -kombinaatiota...

Avautumista blogosfäärin ontuvimmasta ilmauksesta

2009-02-26T12:05:00.000+02:00

Olen tässä pohdiskellut parin päivän ajan blogien kategorisointia. Esimerkiksi ilmaus muotiblogi, mitä se oikein tarkoittaa? Todennäköisestihän sana on suora käännös ruotsista (modeblogg), sen takia se ei mielestäni oikein istukaan suomenkieleen tai kulttuuriimme ylipäätänsä.

Ruotsalainen Ebba von Sydow lienee yksi pohjoismaiden ensimmäisistä muotibloggaajista, tai ainakin yksi tunnetuimmista. Mitä minä olen käsittänyt, niin Ebballa on suuri vaikutus länsinaapureidemme pukeutumiseen. Hän on tiiviisti muotia seuraava tyyli-ikoni, jota haastatellaan Ruotsin valtamedioissakin. Hän on mielestäni nimenomaan muotibloggaaja juurikin siksi, että hän päivittää pukeutumistaan koko ajan uusimpien tyylivirtausten mukaan. Suomalaisittain rumasti sanottuna hän on siis pinnallinen muodinorja, joka tuhlaa kaiken rahansa ja aikansa vaatteisiin ja asusteisiin.

Aloin miettiä, onko suosituimpien suomalaisten "muotiblogien" joukossa vastaavanlaisia muotiin friikahtaneita bloggaajia. Ensimmäisinä mieleeni juolahtivat Fashionweek ja Tara Banxx. Mutta toisaalta, suomalaisilla bloggaajilla on yleensä hyvin vahva oma tyyli, joten samanlaista "hairahtumista" kuin Ruotsissa ei ole ainakaan vielä näkyvissä. Ehkä suomalaiset eivät ole yhtä helposti muodin vietävissä, koska olemme paljon jääräpäisempiä?

Lisäksi Ebba Sydowlla on tapana sanella, mikä on in ja mikä ei. Ehkä tästäkin syystä monet ruotsalaiset blogit Niotillfemiä lukuunottamatta ovat kuin kopioita toisistaan. Suomessa ollaan mielestäni blogien suhteen paljon avarakatseisempia. Verrataanpa vaikka Idhrenia ja Iaa. Tytöillä on täysin päinvastaiset tyylit, mutta lukijoita riittää kummallekin. Kumpainenkin on varmasti tietoinen nykymuodista, mutta he eivät anna oman persoonansa musertua massamuodin alle.

Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että muotiblogeja tulisi kutsua pikemminkin tyyliblogeiksi. Mielestäni tyyli kuvaa monen bloggaajan pukeutumista paremmin kuin muoti. Enkä sano tätä kettuillakseni, persoonallinen tyyli on moninverroin parempi kuin muotisivuilta kopsattu "tältä kuuluu näyttää nyt" -look.

Nainen eikä teini enää

2009-02-23T19:43:00.000+02:00

Eilen katsoin ykköseltä dokumentin nimeltään Hiusten matka. Siinä käsiteltiin Great Lengths -hiustenpidennysfirman toimintatapoja: Intiassa köyhät ihmiset käyvät temppeleissä uhraamassa hiuksensa, jotta "jumalat" olisivat suopeita. Nämä hiukset lähtevät Intiasta noin 550 dollarin KILOhintaan, Jenkeissä julkkistenkin suosimien hiuspidennysten hinnaksi nousee parhaimmillaan 4000 dollaria per pää.

Saatoin hieman kauhistua. No, olenpa ainakin ihan tyytyväinen nykyiseen kuontalooni, en vongu vähään aikaan jatkotukkaa.

Ohjelmassa mainittiin myös sellainen fakta, että vaalea malli myy tuotteita paremmin kuin tumma. En ole koskaan tajunnut ihmetellä sitä, että länsimaissa halutaan terveen hehkuva ruskettunut iho (joka pahimmillaan sävyttyy donatellaversacemaisen rumanruskeaksi), mutta että joissakin maissa myydään ihoa vaalentavia voiteita...!? Millaiseksiköhän oma übervalkoinen iho muuttuisi moisilla aineilla - kuluisi kenties puhki?

* * *

Täytin pyöreitä, teini-ikä taakse jäi and so on. Sain ihania lahjoja, pääsen muun muassa ihailemani artistin konserttiin! Helmee, sanoisivat lökäpöksyt.

* * *

En ole nähnyt Vicky Cristina Barcelona -elokuvaa, mutta pakko kai se on katsoa, koska en voi käsittää, että joku L'Oréalin mainosheitukka on saanut viime yönä Oscarin...

Yllättäen myös edesmennyt Heath Ledger sai mokoman pystin roolistaan Batman-leffan Jokerina. Huh, aina kouraisee vatsaa Ledgeriä ajatellessa, katsoin nimittäin Brokeback Mountainin, kun näyttelijän kuolemasta oli kulunut vain vähän aikaa. Tule takaisin, Heath.

Boundaries, please

2009-02-20T02:18:00.000+02:00

Oletteko ikinä miettineet, että ihmisten alati yleistyvä ahdistus ja taipumus masennukseen voi johtua siitä, etteivät mitkään moraaliset tahi uskonnolliset normit enää rajoita tekemisiämme?

Kun ylitämme tietyn iän, lukemattomat ovet avautuvat meille. Saa juoda laillisesti viinaa, hakea baarista yöseuraa ja ostaa kaikkea, jos vain rahaa on riittävästi. Mikään ei ole enää väärin, kaikkea saa tehdä, mitään ei tarvitse odottaa.

Hormonit ovat tehneet minusta entistäkin pehmomman, mutta alkusysäyksen tälle pohdinnalle antoi eräs hääohjelma, jota katselin tänään.

Minäkin rakastin joskus röyhelöitä ja kaikkea kiiltävää, osasin haaveilla ja olin pesunkestävä romantikko. Saatoin vaipua mietteisiini kynttilöiden ympäröimänä ja hempeän musiikin soidessa taustalla. Nykyään se on minusta vain säälittävää ja naiivia. Normaali päiväni kuluukin nykyisin joko tv:n tai tietokoneen äärellä. Äärimmäisen säälittävää sekin.

Miksi minusta on tullut kyyninen ilkiö, joka laukoo ikävän sarkastisia kommentteja ja nauraa sydämensä pohjasta noin kerran puolessa vuodessa? Siksikö, että olen täysi-ikäinen ja kokenut asioita? Pysyisikö mieli kirkkaana, jos minulla olisi rajoja, joiden sisällä tulisi tiukasti pysyä?

Valinnanvapaus ahdistaa. Voisin ihan hyvin lähteä hoitamaan orankivauvoja maailmapallon toiselle puolelle tai interrailaamaan ympäri Eurooppaa, mikäpä minua estäisi ryhtymästä joogiksi tai perustamasta feministipuoluettakaan? Joo, on hienoa olla nuori ja elämä edessä, mutta joskus ovia on liian paljon auki.

Ensin oli tylsää ja sitten piti pysytellä väkisin hereillä. What's the point?

2009-02-19T00:42:00.000+02:00

Varastin Brimiltä meemin.
Kävin sisäistä kamppailua itseni kanssa, julkaisenko meemin täällä vai Naamakirjassa.
Bloggeri vei 1-0.

Mitä teit tasan vuorokausi sitten? Katselin dvd:ltä erään brittiläisen sarjan tuotantokautta kumppani Å:n kanssa.

Kännykkä-kysymyksen skippasin, olin liian kaukana nokialaisestani.

Onko sinulla paljon rutiineja? Joitakin kyllä. Eivät ole ehkä niinkään tietoisia valintoja, koska en keksi yhtäkään, joka voisi toimia esimerkkinä tässä meemissä.

Tiedättekö mikä on to-del-la ärsyttävää? Se, kun silmälasien nenätyynyjen alla iho hikoaa ja lasit alkavat valua nenällä.

Oletko rehellinen? Kyllä olen. Tarkastusmaksut pelottavat minua suunnattomasti, en ikimaailmassa matkustaisi pummilla. Lisäksi suupieleni vetäytyvät itsepintaisesti hymyyn, kun yritän vedättää jotakuta.

Miksi asut siellä missä asut? Yksinkertaista: minä laiska paska en panostanut pääsykokeisiin, joten opiskelupaikka jäi saamatta ja porukat saivat riesakseen löhöilevän välivuosilaisen.

Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on? Hmm, haha. Ei ainakaan vielä kahdeskymmenes.

Koska viimeksi teit itse ruokaa? Lasketaanko se, että heitin pussillisen pasta carbonara -aineksia kiehuvaan veteen ja hämmensin?

Muistatko minkä cd:n ostit ensimmäiseksi? Ensimmäinen levyni oli porukoiden cd-soittimen mukana tullut kaupanpäällinen. Sitten sain syntymäpäivälahjaksi Aquan levyn, jolla oli Barbie girl -hitti... Noloa, mutta omistin silloin paljon piraatteja, esimerkiksi ainoa Spice Girlsien cd:ni oli kopio ja ostettu itärajan tuolta puolen.

Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä? Istun nojatuolissa jalat ristissä ja läppäri sylissä.

Millainen perheesi on? Keitä siihen kuuluu? Perheeni on toisinaan maailman parasta seuraa, toisinaan taas liuta hermoja koettelevia pässejä. Peruspoppooseen kuuluu isä, äiti ja kaksi isosiskoa, mutta perhehän on alati laajeneva käsite, johon lasken nykyisin myös kumppani Å:n, sisarteni miehet sekä rakkaan siskontyttöni.

Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan? Ihannetilanteessa muuttuisin Hyväksi Ihmiseksi (tm), joka välittää globaaleista asioista, kuten nälänhädästä ja ilmastonmuutoksesta, mutta jaksaisi panostaa myös pienemmän kokoluokan asioihin, esimerkiksi pääsykokeisiin lukemiseen ja perheen ilahduttamiseen kokkaamalla. Niin, enkä ikinä möläyttelisi mitään tyhmään Å:n vanhempien kuullen.

Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on? Aika vähän sellaisia, joista kukaan ei tietäisi. Leipäläpeni jauhaa välillä tarinaa niin ahkerasti, että tulee paljastettua kummiakin juttuja omasta elämästä.

Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin. En muista viime yön unta kovin tarkasti, mutta siinä oli paljon suloisia kaneja. Pelkäsin, että ne karkaavat, jos joku avaa ulko-oven.

Oletko enemmän ujo kuin villi? Minusta on normaalia olla varuillaan uusien tuttavuuksien seurassa, vaikka hyvien ystävien kanssa välillä tempaukset lapasesta lähtisivätkin. No, myönnetään, ujo olen. En pidä itseäni järin kiinnostavana persoonana, joten en jaksa puhua itsestäni, lopputulos: istun vieraiden seurassa tuppisuuna ja hermostun minulle esitetyistä kysymyksistä.

Aistitko, jos sinua tuijotetaan? Se vaihtelee. Yleensä ilman silmälaseja tunnen olevani kuin myyrä auringonpaisteessa (vaikkeivat vahvuuteni ole kuin -2 ja -3 tjsp). Silloin yli- tai alitulkitsen muita, koska näköni ei ole priima: luulen esimerkiksi viereisen pöydän miehen tuijottavan minua, vaikka hän lukisi takanani olevaa ruokalistaa. Yleensä en jaksa kiinnittää huomiota ympärilläni tapahtuviin asioihin, julkisissakin uppoudun mp3-soittimeni tarjontaan ja kohdistaan katseeni tyhjyyteen.

Ketä kättelit viimeksi? Puhh, siitä on aikaa! Luultavasti jotakuta sukulaistani loppiaisena.

Mitä näet kun suljet silmät? Tietokoneen ruudun mallinen kuvio näkyy hetken aikaa verkkokalvoillani, vaimitäneoli.

Kuinka monet kengät omistat? Juhlakenkiä on kolmet tai neljät. Talvikenkiä kolmet... Ei kun neljät! Kesäkenkiä ainakin neljät, ellei jopa viidet. Muistinkohan kaikki? Tuskin. Alle parikymmentä paria kumminkin, uskoisin.

Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt? Koulun juhlissa on tullut hoopoiltua, samoin tanssiseuran näytöksissä ja kilpailuissa. En mie tiijä. Mieluummin iso ja tuntematon joukko kuin pieni ryhmittymä kavereita ja sukulaisia.

Mikä oli päivän paras juttu? Siskontytön vauvakieli ja hymyt. Hitsi, tykkään pikkuneidistä aivan hirmuisesti!

Luokitteletko ihmisiä? Kyllä, esimerkiksi iän ja käytöksen perusteella. Pahimpia ovat elämäänsä tympiintyneet keski-ikäiset naiset, täysin poikkeuksetta, tietenkin. Myös musiikkimaku ja vaatetyyli ovat oivia kategorisoinnin kriteerejä. Seksuaalisesta suuntautumisesta ja ihonväristä nyt puhumattakaan.

Kuinka korkealta katselet maailmaa? Itsekseni kuvittelen olevani kaiken älyllisen ja älyttömän yläpuolella, mutta muiden seurassa muutun ihanan kuluneesti sanottuna maan matoseksi.

Onko sinulla lemmikkieläimiä? Kissa, koira ja kaloja. Pitäisi saada vielä karhu, koala ja kani, niin olisi lähes kaikki k-alkuiset elämet kasassa.

Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä. Karisma kattaa kaiken (jäi vissiin toi k-villitys vähän päälle), joten sitä en voi sanoa. Hmm. Itsearvostus on hieno asia. En kestä itseni kaltaisia ällöttävän itseinhoisia vinkujia (itsellänihän on itseni mielestä itsetunto kohdallaan, itsehän en ole edes taipuvainen toistelemaan itseäni!), siksi lähimmissä kavereissani on lähinnä terveellä itsetunnolla varustettuja ihmisiä.

Oletko tullut enemmän äitiin vai isään? Äitiini. En ole varma olenko saanut isältäni ollenkaan geenejä, ainakaan luonteessa tai ulkonäössä ei ole viitteitä siitä. Taidan olla neitseellisesti syntynyt.

Uskotko ihmeisiin? Eh, ei näin isoja kysymyksiä keskellä yötä! EN TIEDÄ!

Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu? Aika tasan tällä hetkellä. Otan alkupäivän iisisti ja iltapäivällä keksin sitten jotakin ohjelmaa, jos niikseen tulee. Musta tulisi erinomainen pummi.

Olitko iloinen herätessäsi aamulla? Ensin oli tukala olo, kun aurinko paistoi suoraan ikkunasta sänkyyn. Å nousi ylös ja sulki verhot, mutta pirkule jätti minut yksin nukkumaan, kun piti muka töihin lähteä. Heräsin puolen päivän jälkeen, kun nukkuminen ei enää tuntunut ollenkaan hyvältä. Vastaus kysymykseen on... En ollut iloinen.

Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia? Unfortunately (tuon sanan oikeinkirjoituksen kanssa tappelin joskus muinoin nyrkit verillä) not. Nyt kaikki isovanhempanikin ovat jo, ööh - en pidä kuolla-verbistä - nukkuneet pois.

Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)? Jos tyyppi ei ymmärrä yksinkertaisintakaan läppää. Minäkään en ole se penaalin terävin kynä, joten minua tyhmempi ei toden totta kannata olla.

Oletko kateellinen muille ihmisille? Olen, ihan liikaakin. En kestä minua kauniimpia ihmisiä, vaikka niitä, yllätys yllätys, paljon onkin.

Oletko ollut kirpparilla myymässä? En ole, vaikka tarkoitus olisi.

Koska eletään elämän parasta aikaa? Paras aika esiintyy pieninä hetkinä elämän varrella. Viimeksi olin onnellinen, kun koko perhe oli koossa ja tunsin kuuluvani heihin, kaikista viostani huolimatta.

Kuinka monta serkkua sinulla on? Viisi, fem, fünf.

Kirjoitatko päiväkirjaa? En enää.

Koska olet viimeksi itkenyt? Eilen itkin katkeraa, kuukautisketutuksen sekoittamaa itkua. Piti saada vuodattaa, onneksi kumppani Å on oppinut suhtautumaan siihen ihanasti.

Mikä muistuttaa viime kesästä? Oli heinä- tai elokuu ja töissä kuolemanhiljaista. Ruokatunnilla näin lomaa viettävien ihmisten kulkueen kiemurtelevan kohti auringossa kylpevää hiekkarantaa. Saatoin päästää pari harkitsematonta sanaa huuliltani.

Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia? Emme ole. Sen tiedostaminen aiheuttaa syvää mustasukkaisuutta niin kavereista, lemmikkieläimestä kuin seurustelukumppanistakin. On rankkaa, kun ainoa ajatus on, että joku kuitenkin hylkää tai että vaikka katoaisin maan päältä, ei kukaan ihmettelisi missä olen.

Kuvaile hiustesi luonnollista väriä. Hennosti maanläheiseen graniitinharmaaseen vivahtava vaaleanruskea. Piss off, maantienharmaa, niin kuin monella muullakin suomalaisella on!

Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi? Tuulin ainakin.

Tässä kohtaa meinasin heittää pyyhkeen kehään, mutta sitten huomasinkin ilokseni, että viimeisiä kysymyksiä viedään aivan juuri!

Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana? Enpä ole tainnut.

Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta? Tänään olen kieriskellyt pinnallisessa itsesäälissä, tyyliin "yhyy, olen ruma, sanokaa nyt etten tarvii boobjobia tai hajoan pieniksi palasiksi", joten kysymys osui ja upposi kuin laivanupotuksessa konsanaan! Eli, tunnen tyyppejä, joiden ulkonäkö ei esimerkiksi valokuvissa välttämättä miellyttäisi silmää, mutta heidän persoonansa ansiosta pidän heitä viehättävimpinä tapaaminani ihmisinä. Uskon siis sisäinen kauneuden voimaan, ja olen oppinut kadehtimaan sitäkin.

Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa? Pyrin pitämään varalla kosteuspyyhkeitä, joilla voin sutaista pahimmat tuhrut nassusta pois.

Osaatko keittää riisiä? Sanotaanpa niin, etten ole koskaan yrittänyt.

Pidätkö yksinäisyydestä? Joskus se on polttoainetta, joka saa luovat energiat liikkeelle. Yleensä kuitenkin ahdistun.

Onko sinulla unelmia? On, paljon. Pienempänä niihin jaksoi uskoa sokeasti ja kaikki oli ihanan helppoa.

The last and definitely the least:

Lempivuodenaikasi? Kevät.

Jippii! Nyt tää menis juomaan mukillisen vettä ja sitten pahnoihin kuorsaamaan kuin vanha sika! I survived!

Muutan Irlantiin, siellä ne ei ymmärrä mua enkä mä niitä...

2009-02-19T00:06:00.001+02:00

Olen paha.

Minun piti säästää, mutta olen ostanut viikon sisällä kaksi paksua, kiiltäväkantista naistenlehteä.
Menin Siwaan ilman kauppakassia, joten jouduin turvautumaan muovikassiin, joka kuitenkin hajosi miltei heti kaupasta poistuttuani.

Lisäksi olen aivoton.

En osaa keskustella oikeista aiheista oikeassa seurassa. Vaihdan ajatuksia kavereiden kanssa messengerin välityksellä missikisoista ja yläasteikäisten seksikkäästä pukeutumisesta.

Olen vääränlainen mihin tahansa seuraan - missiksi olen ruma, lihava ja liian sivistynyt (tunnistan Jutta Urpilaisen kuvasta, onhan se ollut Iltalehdessäkin, ihQ daa), mutta vakavasti otettavaksi humanistiksi liian suurpiirteinen ja kunnianhimoton.

Myös kuukausittain puhkeava naistenvaiva närpii alavatsaani aiheuttaen kipua ja verta. Olen yrittänyt minimoida tuskat vetämällä rasvaa, sokeria ja hiilihydraatteja, mutta krampit eivät hellitä.

Vee-itutus sen sijaan loistaa ja kukoistaa.

Kaveritkin meni nukkumaan, kuka mua nyt viihdyttää? En voi edes popittaa.

Where can I find the logic?

2009-02-17T13:01:00.000+02:00

Amppareista löytyi tällainen uutinen.

Sinänsä tutkimus siitä, miten miesten aivot reagoivat vähäpukeisiin naisiin, on ajastaan jäljessä. (Vaikka toki on hauska fakta, että samat aivojen alueet aktivoituvat naisia ja työkalusarjaa katsellessa. "Peniksenjatke" saa taas ihan uuden merkityksen.) Minä takerruinkin sen sijaan uutisen alla oleviin kommentteihin, jotka vain sivuavat aihetta.

12:29 ROOSTER
"- - Suuri väärinkäsitys naisten keskuudessa on, että kuvankauniiden tyttöjen kuvien katselu olisi jotenkin muilta pois, näinhän se ei ole - kokonaiskiinnostus vain kasvaa, saa siitä omakin muru osansa."

12:42 camera obscura
" - - Ja ROOSTERin kanssa olen samaa mieltä. Bikini- yms.kuvien katselu tekee parisuhteelle pelkästään hyvää."

Minun naisenaivoni eivät nyt käsitä. Millä tavalla bikinibeibien tiirailu parantaisi parisuhdetta? Miehen itsetunto pönkittyy, kun tämä saa fantasioida höyläävänsä Playboyn kuukauden mirriä? Vähentääkö vähäpukeisten naisten katselu syrjähypyn riskiä?

Ihmiset, kommentteja kehiin! Haluan ymmärtää tätä ajatusmallia!

Mondae

2009-02-16T13:19:00.000+02:00

Tämän postauksen tarkoituksena on vain havainnollistaa sitä, miksi urlissani on sana "tyylisokeus" taivutettuna ties mihin muotoon ja monenteenko sijaan
SEKÄ
valitella flunssaista oloani.

Ladies, Kurt Cobainin leski Courtney Love bongattuna täältä:

Rouvan tyylisilmä on pettämättömän huono. Kuvittelisin, että jos uskaltaisin olla välittämättä muiden kommenteista, näyttäisin juurikin tuollaiselta kaduilla talsiessani. Minä en ymmärrä muodista tai tyylistä hölkäsen pöläystä, siksi on turvallisinta pukeutua tummansinisiin farkkuihin ja mustaan neuletakkiin about jokaisena päivänä viikosta...

Ai niin. Olen tulossa kipeäksi. Snif.

I should feel ashamed

2009-02-13T19:26:00.000+02:00

Shanalogicin paketti saapui tänään Jenkeistä. Lisäksi kuvassa eilisen ostoksia.

Silmälasien myötä optikkoshoppailusta on tullut kivaa. Viikon päästä menen kokeilemaan yksiä MiuMiun laseja, jotka on tilattu Italiasta saakka. How cool.

Jotta materialismin tuoma ekokatumus laantuisi, kerrottakoon, että olen viime aikoina saanut nauttia hedelmällisistä mesekeskusteluista pitkin yötä. Se, jos jokin, on siistiä.

Don't wanna throw up

2009-02-12T18:49:00.000+02:00

Emetofoobikon elämä on näinä noroviruksen valta-aikoina yhtä helvettiä. Viimeinen vuorokausi on vienyt henkisen kanttini täysin äärirajoille.

Oksennuspelkoiset eli emetofoobikot voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Niihin, jotka pelkäävät oksentavansa itse, sekä niihin, jotka panikoivat kuullessaan muiden laatoittavan vaikkapa kylppäriä uusiksi. Itse siedän kuvomisen ääniä tiettyyn rajaan asti, jos pahan olon aiheuttaja on esimerkiksi krapula, joka ei voi tarttua minuun. Kuulun siis ryhmään 1, joka ahmii hiilitabletteja kaksin käsin ja kantaa desinfiointiainetta laukussaan minne ikinä meneekin, jotta todennäköisyys sairastua oksutautiin olisi minimaalinen.

Pelkään oksentamista aivan tajuttoman paljon.

Eilen kärsin omituisista vatsanväänteistä, hieman nälkää muistuttavista kurinoista, jotka eivät lakanneet, vaikka kuinka söin. Sen tarkemmin vessatottumuksiini paneutumatta totean vain, että jotain tuntui olevan pielessä.

Yöllä sitten eräs perheenjäseneni alkoi rampata wc:ssä tiuhaan tahtiin, jolloin pahat epäilyni saivat vahvistusta.

Jokainen emetofobiasta kärsivä todennäköisesti tietää mitä seuraavaksi tapahtui. Sydämeni alkoi hakata kiivaasti, käteni hikosivat eikä nukkumisesta tullut enää mitään. Hain ämpärin sänkyni vierelle ja kuuntelin hengittämättä alakerran wc:stä kantautuvia ääniä. Yhtäkkiä kaikki vatsani murinat tuntuivat moninkertaistuneen ja suuhuni nousi (todennäköisesti kuviteltu) mahahappojen maku. Paniikissa vedin kylpytakin ylleni ja riensin portaat alas valonnopeudella.

Istahdin suihkun oven eteen ja kuuntelin sydämeni pamppailua. Välillä nousin tarkastamaan peilistä, olivatko kasvoni saaneet jo vihertävän värin.

Tovin panikoituani muistin isäni kertoneen, että ulkomailla ruokamyrkytykseltä saattaa välttyä, jos juo viinaa. Alkoholi siis tappaisi vatsassa ja suolistossa jylläävät bakteerit.

Tiesin, että keittiömme kaapissa oli rommia, tuota Karibian merirosvojen nautintoainetta.

Oksentamisen odottelu kävi tukalaksi. Kuvitelkaapa tilanne, jossa ette voi olla varmoja siitä, joudutteko tekemään jotain oikein, oikein ikävää, mutta todennäköisyys olisi kuitenkin olemassa. Haluaisitteko jouduttaa tapahtumien kulkua tai tehdä siitä hivenen miellyttävämpää? Vai peräti estää koko ikävän tapahtumasarjan etenemisen?

Minä järkeilin, että rommi joko
a) veisi pahan olon pois ja tappaisi pöpöt TAI
b) nopeuttaisi oksentamisen alkamista, koska kyseinen juoma on melko vahvaa (40% alc.) ja pahanmakuista TAI
c) saisi aikaiseksi nousuhumalan, joka lienee sellainen olotila, että kuvominenkin olisi kivempaa kuin normaalisti.

Niinpä heitin lasin pohjalle tilkan rommia ja vedin sen parilla ähkäisevällä kulauksella äijämäisesti kurkusta alas. Toisin sanoen siis irvistelin mielipuolisesti, kun sisäelimiä poltteleva juoma valui hitaasti mutta varmasti ruoansulatuskanavan ensietappeja kohti.

Sieluni silmin näin, miten norovirus toisensa jälkeen kärventyi kuoliaaksi mahalaukussani. En ole ikinä pitänyt alkoholin poltteesta niin paljon kuin viime yönä.

Miksi minä sitten halusin jakaa tämän kaikkien blogiani stalkkaavien kesken?

Onhan kirjoittaminen toki minulle terapiaakin, mutta erityisesti haluaisin ihmisten tietävän enemmän tästä fobiasta, ihkaoikeasta pelosta, joka raastaa henkisesti niin foobikkoa kuin hänen lähipiiriäänkin. Pelot ovat täysin irrationaalisia ja siksi niistä jatkuva jauhaminen on monen lähiomaisen mielestä äärimmäisen turhauttavaa. Tärkeintä on kuunnella ja olla tukena, vaikka kuinka toisen panikointi kyrsisi, sillä kun fobia ottaa vallan, toisen ihmisen läsnäolo on korvaamaton apu.

Erityisesti talvisin epidemioiden aikaan oksennuspelkoiset käyttävät huomattavan osan ajastaan vatsataudin ajatteluun. Julkiset kulkuneuvot ja hissit saattavat olla yksi suunnaton stressin aihe monelle emetofoobikolle, kuten ne minulle ovat.

Näin ystävänpäivän alla en kehotakaan ostamaan kaverille lahjaksi ihkupinkkiä rihkamaa, vaan pyydän ymmärrystä erilaisille peloista kärsiville lähimmäisille. Pelkkä hissinnapin painallus foobikon puolesta saattaa pelastaa hänen päivänsä, ja kuka tietää, on ehkä myös askel kohti parempaa tulevaisuutta.

En muuten sitten loppuen lopuksi oksentanutkaan. En tiedä, olinko oikeasti kipeä vai kuvittelinko vain. Jos jälkimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, toimitti rommi loistavasti lumelääkkeen virkaa. Tai sitten se tappoi ne pöpöt, hehe...

Ärrin murrin -maanantai

2009-02-09T14:18:00.000+02:00

Luin taas vaikuttuneena erästä blogia. Paljon soljuvaa, näppärää tekstiä, ei kuvia päivän kosmetiikkaostoksista tai julkkisten vaatteista. Asiaa, vahvoja, perusteltuja mielipiteitä.

Aloin miettiä, miksen enää itse saa aikaseksi kirjoittaa pitkiä postauksia muistakin aiheista kuin pinnallisista katsauksista ei-tärkeisiin asioihin. (Voi vee mikä lause.)

Asiahan on niin, etten ole hyvä esimerkiksi väittelyssä siksi, koska en osaa perustella kantaani. Minut on helppo saada kiinni ajatusvirheestä, esimerkiksi kehäpäättelystä. Myöskään ajatuskatkot eivät ole minulle vieraita.

Lisäksi minulla ei ole pysyvää mielipidettä mistään. Kun on niinkin tunteellinen ja ailahtelevainen kuin minä, ei voi olettaa, että edellispäivän karkkilakko jatkuisi vielä seuraavanakin päivänä. Ensiksi tallustelen pehmeiden untuvapilvien päällä, joista sitten ennemmin tai myöhemmin putoan kovalla vauhdilla alas. Idealismi muuttuu hyvinkin pian inhorealismiksi.

Olisi toki hienoa, jos osaisin hyödyntää tätä kevyesti maanis-depressiivisyyden kaltaista taipumustani luovasti, esimerkiksi kirjoittamalla. Nuorempana rustasin kaiken, mitä mielessäni liikkui, paperille, mutta olen laiskistunut ja itsekritiikkini koventunut. Annan aivojeni kohmettua katsomalla pelkkiä saippuasarjoja ja lukemalla Amppareista ainoastaan turhanpäiväisimmät julkkisjuorut. Välivuosi on tehnyt tepposet: ennestäänkin itseni älyllinen haastaminen oli vaikeaa, mutta nyt se tuntuu jo miltei mahdottomalta.

Muutaman kuukauden tavoitteeni olisi oppia äidinkielen perusteet ja kehittyä kirjoittajana rutkasti. Pyydän jo nyt anteeksi seuraavaa, mutta esimerkiksi monien muotibloggaajien tekstejä lukiessa kirjoittaminen ei kehity, vaan todennäköisesti taantuu järkyttävän huonolle tasolle. Jopa päivittäin lukemieni blogien joukossa on sellaisia tapauksia, joiden tekstejä lukiessa otsauurteet syvenevät. Ymmärrän kyllä, että monet stressaantuvat sanojen kirjoitusasun arvostelusta, mutta mielestäni jollekin tasolle olisi yllettävä, jotta ansaitsee paikkansa luetuimpien blogien listalla ja jonkinlaisena nuorten esikuvana. Itsekään en osaa pilkuttaa tai tiedä kaikkia yhdyssanoja, mutta monien teksteistä paistaa läpi välinpitämättömyys oikeinkirjoitusta kohtaan. Such a shame.

En tarkoita, että blogitekstit tulisi kirjoittaa kokonaan kirjakielellä. Mutta jonkinlainen vaivannäkö olisi suotavaa.

Jotta tämä kirjoitus ei menisi täysin pata kattilaa soimaa -tyyppiseksi urpoiluksi, annankin erityismaininnan loistaville blogeille, jotka pelkällä tekstillään koukuttavat lukijansa. Ei kuvakollaaseja nettikauppojen kevään mallistosta tai fotoja omasta nassusta, vaan tiukkaa tekstiä!

Capricious ja Brim, olette korvaamattomia persoonia blogimaailmassa. Kiitos, kun jaksatte päivittää blogianne ahkerasti ja pysytte uskollisina omalle tyylillenne.

Lauantai 7.2.2009

2009-02-08T00:18:00.000+02:00

Tänäkin viikonloppuna oli suunnitelmissa lähteä baariin pyllyä pyörittämään, mutta aamulla tulin lopulta toisiin aatoksiin. Menemisinto on laantunut, ainakin hetkeksi.

Täysin kotihiireksi en kuitenkaan jäänyt, vaan lähdin heti aamupäivästä Ikeaan. Ostin pienen punaisen laatikoston, joka takasi tekemistä koko illaksi. Olin ahkera(/säälittävä) ja kokosin illankulustani myös pienen kuvasarjan.

Vaikka kotona hissustelinkin, juomapuoli oli silti kohdallaan. De Kuyper Pucker -vadelmalikööri (jonka bongasin alun perin MouMoun blogista) Spritella jatkettuna pääsi suosikkijuomieni listalle heti.

Kyseistä litkua siemaillen aloin koota Ikean laatikostoa. Tiedän miten etenkin monet miehet reagoivat kuullessaan sanat "Ikea" ja "koota" samassa lauseessa, mutta en antanut moisten ennakkoluulojen lannistaa. Intoa puhkuen avasin suuren pahvilaatikon ja aloin tutkia eri muotoisia punaisia osia mielenkiinnolla.

Kukaan tuskin kummemmin yllättyy, kun kerron, ettei laatikoston kasaaminen sitten loppupeleissä aivan vaivattomasti onnistunutkaan.

Eräs osa ei tuntunut millään istuvan kokonaisuuteen, ja laatikosto uhkasikin tämän takia jäädä toispuoleiseksi. Kun olin raivohulluuden partaalla, keksin vihdoin hakea vasaran. Pari iskua ja ongelma on tipotiessään ja laatikosto tasapainossa.

Ruuvien kanssa tappelin hampaat irvessä valehtelematta tunnin. Olin jo luovuttamassa, mutta onneksi joissain asioissa luontoni ei anna periksi.

Monen tunnin vaivannäön jälkeen lopputulos näyttää tältä:

"Helmeri" on ensimmäinen kokonaan itse kokoamani huonekalu. Olo on kuin äidillä, joka katselee ylpeänä esikoispoikansa touhuja. Siinä se nyt jököttää, alkujaan missä lie ambomaissa tehty, mutta minun viimeistelemäni punainen laatikosto.

* Vaikka välillä oli vaikeaa, en silti alentunut vetämään hermosauhuja. En polta tupakkaa kuin oikein kovina vitutuksen hetkinä. Niitä varten minulla onkin piilossa aski pahanmakuista vaaleanvihreää LM:ää. Omasta tyhmyydestä on hyvä kurittaa keuhkojaan. Vähällä oli, mutta onneksi pärjättiin tänäänkin yhdellä päihteellä per ilta... *

Loppuun vielä pari satunnaista kuvaa.

"Aina kädessä."

"Tänään päällä."

Linkkejä

2009-02-04T14:39:00.000+02:00

Tänäänkin on luvassa hengailupäivä!

Ensiksi vähän mainoksia:

http://honeybopshop.mycashflow.fi/
Edullisia, mutta laadukkaita hiuskukkia. Tekijänä ihanainen Norma Jeane.

http://shanalogic.com/
Monessa muussakin blogissa on tätä hehkutettu, mutta minäpä sorruin jo ihan tilaamaankin! Eli kyseessä on yhdysvaltalainen nettikauppa, josta löytää vaikka mitä ihanaa, jos tykkää kaikesta söpöstä ja värikkäästä. Kannattaa tsekata!

http://www.daynadelux.com/
Oletko kyllästynyt identtisen näköisiin julkkisnaisiin, jotka pukevat uusimpien muotiluomustensa alle kuristavat makkarankuorimummopöksyt ja ovat ikuisella mehudieetillä? Haikailetko entisajan kauneuden perään, miellyttääkö hivenen valtavirrasta poikkeava naisen malli silmääsi? Poikkeapa toki pin-up-malli Dayna Deluxin kotisivuilla. Suosittelen naisen sivustoa erityisesti Dita von Teesen faneille.

Meemi. Pöllitty taas, en muista mistä. It's boogie woogie!

2009-02-02T20:45:00.000+02:00

OLEN: Kotona. Kohta huimat 20 vuotta vanha. Monessa tilanteessa liian pitkä naiseksi.

TEEN: Elämästäni vaikeaa stressaamalla pikkuasioista.

OSAAN: Olla hankala.

KYTTÄÄN: Kaikkia tuttuja netissä.

SALAILEN: Paria pikkujuttua, joita häpeän tai en koe tarpeellisiksi kertoa. Ihan normaalia, kai?

KÄYTÄN: Kirosanoja. Paljon hiustenhoito- ja -muotoilutuotteita. Tylsiä vaatteita, koska en raaski pitää niitä kivoja.

OLEN HAKA: Angstaamisessa. En ole vielä(kään) kohdannut kaltaistani.

OLEN SURKEA: Kaikessa. (ks. edellinen vastaus)

OLEN PARHAIMMILLANI: Harvoin.

TOIVEAMMATTINI: Joku viisas on sanonut, että välivuosi avartaa maailmaa ja selventää ajatuksia - ja pyh! Ei ole mitään tietoa tämän asian suhteen...

MIKÄ VIHANNES OLISIN: En tahdo olla mitään pupunruokaa, mä oon äijä!

EKA KERTA: Täytyy kokea joka asiassa.

MINNE ET HALUAISI JOUTUA: Vankilaan. Olen omaperäisten vastausten kuningatar.

MINNE HALUAISIT JOUTUA: Keskelle haavemaailmaani, jossa kaikki olisi niin kuin minä haluan.

MINKÄ MAALAISEKSI SINUA LUULLAAN ULKOMAILLA: Oisko norjalaiseksi joskus...? Ja kai venäläiseksi.

MIKÄ OLIT EDELLISESSÄ ELÄMÄSSÄSI: Whatta...?

MITEN HOROSKOOPPISI IHMISKUVAUS OSUU KOHDALLASI OIKEAAN: En ole perehtynyt horoskooppeihin, koska en niihin usko.

IHANNEMIEHESI/NAISESI: Herra Ylppö ja Jessica Alba.

ENTÄ MITÄPÄ TEET SEURAAVAKSI: Vastaan seuraavaan kysymykseen, aight?

MISSÄ MENEE RAJA: Missä milloinkin. Joskus tuntuu, ettei missään. Oon muuten melekoone filosofi.

INTOHIMOSI: Huulimeikit! Laukut! Miehet! Hyvä ruoka! Tanssiminen!

OVATKO MATTI & MERVI YHDESSÄ JUURI NYT: Heh, kai...?

MAINITSE KOLME SUOMEN PARASTA PAIKKAA: Koti, Suomenlinna, Tampere :D En tiiä mistä nää tuli...

ERIKOISIN PAIKKA MISSÄ OLET NUKKUNUT: Apulannan keikalla Tavastialla. Oli hyvä paikka takana ja korvatulpat korvissa. Piti herätä siinä vaiheessa, ku vierestä kannettiin sammunutta eukkoa pihalle.

OLETKO KOSKAAN OLLUT ”HIRVEESSÄ JIIRISSÄ”: En oo koskaan kuullu moista, onko se jotain syötävää?

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT PULAAN: Välillä tulee lipsautettua väärässä paikassa jotain to-del-la noloa.

OLETKO ITSE TYYPILLINEN ALASI EDUSTAJA: Ei ole alaa.

OLETKO TILANNUT MITÄÄN TV-SHOPISTA: En, vaikka tänään salilla hikoillessa sellainen tärisevä vyö tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

KUULUISIN/SUURIN JULKKIS JONKA OLET TAVANNUT: Apulannan Toni.

TYPERIN ASIA JOSTA OLET KILPAILLUT: En oo kovin kilpailuhenkinen.

PISIN MATKA JONKA OLET KÄVELLYT: 10 kilometriä Naisten kymppi -tapahtumassa.

MIHIN KUNINGASPERHEESEEN HALUAISIT KUULUA: Ne on vähä sellasta sisäsiittosta sakkia...

TYPERIMMÄN NÄKÖINEN TRENDIVILLITYS, JONKA MUISTAT: Olkatoppaukset. Naiset näyttivät yhtäkkiä kaikki alassuin käännetyiltä kolmioilta.

KUINKA SYVÄLLÄ/ALHAALLA OLET KÄYNYT: Jossain kaivoksessa ala-asteella.

KOSKA KÄVIT VIIMEKSI LENKILLÄ: Niin pitkälle ei muistini riitäkään.

MITÄ ASENNEVAMMOJA SINULLA ON: Muiden muassa liikuntaa, matematiikkaa, oksentamista ja muita ihmisiä kohtaan.

KEIHIN SUHTAUDUT ENNAKKOLUULOISESTI: Kaikkiin aluksi.

ONKO TV-LUPA MAKSETTU: Mamma betalar.

MINKÄ MERKKISILLÄ AUTOILLA OLET AJANUT: Opel. Honda. Mazda. Toyota? Miten niin japanilaiset on jees...

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT TOSITILANTEESEEN JA JOS NIIN MISSÄ: Mun elämä on yhtä farssia, teen pienistä asioista suuria draamoja, koska tosielämä on jossain muualla kuin mun luona.

MITÄ HALUAISIT TUNNUSTAA MUILLE TÄSSÄ JA NYT: Tänään teki mieli sanoa yhdelle kaverille tahallaan oikein, oikein pahasti. Tyydyin angstailemaan muille siitä, kuinka ärsyttävä kaveri on.

Erään tukan tarina

2009-01-31T18:24:00.000+02:00

Mun lasiin laitettiin varmaan viikko sitten baarissa jotain adrenaliinin tapaista, koska nyt en malttaisi olla kotona ollenkaan, vaan haluaisin vipeltää kaikki illat ja yöt baanalla :D

Eilen katsastettiin taas tyttöjen kanssa yksi klubi. Koska viimeksi olin mielestäni hävettävän resuisena liikkeellä, päätin tällä kertaa panostaa ulkoiseen olemukseeni enemmän. Sinänsä turhanpäiväistä nähdä monta tuntia vaivaa "kauneutensa" eteen, jos baarissa kuitenkin viettää suurimman osan ajasta naama näkkärillä... No, hauskaa oli joka tapauksessa, vaikkei siltä ehkä muista paikalla olijoista vaikuttanutkaan!

Ensin mummoilin siis lämpörullat päässä...

...sitten kiepsautin helpon, mutta mielestäni suhteellisen näyttävän kampauksen. Aluksi tarkoituksena oli tehdä mohawk-tyylinen kampaus, mutta lopputulos olikin tällainen:

Koska olin kuskina vihreällä peltiratsullani, karmea dagen efter -olotila liittyy lähinnä tähän päässäni majailevaan takkuiseen pieneläimeen. Voisiko joku kertoa, mistä näitä sikiää ja miten ihmeessä sellainen on päähäni ajautunut?

Samuli Putro: Mitäpä jos

2009-01-31T14:33:00.000+02:00

Video

Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä suuremmaksi, eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan?

Mitäpä jos sun selkä pettää uuden vuoden aattoyönä, viedäänkö sut sairaalaan ja pistetäänkö sänkyyn?

Mitäpä jos on rintasyöpä, mitäpä jos oot lapseton? Saako vailla koulutusta adoptoida?

Mitäpä jos mä muutan Ruotsiin, mitäpä jos mä sokeudun? Voitko silloin jättää mut vai oiskohan se julmaa?

Mitä, mitä, mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Mitäpä jos mun suudelmaan et tahdo enää vastata, niin onko rakkaus jonka rakensimme tehty hiekkaan?

Mitäpä jos on ukkonen ja liekki syöksyy maata kohti, polttaa koko pitäjän, sen ihmiset ja linnut?

Mitäpä jos jäät työttömäksi, mitäpä jos et aikuistu? Pyörit tuolla pillifarkuissas ja olet kuuskyt.

Mitäpä jos mä löydän toisen, mitäpä jos se rakastuu? Tahtoo mennä naimisiin ja viettää häitä viikon.

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Tiedäthän, että pysyn tässä vierelläsi maailman tappiin asti?

Vaikka tää nuoruutemme kesii väistämättä ja vaipuu vanhuuteen.

Muistathan, että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä?

Mitäpä jos se työ on tehty hartaasti ja yksinoikeudella?

Yksinoikeudella.

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Ja elämä tapahtuu sinä aikana?

Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi, eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan?

Lentääkö se ilmaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Turhaan.

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Sanat ovat siis arvoisan herra Putron käsialaa, itse kuuntelin biisin ja kirjoitin ne ylös.

Keskiviikko oli siivouspäivä.

2009-01-30T15:38:00.000+02:00

Kaapistani löytyi todisteita varhaisista teinivuosistani.

Kuvan kovia kokenut niittivyö päätyi roskikseen. "Ihana" muovinen laukku (huomaa hyvän maun mukainen Playboyn logo!) sen sijaan sai armahduksen ja pääsi kirpputorille vietävien tavaroiden kastiin.

Koska siivoaminen on ikävää puuhaa, kannattaa kuunnella mieltä piristävää musiikkia.

Tanssimusiikkia 2000-luvun alusta. Atomic Kitteniin tein vaatteiden viikkailun lomassa discotanssista tuttuja liikkeitä, Westlifea lauloin sydän vereslihalla.

Sä olit sopivasti lihava

2009-01-28T11:24:00.000+02:00

Varsinkin Internetissä miehistä on jollain tapaa coolia haukkua suomalaisia naisia elähtäneiksi pullukoiksi. Eilen tajusin sen tosiseikan, joka on täälläkin mainittu, että kulttuurissamme miehen on hyväksyttävämpää olla lihava kuin naisen. Miesten kaljamahoille naureskellaan, mutta vatsakas nainen on kaikin tavoin epäeroottinen ilmestys.

Vaan miksi näin? Toki suuri osa miehistä saa monia naisia enemmän kicksejä visuaalisista ärsykkeistä. Mielikuva naissukupuolesta tuntuu olevan jäänne vuosisatojen takaa: tulee olla kaunis, kevytrakenteisen hento ja pienellä kalorimäärällä pärjäävä keijukainen.

Mutta kyllähän kulttuurissamme on tietynlainen ihannemääritelmä miehellekin. Meillä arvostetaan urheilullista ja vantteraa miestä. Onko siis niin, että treenatun siksarin ja lösähtäneen keskivartalon ero on hämärtynyt? Haluavatko naiset todella niin kovasti näyttää pienemmältä kuin miehensä, että oluesta ja kebabista kertyvä vatsatynnyri on pienempi paha kuin hintelä mies?

Eilen myönsin vihdoin itselleni, ettei edes mies ole ilo silmälle, jos tämä on antanut ulkoisen habituksensa romahtaa. Pieni vatsa ei minua henkilökohtaisesti hetkauta, mutta monesti painonnousun yhteydessä ihminen ei jaksa huoltaa ulkonäköään muutenkaan. Joissain tapauksissa tuloksena on jopa intiimihygieniansa laiminlyönyt todella ylipainoinen mies tai nainen, joka käyttää vaatteita, jotka istuivat noin 20 kiloa ja olivat tyylikkäitä noin 20 vuotta sitten. Pintamuotia ei tarvitse seurata, mutta pari laadukasta peruspaitaa ja hyvät, monikäyttöiset housut on silloin tällöin suotavaa ostaa. Myöskään saippuan käyttö peseytymisen yhteydessä ei ole pelkkää yliarvostettua huuhaata.

Tarvitseeko sitten yrittää olla hyvännäköinen, jos ei ole? Itse olen siinä mielessä perfektionisti, etten välttämättä koskaan ole ulkonäköni kanssa sinut. Eräs miespuolinen ystäväni totesikin taannoin, että arvostelen sekä omaa että muiden naisten ulkonäköä kovalla kädellä, edes hän heteromiehenä ei vaadi naisten ulkonäöltä niin paljon. No, vaateeni saattavat olla kovia, mutta mitä minä ulkokuoreni kohentamiseksi sitten teen? Irvistelen pari kertaa viikossa kuntosalilla, vedän rasvaista ruokaa ja valitan ulkonäöstäni. Suomalaisella mentaliteetilla siis "läyhään", mutten tee mitään tavoitteideni saavuttamiseksi. Teorian osaan, käytäntöä en.

* * *

Tähän perfektionismiini liittyen, vihaan niin sanottuja puolittaisia kehuja. Esimerkiksi sana seksikäs ei jätä väärälle tulkinnalle sijaa, mutta sanat kiva ja nätti nostavat verenpainettani. Jos joku sanoo "Kiva tukka", siitä mielestäni kuultaa läpi ajatus, että tukkani voisi olla paremminkin. Nätti on aina rumempi kuin kaunis. Pahimmin raivostun sanonnasta "ihan kiva". Vaikka itse käytänkin sitä melko usein, en halua kuulla moista kommenttia toisten suusta.

Aina ei todellakaan ole merkitystä sillä, mitä sanoo, vaan miten. Monien sanavarastoon ei esimerkiksi kuulu lainkaan sana 'ruma', mutta äänenpainosta tämänkin ajatuksen pystyy havaitsemaan.

Kotipuolessa on tapana tuoda omat mielipiteet julki aivan kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Sitä onkin toisinaan varsin väsyttävää kuunnella. Toivon välillä, ettei kukaan kommentoisi hiuksiani, vaatteitani, silmälasejani, meikkiäni tai käytöstäni millään lailla. On todella turhauttavaa kuulla lause "Hieno mekko sulla..." ja tirskahdus perään. Mitähän helkuttia kommentoija tai minä kostun tästä? Kritiikki on jees, kunhan perustelee, eikä kiertele.

On totta, ettei suomenkielessä ole kovin hyviä adjektiiveja. Olen huomannut hokevani sanaa 'upea' ilmeisesti Sinkkuelämän innoittamana... Honey, your dress is gorgeous/adorable/fabulous. Miksei äidinkieleni ole englanti!? Tosin amerikkalaisten suosima small talk on minusta tarpeeton keino yrittää tehdä vaikutus muihin. Voihan olla kohtelias muille tarvitsematta heittää valkoisia valheita joka lauseen väliin?

Det är (eller var) tisdag igen!

2009-01-27T22:11:00.000+02:00

HOX! Blogi-sana on alun perin tarkoittanut yksityishenkilön nettipäiväkirjaa. Kiitos YleX, tiputitte vihdoin taakan harteiltani - on sittenkin ihan OK kirjoittaa itsestään!

Tänään ohjelmassa oli kauppojen kiertelyä ja avoimen amk:n kurssi. Hotkin itseni kylläiseksi burritoilla ja löysin pari paitaakin. Jotta blogini asiaton linjani jatkuisi, en siis esittele vaateostoksiani, vaan päivän tarpeettomimman hankinnan:

Kuvissa on lelukaupasta ostamani My Little Pony -juomapullo! En voinut vastustaa. (Tai no olisin mä ehkä voinut, mutten halunnut. Siinä on vissi ero.)

Viis huonoo päivää viikossa, ja vain kaksi hyvää viikonlopussa

2009-01-26T17:14:00.000+02:00

np: Samae Koskinen - 5 plus 2

Kolme tuntia kampaajallani istuttuani koko ulkonäköni muuttui! (Ainakin omasta mielestäni...)

Lauantaina tukkani oli tällainen. Kuva toimikoon samalla todisteena, etten ollut koko viikonloppua kotona:

Kuvan copyright ystäväni J

Tältä tukkani näyttää nyt:

Näiden kuvien vertailu sai jo pienen katumuksen kaltaisen tunteen nousemaan pintaan, mutta äsh - blondi kuvastaa paremmin luonnettani kuin enoleminkäänvärinenkoskayritänollakaikkea-look. Melko iso osa tukastani jäi kampaamon lattialle, mutta toivon, ettei vähäinen viehättävyyteni karissut kokonaan sen mukana. Noo, onneksi mulla on silmälasit, niin sihteeriköltä näytän edelleen :'D Se kun tuntuu olevan joillekin todellinen turn-on ainakin parin promillen kaasussa.

Helvetti jäätyi eilen...

2009-01-25T15:28:00.000+02:00

...ja mä olin baarissa.
Mitämitä!?

Ja selvin päin, tietty.

Mä tajusin, että mun on pakko saada Elämä, makso mitä makso.
Just semmoi omankokoinen ja hyvä.
Vinkatkaa ostopaikkoja ja suositelkaa suosittuja malleja.

* * *

Koska kampaaja-aikani on huomenna, on katsaus hiustilanteeseen ajankohtainen. Mikäli pysyttelen suunnitelmassani vaalentaa kuontaloani, terveille latvoille voi heittää hyvästit. Siksipä olen valmistautunut henkisesti hiustenleikkuuseen. Toiveissa olisi ns. gwyneth-pituus, ei sitä lyhyempi.

Tässä siis hirvittävä lähtötilanne, baarireissun jälkeinen tukkatyylini, jossa on vielä aavistus kiharaa:

* * *

Teille, jotka arvostelette hömppäaiheisten blogien kirjoittajia aivottomuudesta ja liian kevyestä suhtautumisesta asioihin: elämä koostuu pienistä onnen hetkistä. Jotkut haluavat jakaa vakavat ajatuksensa muille, toiset taas heittävät bloggaillessaan vapaalle ja antavat hölmöilylle vallan. Ymmärrän, että jos muiden vahingoittamisesta repii huumoria, se ei ole oikein, mutta miksi puhdas ilo omista nautinnonaiheista on pahasta? Vai onko toisten tyytyväisyys teiltä pois?

* * *

Sain muuten joululahjan eilen! Paketista paljastui muun muassa liikuttava possuyöpuku.

Spin around, spin around, spin around!

2009-01-21T18:54:00.001+02:00

Tänään on ollut taas jostain syystä aivan käsittämättömän hyvä päivä. Siis silmälääkärin laittamista näköä heikentävistä tipoista ja Å:n päänsärkykohtauksesta huolimatta.

En ole koskaan pitänyt Jessica Bielia juuri minkään näköisenä. En kiellä, etteikö hänen kroppansa olisi totaalisen hot, mutta naamavärkki sen sijaan kuuluu mielestäni menettelee-kategoriaan.

...until today:

Tuo suttuinen etäisesti kuvaa muistuttava pikselisekamelska on siis kännykkäni kameran tuotos. Nappasin kuvan Miss Mix -lehdestä lääkärin odotustilassa, kun odotin silmätippojen vaikutusta. (Hyvin toimi: lähinäkö sekosi, kun pistin rillit päähän ja yritin leperrellä sylissäni olleelle siskontytölle. Tuntui, että silmät eivät tottele, vaan menevät kieroon, koska iiriksien kokoon vaikuttavat lihakset oli lamautettu kirvelevällä nesteellä. Ainakin niin mie ymmärsin.)

THE POINT WAS, että Jessica näyttää upealta vaaleassa tukassa ja hennon pinkissä huulipunassa! Yritin etsiä netistä parempaa kuvaa kyseisestä stailista, mutten nopeasti selailemalla löytänyt. Paha on kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu, vaimitensekulunutlausahduskuuluikaan. Eikä muuten sovi tähän asiayhteyteen pätkääkään tuo sanonta :D

It's a whole new week! Yippee!

2009-01-19T22:23:00.000+02:00

Tervehdys toverit!

Kommunistissävytteisen alun jälkeen onkin näppärä kääntää samoin tein katse kohti länttä ja sen kaiken musertavaa kapitalistista touhua. Kamraterna, pankkitilini tyhjeni taas!

Well, well, iltapäivällä lähdin hakemaan pääsykoekirjoja lähimmästä kaupungista. Samaisella reissulla matkaani tarttui mm. Demi-lehti (yep, henkinen ikäni on ~13) sekä seuraavat putelit ja purnukat täynnä kaunistavaa/nuorentavaa ikuisen elämän eliksiiriä (kiltit, anokaa minulle elinikäinen porttikielto kaikkiin Suomen Emotioneihin!):

Lähdin hakemaan siis kasvovoidetta (käytän aina sanaa naamarasva, mutta se ei taida tehdä oikeutta käyttämilleni tuotteille), jonka ostinkin. Myyjän suositteleman Frantsilan Kehäkukka-voiteen lisäksi kiikutin kassalle tarjousdödöjä, yhteishinta 5 ekua, ei vain voinut vastustaa, Diorin TARJOUShuulikiillon sekä Kanebon TARJOUSHINTAISEN huulitökötin (juu, tästä termistä Kanebon edustajat varmasti riemastuvat! Shoot me, ylikäytän sulkuja taas). Kadutti jo ostohetkellä. Meinasin jättää molemmat huulimeikit ostamatta, mutta sydämeni oli särkyä pelkästä moisen teon ajattelemisesta. Joku rakastaa kenkiä ja hamstraa niitä satoja pareja, mulla taas on laatikoittain huulipunia, -rasvoja ja -kiiltoja. Tästä touhusta on rationaalisuus kaukana, mä oonki enemmän niinQ tunneihminen, ju nou?

Shop... kirjanhakureissulta suunnistin kuntosalille. Olin ollut aamusta alkaen hyvällä tuulella ja tervehdin salin omistajaa epä-ässämäisen pirteästi. Treeni sujuikin lähes moitteettomasti ja poltin 700 kilokaloria. Siisteintä oli kuitenkin puhista peilin edessä kahden kilon käsipainojen kanssa ja nähdä, kuinka rintalihakset pullistuvat :D Elämän pieniä riemuja.

Elämä on ihanaa, mutta v-mäisintä on se, että tietää, ettei se ole aina näin mahtavaa. Esimerkiksi rahat loppuvat joskus, ja saattaa olla, että hukun jonain päivänä kaiken turhan roinan keskelle.

Sitä odotellessa, ciao!

Vuosi 2008

2009-01-18T17:50:00.000+02:00

Päätin nyt sitten sunnuntain iltapuhteeksi muistella viime vuotta kuukausi kerrallaan. Valitettavasti kuvamateriaalin määrä on vähäinen.

Tammikuu

Lukion viimeiset kuukaudet olivat käsillä. Tuskailin monta tuntia äidinkielen preliminäärissä.
Näin Cats-musikaalin, josta pidin kovasti.
Lauloin erään perhetutun syntymäpäivillä flunssaisena. "Keikka" meni totaalisesti pieleen.
Kuntoilukärpänen puraisi. Aloin käydä säännöllisesti esimerkiksi body pumpissa.

Helmikuu

Oli penkkarit, joista en innostunut laisinkaan. Aiheenamme oli ammatit, mutta päädyin ostamaan Punanaamiosta pikkutuhman Lumikki-asun mielikuvituksen ja ajan puutteen vuoksi. Angstailin koko päivän.
Abiristeily SiljaLinella. Muut vetivät viinaa kaksin käsin, minä ja pari hyttikaveriani menimme nukkumaan. Näin Nation 2 Nation -tanssiryhmän esityksen, johon taisin kaiken hehkutuksen jälkeen hivenen pettyä. En onnistunut kihartamaan hiuksiani suoristusraudalla. Ostin Christina Aguilera -hajuveden ja MACin meikkejä Ruotsista. Meinasin tilata salaatin englanniksi, mutta siskonmies (joka oli valvojana) halusi puhua ruotsia.
Täytin 19. Synttäreitä vietettiin kotona, koska arkailin baarielämää.

Maaliskuu

Minä ja herra Å kävimme katsomassa stand-up-keikkaa Pasilassa. Ilta oli huima!
Paljon kirjoituksiin valmistavia tenttejä. Lopulta pinnasin lähes kaikista niistä.
Kuntoiluinnostus alkoi hiipua. Olin pohjimmiltani kuitenkin oma laiska itseni.
Ylioppilaskirjoitukset. Jatkoin samaa linjaa kuin siihenkin asti; viimeisenä iltana panikoin yhden kirjan läpi, jos sitäkään.
Kirjoitusten välipäivinä kävin kampaajalla. Mahdoin olla hermoraunio.
Tanssikisat Valkeakoskella.

Huhtikuu

Aloitin työt kun koulu loppui. Olin keskimäärin 25 tuntia viikossa töissä.

Toukokuu

Yo-juhlien valmistelua. Piti tehdä suuria päätöksiä, kuten päättää serviettien väri ja minkälaista ruokaa juhlissani tarjottaisiin. (Asenne: EVVK.)
Tanssiseuran kevätnäytös jäi toistaiseksi viimeiseksi esityksekseni.
Herra Å:n kanssa kylpylään Tampereelle. Kallista lystiä, mutta ee-rittäin mukavaa sellaista.
The Day. Aamulla menin kampaajalle ja meikkiin. Kiinnitin tekokynnet sormiini autossa, vatsa sekaisin jännityksestä. En kompuroinut juhlassa, sain stipendin. Todistuksessa luki EEMMCC. Iltapäivällä juhlittiin, vieraat saivat nauttia aurinkoisesta säästä ja herkullisesta ruoasta. Jatkot @ Studio 51. Aamuyölla ihailin auringonnousua. Linnut lauloivat ja tajusin, että lukio oli o-h-i.

Kesäkuu

Kiertelin pääsykokeita. Ei tärpännyt.
Juhannus. Rentoa hengailua ja hyvää grilliruokaa. Kiitos rakkaani humalatilan, lähdimme kävelemään väärään suuntaan tuttumme juhlista. Extrakilometrejä kertyi yksi tai kaksi. Lopulta rakas lahjoitti kenkänsä minulle ja käveli itse sukkasillaan. Perillä huomasimme, että asvaltti oli syönyt sukista pohjan kokonaan pois ja murun humala oli haihtunut.

Heinäkuu

Honey alias herra Å astui Suomen armeijan palvelukseen. Inttileskeys alkoi.
Tein töitä. Oli hiljaista.
Pikkuhiljaa alkoi selvitä, että tulisin viettämään välivuoden. Suretti.

Elokuu

Nothing special happened = tein töitä.

Syyskuu

Matka Portugaliin äidin kanssa. Jännitin lentämistä. Oli kuuuuuma. En käynyt uimassa kertaakaan - sen sijaan Algarve Shopping Center tuli hyvinkin tutuksi. Ostin kosmetiikkaa, koruja ja vaatteita. Retki Lissaboniin osoittautui fiaskoksi hirvittävän ruuhkan takia. Ihmettelin Portugalin alhaista vuokratasoa ja valtaisaa Jeesus-patsasta. Kävelin rannalla mustassa polvipituisessa mekossa kuin mikäkin angstinen teini. Söin roskaruokaa ja yhtenä päivänä lounastimme jopa italialaisessa ravintolassa, kuten kunnon turistien kuuluu Portugalissa tehdä... TV:stä tuli lääkäriohjelmia. Olin todella laiska, enkä ruskettunut. Hyvää sangriaa, hyvä reissu!

Lokakuu

Siskontyttö syntyi ambulanssissa. Purskahdin itkuun tämän kuultuani. Seuraavana päivänä näin uuden perheenjäsenen ensimmäistä kertaa. Olipa se pieni ja söpö!
Seurustelumme 4. vuosipäivä. Siskontytön laskettuaika osui samalle päivälle, mutta neitipä päätti olla hiukan vikkelämpi.
Otin tatuoinnin. Vaikka kaikki olivat vannoneet, ettei se edes oikeastaan satu, niin kyllä se kirpaisi. But I fell in love with it.
Kirjamessut. Hamstrasin edullisia pokkareita enemmän kuin jaksoin kantaa.
Pääsykokeet. Taas. Eikä tärpännyt.

Marraskuu

Isovanhemmistani viimeinen, vaarini, nukkui pois. Sotaveteraanin viimeinen matka.
Siskontyttö sai nimen.
Viikate @ Tavastia. Jouduin tukemaan sammuvaa tyyppiä lähes koko keikan ajan. Oi näitä eturivin riemuja.
Jouluostokset. Olin kerrankin ajoissa liikkeellä ja sain hankittua miltei kaikki lahjat samalla kertaa. Olin supershoppaaja.

Joulukuu

Viimeinen kuukausi inttileskenä. Kuin palkinnoksi tästä murulla oli pitkä joululoma.
Tein pitkiä työvuoroja joulusesongin vuoksi.
Kävin kampaajalla. Päätin haluta takaisin blondiksi.
Joulu. Siskontyttö toimitti pikkutontun virkaa. En saanut ainuttakaan konvehtirasiaa lahjaksi! (Onneksi, sillä talostamme löytyi herkkuja moneen lähtöön muutenkin.) Kävin porukoiden kanssa fiilistelemässä yökirkossa. En saanut viettää joulupäivää pyjamassa, koska kävi kutsu anoppilaan. Piristävää vaihtelua toki sekin.
Uutena vuotena tapani mukaan ANGSTASIN. Olin 31. päivän töissä, enkä olisi millään jaksanut lähteä rakettien paukkeeseen. Lähdin kuitenkin, sillä minulle oli hankittu värikkäitä tähtisadetikkuja - niitä nyt ei vaan voinut vastustaa! Ilta meni kuin menikin erittäin rattoisasti ja kellon lyödessä kaksitoista miehekkeeni vanheni vuodella.

Viime vuonna olin todella hankala, mutta puolustuksekseni on sanottava, että vuoteen sisältyi myös todella vaikeita aikoja. Bloggaamisenhan aloitin muistaakseni huhtikuussa. Tätä ennen olin pitänyt kavereille suunnattua päiväkirjaa Livejournalissa.

Hitaastilämpeävä hiirulainen

2009-01-17T12:34:00.000+02:00

Johan noita juntinnäköisiä imagolaseja on ollut netti puoli vuotta pullollaan, mutta vasta nyt minäkin haluaisin sellaiset. En tiedä mitään siistimpää kuin näyttää Woody Allenin serkkutytöltä! Vai...?

Uudet trendit ovat pelottavia, sen tietää lähes jokainen normaalilla itsesuojeluvaistolla varustettu kaduntallaaja. Tällä hetkellä NOT!-listallani ovat edelleen vyötäröfarkut sekä UGGit, vaikka aika moni jo vannookin niiden nimeen. Monen vaatteen kohdalla mielipiteeni neutralisoituvat ajan mittaan, ja pian huomaankin omistavani esimerkiksi kireät pillifarkut, vaikka aluksi reiteni näyttivätkin valtavilta niissä.

En tiedä kumpi on loppuen lopuksi pelottavampaa, valtavirrasta poikkeaminen vai muoti-ilmiöille itsensä uhraaminen. Kai tekin olette joskus nauraneet vanhempienne nuoruuskuville, joissa isällä on hassut viikset ja takatukka? Toisaalta, miksi ottaa itsensä niin kovin vakavasti? Elämä on usein ankeaa pelkästään Suomen sääolojen vuoksi, joten itselleen nauraminen saattaisi olla ihan miellyttävää vaihtelua suunmutristelulle. Monelle suomalaiselle pukeutuminen on todellinen akilleen kantapää, arka paikka. Minä olen yksi heistä.

Olen saanut kommentteja pukeutumisestani ala-asteesta asti, niin tytöiltä kuin pojiltakin. Koska olen luonteeltani lannistuja, en osannut kääntää muiden tyhmiä sanoja vahvuudekseni, vaan jäin rypemään niissä. Hautasin monet rakastamani vaatteet kaappini perälle, sillä itsetuntoni ei kestänyt naljailua. Pitkään pukeuduinkin farkkuihin ja neuleisiin, koska niin en erottunut muista. Yhä nykyäänkin vedän ne päälleni hälyttävän usein, vaikka tuskin enää kukaan tulisi sanomaan minulle, että onpa sulla "hieno" hame. On jännä, miten monien vuosien takaiset kommentit jäytävät itsevarmuutta edelleen.

Ihannoin supernaisellista tyyliä, runsaita helmoja ja kopisevia korkoja. Ehdotinkin yksi ilta, että murtautuisimme poikaystäväni kanssa converting vegetariansin Heidin asuntoon ja anastaisimme hänen vaatekaappinsa sisällön - ajatus tuntui kuninkaalliselta, kunnes tajusin, etteivät Heidin vaatteet todennäköisesti mahtuisi päälleni. Too bad. Lisäksi kuulun niihin 95 prosenttiin naisväestöstä, joka on tottunut käyttämään hamosia ja hienoja kenkiä vain juhlissa. Kynnys muuttua ihanteensa kaltaiseksi onkin yllättäen todella korkea! Tarkoituksena olisi nimittäin päästä neuletakki/huppari + rähjäiset farkut -tyylistä kokonaan eroon (sairastelupäiviä ei lasketa).

Miksi pukeutuminen on niin vakava asia?
Miksi vanhat asiat jäävät vaivaamaan mieltä vielä vuosienkin päästä?

Holla!

2009-01-13T19:40:00.000+02:00

Tervetuloa bikinikesä, siksari on valmis!
Pakkohan se on hehkuttaa, että onnistuin huijaamaan vastentahtoisen löllövartaloni kuntosalille ensimmäistä kertaa pitkään aikaan - (kilo)kaloreita kului huimat 700 ja risat päälle :)
Huhkimisseurakin oli mieleistä, nimittäin ihmemies Å oli tutustumassa salilaitteisiin myös. Innostuin tekemään vatsoja jumppapallon päällä ja treenasin hauiksia huimilla kahden kilon painoilla... No, kyllä se unelmakroppa vielä tiensä mun ihoni alle löytää. Muistaa vain pukea päälle hivenen liian niukan paidan, niin muhkurainen siluetti muistuttaa olemassaolostaan kuntosalin peilien avulla. Oma löllöisyys on paras motivaattori.

Kuten erittäin todennäköistä on, kuntoiluinnostukseni hiipunee aamuun mennessä. Ei saisi luovuttaa, mutta tunnen itseni valitettavan hyvin tässä suhteessa.

PS. Älä ruoki lamaa, MTV3 klo 22.30 TÄNÄÄN!
"Lyhytelokuva, joka kertoo laman saapumisesta suomalaisen perheen elämään. Elokuva osoittaa, että keinot joilla lamaan varaudumme ovat itse asiassa asioita, jotka ruokkivat lamaa entisestään." Lähde: telkku.com

Hän

2009-01-11T18:14:00.000+02:00

Sukupuoli?
- Mmmies.

Ikä?
- Kaksikymmentä (20). Eli hurjasti.

Nimi?
- Rakkaani/parempi puoliskoni/poikaystäväni Å.

Onko hänellä joitain lempinimiä?
- On, monia, mutta mitäpä niitä teille paljastamaan :)

Silmien väri?
- Harmaat.

Harrastukset?
- Jalakapallo, warhammerit, kitaransoitto noin niinkö muutamia mainitakseni niinkö.

Hiukset?
- Päässä. Suomen armeija käski kyniä, mutta nytpä annetaan taas kasvaa!

Mikä on hänen paras ruumiinosansa?
- Kädet, selkä, niska, peba. Kaikesta mä siinä tykkään!

Mitä haluaisit muuttaa hänen kropassaan?
- Kai me molemmat voitais parantaa ryhtiämme.

Luonteessa?
- Ei valittamista. Passeli juuri noin.

Onko hänellä lapsia?
- Eii.

Onko hänellä sisaruksia?
- Kyllä vain, sisko ja veli.

Lemmikkejä?
- Meillä on yhteishuoltajuus mun akvaariokaloihin. (Don't ask.)

Missä asuu nykyään ja miksi?
- Kotonansa vielä, koska aloittaa opiskelut vasta ensi syksynä.

Mitä kieliä puhuu?
- Puhuu vähän, mutta asiaa. Suomi on äidinkieli ja seuraavaksi tulevat englanti, ruotsi ja saksa kyseisessä järjestyksessä. Ainakin uskoisin näin.

Lempiväri?
- Hmm. Tää onkin paha... Mulle ostaa aina kaikkea punaista tai vaaleanpunaista. Veikkaan, että mustasta ainakin tykkää, mutta onko se lemppari, en ole ihan varma.

Mitä hän pelkää?
- Aika vähän mitään. Varmaan näitä normijuttuja, kuten läheisten menettämistä ja painajaisia.

Onko hänellä jotain lääkitystä?
- Joo, mitenkä luulisitte sen mua muuten kestävän?

Onko hän ollut koskaan sairaalassa?
- Synnytyslaitoksella ainakin.

Onko hän tehnyt ikinä mitään hullua, esim. hypännyt laskuvarjohyppyä?
- Tykkää leikkiä kesäisin ninjaa (hyppii ja pomppii ja tekee kärrynpyöriä. Se ON mun mielestä hurjaa). Ja onhan toi futis melkoisen itsetuhoista hommaa.

Me

Kuinka kauan olette seurustelleet?
- 4 v 3 kk

Asutteko yhdessä?
- Noup.

Kerro miten kaikki alkoi?
- Käytiin samoilla saksantunneilla ala-asteella. Huomasin herra Å:n pian, koska se istui eturivissä ja vaikutti tunnolliselta oppilaalta (+ sen kaveri oli kovaääninen). Tanssittiin yksi kausi samassa tanssiryhmässä, Å oli tuolloin mua päätä lyhyempi ja tajuttoman ujo. Sittemmin päädyttiin yläasteella rinnakkaisluokille, mutta vasta 8. luokalla tutustuttiin toisiimme. Vaihdettiin paljon mese- ja tekstiviestejä, mutta oltiin aluksi vain kavereita, koska meillä oli säätöä tahoillamme muiden kanssa. 9. luokan syksyllä alettiin seurustella, ja suhteen alkuaikojen vastoinkäymisten jälkeen tunteet syvenivät.

Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä?
- Eipä tainnut olla, ei, kuten edellisen kysymyksen vastauksesta voi päätellä.

Riitelettekö usein?
- Kinastellaan toisinaan, varsinaisia riitatilanteita tulee onneksi harvemmin. Yleensä mä olen hankala ja mahdoton, koska en perustele väitteitäni. Pari ensimmäistä vuotta meni täysin riidatta, koska olin niin tuon ihanuuden pauloissa.

Mikä on paras tapa sopia riitanne?
- Parhaiten erimielisyydet unohtaa, kun anteeksi pyydettäessä kumpikin myöntää, ettei tullut toimittua ihan parhaalla mahdollisella tavalla.

Oletteko koskaan eronneet?
- Ei.

Haluatko naimisiin?
- Maija Vilkkumaa: Mä haluun naimisiin

Entä haluatko lapsia?
- Muutamien vuosien päästä kyllä.

Olisiko teidän unelmatalo, punainen talo ja perunamaa?
- Ei, ku valkotiilitalo kukkuloilta. Pitää olla lämmitettävä ulkouima-allas ja merinäköala. No okei, taitaa olla pikemminkin mun unelma :D

Olisiko hänestä emännän/isännän ainesta?
- Ööh? Kummallinen kysymys, mutta onhan tuo aika mukautumiskykyinen yksilö. Joten miksei.

Muistako jotain erityisiä lauluja, sanoja, lauseita, elokuvia alkuajoiltanne?
- Höh, ei näitä nyt yhtäkkiä pysty keksimään... Ja vielä alkuajoilta! O M G. Tuun muistamaan varmaan ikuisesti sen, miten hyvin Å tuki mua Nosturin rappusissa, kun allekirjoittaneella oli kyynärsauvat polviturman takia. Sitte tietysti on erinäisiä hellyttelynimiä, joita en nyt halua kaiken blogikansan kanssa jakaa.

Mikä oli ehkä se juttu minkä takia olette nyt tässä?
- Arvomaailma on sama kummallakin. Lisäksi kullan pitkä pinna on auttanu asiaa.

Voisitko kuolla hänen puolestaan?
- Tää on paha. En ole koskaan miettinyt asiaa. Ja koska periaatteessa tähän ei ole kuin yksi oikea vastaus, jätän vastaamatta.

Oletteko kokeneet mitään ainutlaatuista ja ensimmäistä?
- Kyyyllä. Paljon kaikenlaista :)

Muistatko päivän milloin aloitte seurustella, tuosta vain?
- 8. lokakuuta 2004. Tuskin unohdan koskaan.

Oletteko matkustaneet mihinkään yhdessä?
- Toissakesänä oltiin Itävallassa. Lisäksi ollaan matkustettu lukuisia kertoja mökille ja kylpylöihin.

Vietättekö paljon aikaa yhdessä?
- Jep.

Onko välillänne pitkä välimatka?
- Alle 20 kilometriä. Inttiaikana oli enemmän. Ainakin ihan sikana.

Onko teillä puhelinliittymät hommattu niin, että teillä on jonkinlainen kotirinki toisillenne?
- Ei oo käyny itseasiassa mielessäkään.

Oletko koskaan harjannut hänen hammasharjalla hampaitasi?
- En ole, muru on siitä aika tarkka.

Onko teillä paljon ikäeroa?
- Kulta on syntyny tammikuussa, minä saman vuoden helmikuussa. Ei siis paljoa.

Haittaako se suhteessanne?
- Juu, perhepiiri paheksuu, kun on niin vanha mies :D

Kestäisitkö jos hän ei voisi soittaa/tavata/kirjoittaa sinulle 2 viikkoon?
- En :( Tai ainakin heikkoa tekisi. Pakko kai se olisi?

Ottaisitko heti uuden, jos eroaisitte?
- En varmasti pystyisi pitkiin aikoihin vakavaan tasapainoiseen suhteeseen.

Walk the line

2009-01-11T00:59:00.000+02:00

Katsoin äsken Maikkarilta Johnny Cashista kertovan elokuvan. Oli jollain tapaa surullisen huvittavaa seurata Johnnyn ja Junen hoivasuhdetta. Moni kohtaus nimittäin palautti elävästi eilisillan ja tämän aamun tapahtumat mieleen. Onneksi muru ei sentään ole pesunkestävä pilleristi/kokaiininokka, on varmasti pidemmän päälle älyttömän rankkaa tuo toisesta huolehtiminen. Kuningas alkoholikin tekee silloin tällöin nautittuna ihan tarpeeksi selvää jälkeä raavaastakin miehestä.

Toisen tv-elämyksen tarjosi ykkönen. Jerry Halloween on näyttelijä Jari Halosen ohjelma (talkshow?), jossa vierailivat tänään Isä Mitro, Hanna Marsh ja Viktor Klimenko. Aiheena oli rakkaus ja uskonto. Friikeistä kulisseista ja teennäisestä ilmapiiristä huolimatta mielenkiintoiset vieraat, Klimenko ja Isä Mitro, saivat aikaan hyviä keskusteluja. Hanna Marsh jätti kylmäksi, vaikutti ainakin minun silmissäni yksinkertaiselta tapaukselta, jolla ei ole omia mielipiteitä. Tosin herra Klimenkon seurassa nainen kuin nainen saattaisi vaieta.

SaturDay Fever

2009-01-10T15:52:00.000+02:00

Perjantai tuli ja meni, mutta nyt olen taas kotoisasti koneeni ääressä leikkimässä angstileikkejä aiheesta "ei kannata tehdä mitään kun kaikki on huonosti". Jepp.

No, mulla sentään menee hyvin likaista tukkaa, palelevia varpaita ja pikkuflunssaista oloa lukuunottamatta. Armeijasta kotiutunut korpraali Å (jolle mun on pikaisesti keksittävä joku toinen nimitys) nimittäin päätti eilen nollata oikein kunnolla, ja on tällä hetkellä nukkumassa lievää alkoholimyrkytystä kropastaan pois. Juttu ei ole millään muotoa vakava, mutta allekirjoittanut sai eilen himpun verran tarpeekseen laattailun vierestä katsomisesta. Oksennuspelkoisen elämä ei ole helppoa, mutta niin vain rakkaus pisti kestämään kaikki aiheeseen kuuluvat hajuhaitatkin. Tosin keräilin hetken aikaa itseäni eri vessassa kuin missä herrani oli toimintonsa suorittanut. Siskontytön puklailut tuntuvan tästä lähtien mitättömiltä.

Muuta eilisillasta:
- ystävä J:n kanssa Guitar Heron pelaaminen oli mahtavaa
- täytin vatsani herkullisella pizzalla ja pastasalaatilla, josta en tuntunut saavan kyllikseni
- päivitin tietoni erinäisten puolituttujen parisuhdetilanteista (kyllä, silmäni näkevät kaiken!)
- ihmettelin sitä, miksi kotibileissä ihmiset (minä mukaan lukien) tuppautuvat tanssimaan pieneen, tunkkaiseen ja pimeään huoneeseen, vaikka muualla olisi paljon tilaa
- yritin pakottaa itseni juomaan J.P. Chenetin puolimakeaa valkkaria, mutta myönnettävä on, että se(kin) oli pahaa...

Ilta venyi melkein viiteen, kunnes yksi tuttu suostui ystävällisesti viemään minut, taintuneen miehekkeeni ja kaverini kotiin pientä maksua vastaan. Asiat olisivat toki voineet järjestyä paremminkin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kunhan jäsen Å taas tokenee.

Hohoi, it's Friday, guys! And I ain't gonna stay home with my computer.

2009-01-09T14:17:00.000+02:00

Kävin tänään hammaslääkärissä. Setä uusi yhden paikan, ajatelkaa, ilman puudutusta! Tatskan ottamisen jälkeen oon selvästi alkanu suhtautua kipuun ihan eri tavalla, tosin hammaslääkärissä ei voi purra hampaita yhteen, vaikka välillä huomasinkin hampaideni pureutuvan sedän sormeen...

Edellinen tapahtui siis aamulla, jonka jälkeen palasin kotiin nukkumaan. Näin unta, että olin töissä jossain kioskissa ja Duudsonit päättivät tulla asiakkaiksi. Flirttailin Jarpin kanssa ja päädyin kokeilemaan sekä Jarpin että sen hottiskaverin suutelutaitoja (sorry - hottis voitti!). Lopulta ne alko riehumaan siellä kioskissa: heitteli tavaroita lattialle ja kohta koko paikka vilisi alastomia miehiä :D Että sellaiset päiväunet tällä kertaa...

Tänään ois tarkotus tosiaan uskaltautua pois kotoa illalla. Keräilen tässä rohkeutta. Onneksi en ole tullu mökkihöperöksi tai mitään. Päässäkin raikaa Anna Abreun Silent despair -kappale kuin viimeistä päivää (toivottavasti).

Nainen puhuu miehistä

2009-01-08T00:31:00.000+02:00

np: Kauko Röyhkä & Riku Mattila - Helvetti

Olen jo pitkään yrittänyt selata viimeisimpiä Anna-lehden numeroita, mutta en ole siitä huolimatta löytänyt Nainen puhuu miehestä -juttusarjan... Juttua :D Olen palanut halusta päästä kertomaan omat mielipiteeni kenties planeettamme upeimmista miehistä, joten ilman juttua, jonka varaan voisin postaukseni rakentaa, on nyt selvittävä!

Ideana olisi oikeasti siis, että otetaan yksi adjektiivi ja yksi mies, joka vastaa annettua adjektiivia. Nyt minä annan nimen ja linkin kuvaan, joiden lisäksi perustelen valintaani lyhyesti.

Samuli Putro (Zen Café)
Herkkä ja taiteellinen sanoittaja. Osaa ilmaista niin turhautumisen kuin syvän onnenkin tunteita. One of a kind. Inspiroiva.

Jake Gyllenhaal
Vakuuttava ja lahjakas. Osaa eläytyä kaikenlaisiin rooleihin, on ällistyttävän monipuolinen ...ja hyvännäköinen ;)

Pentti Hietanen
Jep jep, olen 19-vuotias... Mutta onpahan äidillä ja tyttärellä kerrankin yhteinen idoli! Upea ääni, isot salit täyttävä karisma ja nallekarhumainen ulkomuoto - täydellisessä maailmassa isälläni olisi kaikki nämä piirteet ja minä olisin perinyt ainakin lempeät silmät, mahtavan lauluäänen ja voittamattoman lavakarisman. I wish I was Ässä Hietanen but I ain't.

Herra Ylppö
Herra Ylppö alias Mikko Mäntymäki kuuluu ehdottomasti listalleni, vaikken Maj Karmasta erityisesti pidäkään. Suomalainen mies, jossa on kaikki kohdallaan: ulkonäkö, ääni ja pahanpojan imago. Kuumaa.

Martti Suosalo
Suomen paras miesnäyttelijä. Hänen näyttelemistään katsellessa ei ala miettiä, onko lavalla sittenkin vain Martti vetämässä roolia - hän muuttuu roolihahmokseen ja vie mukanaan. Siinä kyydissä ei edes halua vastustella.

I can be everything you want me to be - or...?

2009-01-07T21:09:00.000+02:00

Silloin tällöin elämässä tulee aikoja, jolloin on hyvä istua alas pohtimaan elämäänsä ja ehkä jopa kyseenalaistaa omat tekonsa ja päätöksensä. Itse en ole esimerkiksi enää pitkiin, pitkiin aikoihin kyennyt shoppailemaan itselleni niin sanottuja turhakkeita ilman jumalattomasti jäytävää omaatuntoa, joten jotain hyötyä pelkästä asioiden miettimisestäkin on, vaikka monen mielestä harrastankin turhanpäiväistä jaarittelua aivan riittämiin. (Lisäksi virkkeiden lopettaminen vaatii minulta jedivoimia. Jos et kestä lauseiden rönsyilyä, ole hyvä ja poistu.)

Kuten joka päivä, niin tänäänkin hyppelehdin blogista blogiin nuuskien ihmisten elämiä ja markkinatalouden uusimpia houkutuksia. Yllätin itseni vertailemasta Helpon elämän lasta muiden kuvakylläisiin ja tyylikkäisiin blogeihin ja aprikoivani kuumeisesti, mistä löytäisin piilevät voimavarani blogiin panostamiseen. Päivänasuja, tottakai, ja paaaaaljon kuvamateriaalia kaikesta mitä teen. Aloin jopa miettiä, olisiko liian häröä ottaa kamera autokoulun II-vaiheeseen mukaan...

Ennen kuin ehdin kaivaa mummoni vanhan ompelukoneen esille (sillä tiettävästi jokainen katu-uskottava bloggerihan osaa tuunata vaatteita), tajusin peittää sotkuisen kuontaloni mietintämyssyllä ja ottaa hieman etäisyyttä asioihin. Ymmärsin, miten säälittäviä yritykseni päästä tämän semikuuluisan nettieliitin jäseneksi olivat. 1) Ajattelin, että samoja kaavoja apinoimalla kommenttien tulva olisi taattu, vaikka 2) minua ei ihmisten, edes liiemmin itseni, pukeutuminen voisi vähempää kiinnostaa. Tämä erottaakin minut aidosti luovista ihmisistä - en osaa ajatella, mistä muusta ihmiset voisivat haluta lukea, vaan ensimmäinen ajatukseni on tukeutua jo valmiiksi hyväksi havaittuun konseptiin. Riskienottokyky 0, samoin uskallus tehdä asioita oman pään mukaan, kun taas huomionkipeys on pyöreät 100.

Kun tajusin, ettei elämässäni ole oikeastaan mitään kirjoittamisen arvoista, eivätkä kiinnostuksen kohteenikaan ole erityisen mediaseksikkäitä, olin valmis laittamaan pisteen koko blogilleni. Vieläkin olen vähän kahden vaiheilla, lopettaako vai ei, mutta todennäköisesti tulen olemaan muutaman lukijani riesana vielä jonkin aikaa >:) Ajattelin jatkossakin tehdä tätä omaan tyyliini ja itseäni kiinnostavia aiheita käsitellen, sillä olen saanut sillä tapaa ainakin yhden kaverini "koukkuun". Tärkeintä on, että pysyn itselleni uskollisena ja lopetan rumasti sanottuna "blogihuoraamisen". Edes yksi kehitysaskel tällä pitkällä tiellä on saavutettu nyt.

Kuten postaustahdista arvata saattaa, on ollut melko toimeton päivä.

2009-01-05T22:49:00.000+02:00

Nyt on sitten blogilla uusi ulkoasukin, joka on roimasti edellistä parempi.

Vielä päivän päätteeksi katsaus hiustenkasvatustilanteeseeni. Tähtäimessä on siis pitkä vaalea tukka. Ensimmäinen kuva on otettu syyskuussa, toinen tänään.

Sinänsä kuvien vertailu on typerää, sillä ne on otettu eri kameroilla ja eri korkeuksilta, toinen sisä- ja toinen ulkotiloissa. Mutta minä ainakin vilkkaan mielikuvitukseni avittamana olen huomaavinani merkittävän muutoksen hiusteni pituudessa :D Hidasta hommaahan tämä on, kuten jokainen kasvattaja tietää, mutta onneksi vanhat valokuvat antavat toivoa tähän synkkään vaiheeseen. Odotus palkitaan, toivottavasti näillä hermoilla hyvinkin pian...

Inside my handbag

2009-01-05T13:45:00.000+02:00

Tämäkin postaus taitaa kuulua siihen kategoriaan, jota on hauskempi tehdä kuin lukea. Olkoon :)

Aiheena on siis mitä laukkuni on syönyt. Esimerkkitapaukseksi otin mustan Hugo Boss -veskani, joka siis on mitä ilmeisimmin tullut parta- tai hajuveden kylkiäisenä.

Yllätyin taas, miten monta huulikiiltoa (6 kpl) laukkuni sisuksista löytyi. Lisäksi vakkareihin kuuluvat erinäiset pääsyliput (olen nähtävästi ollut laukkuni kanssa niin laivalla, leffassa kuin baarissakin - joskus kauan sitten, en mä enää nykyään missään käy), kuitit, nenäliinat ja pieni rasia pastilleja. Jostain syystä tällä kertaa Hugoni oli imaissut kitaansa myös yhden hansikkaan (missä pari?), laastareita sekä autoilijan luottotuotteen, lukkosulan.

Kuvassa näkyvien tavaroiden lisäksi minulla on aina mukana kännykkä ja avaimet. Joskus olen saanut ahdettua käsilaukkuuni myös valtavan hiusharjani, jonka ei kaikkien fysiikan lakien perusteella pitäisi mahtua laukkuuni ollenkaan...

Pahoittelen kuvan heikkoakin heikompaa laatua -_-

Tänään samainen postipoika, joka hellin kätösin kantoi myös rakkaan tietokoneen syliini, toi Lookfantasticin paketin kotiovelle saakka. Putelit olivat selvinneet ehjinä koko pitkän matkan Englannista asti. Gr8! :)

Inspiration

2009-01-03T14:10:00.000+02:00

Kuvat Angelique Boutiquen sivuilta. Mallien kaulassa on Angelique-nimisen designerin kaulakoruja, jotka kuuluvar SUGAR MAFIA -kokoelmaan.

Mallit ovat upeita ilmestyksiä. That's what I call beauty!

Olen ennenkin puhunut pinkkien hiusten puolesta. Tämä kuva sai minut entistä vakuuttuneemmaksi, että myös shokkivärinen tukka voi olla kaunis.

Kuvan tyylissä on kaikki kohdallaan - meikki, hiukset, korut ja paita tukevat toinen toistaan. En voi sanoa muuta kuin woah!

Tämän kuvan mallilla on täydellinen kampaus. Rakastan tuota otsatukkaa, kiharoita ja isoa kukkaa hänen korvansa yläpuolella. Näyttäisinpä itsekin joka päivä yhtä huolitellulta.

Kuvan malli on hyvä esimerkki siitä, että tatuoinnit eivät vie naisellista viehätysvoimaa, jos tyyli on muuten kohdallaan. Lisäksi propsit valokuvaajalle mustan ja pinkin tehokkaasta yhdistelmästä.

Maskeerauksen ja stailauksen parhaimmistoa edustaa myös tämä kuva. Harvoin nainen on näyttänyt yhtä valloittavalta mustassa huulipunassa. Niin chic.

Täydellinen bilelook. Muistuttaa hieman Madonnan tyyliä Sticky and Sweet -kiertueella. Kissamaiset rajaukset ovat ajattomat ja seksikkäät.

Kaikki kuvat täältä.

Sometimes a girl needs pampering.

2009-01-02T13:46:00.000+02:00

Sarjassamme kukaan-tuskin-innostuu-aiheesta-yhtä-paljon-kuin-bloggaaja-itse:

Mitä tököttejä käytin tänään! :)

Vaahdotin hiukseni ensin XZ Tyrni-hoitoaineella. Se tekee hiuksista ihanan pehmeät ja puhdistaa ne hellävaraisesti. Toisella vaahdotuskerralla käytin Tigin Superstar-shampoota, jonka jälkeen levitin pituuksiin MOPin C-system hydrating conditioneria (poishuuhdeltava hoitoaine sekin). Tuoksu muistuttaa mielestäni kolan ja appelsiinin makuista trip-mehua.

Kasvoni pesin apteekista saatavalla Favoran 3-in-1-puhdistusgeelillä ja koko kropan jynssäämiseen käytin Adidaksen Body Fitness -suihkugeeliä, jossa on kofeiinia ja hierovia pesuhelmiä.

Suihkutsembaloiden jälkeen laitoin hiuksiini Wellan System Professional (aka SP) -sarjan Perfect Hair -hoitoainetta, joka lupaa korjata hiusrakenteen vauriot ja antaa tuuheutta. Latvoihin levitin Schwarzkopfin Gliss Hair Repair Oil Nutritive -tehohoitoseerumia, jonka pitäisi ehkäistä kaksihaaraisten syntyä.

Kasvoilleni levitin Phytomerin Hydracontinue -kosteusvoidetta ja silmien alle sipaisin Lumenen Sensitive Touch rauhoittavaa silmänympärysvoidetta.

Käsiä hellin Biothermin Biomains -käsivoiteella ja kynsille levitin Muoti ja Kauneus -messuilta ostamaani Solar Oil -nimistä kosteuttavaa öljyä. Kaulan ja varpaiden väliselle alueelle hieroin The Body Shopin mustikantuoksuista vartalovoita. Huulet saivat nauttia luottotuotteeni Bepanthen-voiteen tuomasta kosteutuksesta, jota ilman en varsinkaan talvella tule toimeen.

Tekstissä mainittujen tököttien lisäksi käytän arkena myös meikkejä, hajuvettä ja hiusten muotoilutuotteita. Lienee siis selvää, että olen altistunut melko monelle kemikaalille elämäni aikana ja on suorastaan ihme, etten ole saanut allergiaoireita kuin muutamasta tuotteesta.

Tadaa: vuoden ensimmäinen postaus!

2009-01-01T19:37:00.000+02:00

Heipä hei, armaat.

Meinasin suoltaa eilen kriiseillessäni tänne vihaan uutta vuotta ja raketteja -postauksen, mutta päädyinkin sitten kaatamaan erään vaatekaappini (juu, niitä on monta) sisällön lattialle ja huusin akvaariokaloilleni. Täytyy myöntää, ettei sekään oloa helpottanut. Sen sijaan pakkasin kasseihini (ehei, en pärjää yhdellä!) vain kaikista välttämättömimmän ja lähdin Metallicaa luukuttaen ajamaan kohti korpraali Å:n olinpaikkaa. Oli pimeää, liukas tie ja kiukkuinen olo. Kaikki katastrofin ainekset koossa siis. Onneksi herra Hetfieldin kanssa rähinöinti vei voimat pahimmalta ärtymykseltä ja saatoin rauhoittua illastamaan korpraali Å:n ja hänen perheensä kanssa. En ole koskaan ennen nauttinut niin paljon tähtisadetikkujen polttamisesta ja kuohuviinin juonnista.

Vaikka eilinen ilta oli onnistunut, en aio silti toivottaa hyvää ja onnellista uutta vuotta. Siinä missä rakastan joulua, uusivuosi on minulle yhdentekevä juhlapäivä. Ihmiset örveltävät umpikekkulissa ja koittavat ampua samalla raketteja - itsesuojeluvaistoni sanoo, ettei kaikki ole silloin ihan kohdallaan. Niin kukkahattutäti en sentään ole, että halajaisin Suomeen rakettien ampumista kieltävää lakia. Jos joku hommasta nauttii ja osaa toimia fiksusti muutamankin promillen humalassa, suotakoon hänelle siinä tapauksessa valopommien räjäyttelyn ilo edes kerran vuodessa. Kunhan eivät minun terveyttäni vaaranna.

No joo, pakko se on minunkin siirtyä uudelle vuodelle, mutta lupauksia en ryhdy tekemään, vaikka toki kulutustottumuksissani ja terveydessäni parantamisen varaa olisi. Itsen kehittäminen ei vain mielestäni liity millään lailla vuoden vaihtumiseen, vaan muutoksen pitäisi olla ainaisesti jatkuva, katkeamaton prosessi. Myös takapakit kuuluvat kehittymiseen, jos niistä ottaa opikseen.

Hauskaa... loppuviikkoa, tai jotain. Ja muistakaa nyt sitten erinäisiä papereita allekirjoittaessanne laittaa vuoden kohdalle 2009.

Pääasiallisesti olen yöihminen.

2008-12-29T00:04:00.000+02:00

Paitsi nyt. On puoliyö, eikä uni tule.

Iltayhdeksältä alkoi nukuttaa. Torkahtelin keittiön sohvalla, olohuoneesta kantautui rentouttava puheensorina. Olin kymmeneltä lähes sänkyvalmis.

Pujahdin peiton alle ja sammutin valot.

Päätä jomotti.
Hajuveden tuoksu kantautui sieraimiini ja tuntui jäävän vellomaan pääni onkaloihin. Se häiritsi.
Elämäntilanteeni alkoi ahdistaa, taas.
Tyytymättömyys niin sosiaaliseen elämään kuin työtilanteeseenikin alkoi vaivata mieltä.

Otin joululahjaksi saamani kirjan ja aloin lukea.
Siltikään ei alkanut väsyttää.

Pyörin sängyssä tähän asti saamatta unta.
Lopulta annoin periksi ja tulin keittiöön. Manasin, missä aamu viipyy.

Mikä tahansa on parempi kuin yksinäinen yö. Ajatukset paisuvat ja poksahtelevat. Tekisi mieli tilittää tuntojaan jollekulle, mutta todennäköisesti kukaan ei ole hereillä, saati halukas pohtimaan sitä, miksi kaikki tuntuu olevan taas pielessä.

Itseänipä saan syyttää. Miksi lomalla pitää aina viivytellä nukkumaanmenoa pikkutunneille asti ja nousta sängystä vasta iltapäivällä?

Sen sijaan, että nukkuisin, mietin kuumeisesti sitä, millä tavoin korpraali Å minua vedätti vuosi sitten ja miltä se tuntui. Tajusin, että tuskin kukaan paikalla olleista enää muistaa koko asiaa. Tuli typerä olo, takerrun aina epäolennaisuuksiin ja syleilen niitä kuin rakasta lemmikkiä. Nytkin kyseessä oli palaneet piparit. Hohhoh.

Koska uni ei ota tullakseen, varastan Just my gay life -blogista tällaisen tuikitärkeän kyselyn.

Paljonko kello on? >> 00:23.

Lempinimet? >> Ässä on yksi niistä.

Vanhempien nimet? >> Ne on ihan sellaiset tavalliset suomalaiset nimet. Isän nimessä on kaksi ja äidin nimessä kolme tavua.

Kynttilöiden lukumäärä viimeisimmässä juhlakakussasi? >> Vaatimattomat 19. Tai siis leikisti oli, en edes muista koska synttärikakussani on viimeksi ollut kynttilät.

Päivämäärä jonka alituiseen sekotat? >> Öhh. Äitini syntymäpäivässä menee sekaisin, kumpi luku on päivä ja kumpi kuukausi.

Eläimiä? >> Joo, kaloja, koira ja kissa löytyy.

Pituutesi? >> Something between 173 and 175 cm.

Silmiesi väri? >> Vihreä. Kadehdin sinisilmäisiä. Nii joo, joskus sain myös hirvittävän mustasukkaisuuskohtauksen, kun korpraali Å sanoi, että yhdellä kuvan tytöllä oli todella kauniit siniset silmät. Pillastuin pahanpäiväisesti. Such a loser.

Hiuksiesi väri? >> En minä tiedä! Sekasikiö. On tummaa, vaaleaa ja häivähdys punaistakin. Vaaleata kohti mennään!

Lävistyksiä? >> Jebu, tragus löytyy.

Tatuointeja? >> Sellainenkin on, olkapäässä.

Pidätkö työstäsi? >> Mulla on asennevamma sitä tosiasiaa kohtaan, ettei rahavirrat kulkeudu mun pankkitilille ilman työntekoa. Rupean pummiksi.

Syntymäkaupunki/kunta? >> Ei ole minusta oleellinen tieto tämän blogin pitämisen kannalta.

Asuinkaupunki? >> ...kuten ei tämäkään.

Oletko ollut rakastunut? >> Olen.

Oletko nyt rakastunut? >> Tällä hetkellä rakastan, seuraava vuodenvaihde on jo viides laatuaan tuon saman äijän (korpraali Å, jotta hitaimmatkin tajuavat) kanssa.

Mieluisin asia sähköpostissa? >> Kun tavoittelemani henkilö viitsii heittää viestiä takaisin, niin me happy.

Oletko rakastanut jotakuta niin paljon että olisit sen takia itkenyt? >> Jooh. Itken usein ja rakastankin paljon.

Oletko ollut auto-onnettomuudessa? >> Poikaporukka tuli vasemmalta ja ajoi edesmenneen vaarini Volvon kylkeen. Vaarilta pääsi pari ärräpäätä, kukaan ei loukkaantunut. Paitsi sen toisen auton kuski saattoi saada vakavia henkisiä haavoja.

Leivänkannikat vai pekonipalat? >> Pekonia, kyllä!

2 vai 4 ovea (autossa)? >> Neljä.

Kahvi vai tee? >> Ei kumpaakaan.

Mieluisin unilelusi? >> Iso nalle, joka suojelee mua murtovarkailta ^_^ (en yleensä käytä tuollaista hymiötä, mutta tähän lauseeseen se passasi kuin nyrkki silmään)

Lempivärisi? >> Punainen. Forever and ever.

Etikkaa? >> Hyi, ei!

Alushoususi väri? >> Harvinaista minulle: vaaleansiniset.

Kirja jota luet tai haluaisit lukea? >> Rajaa Alsanea: Riadin tytöt on nyt työn alla.

Lempielokuva? >> Hmmh. Tykkään Tarantinon leffojen värimaailmasta kovasti. En harrasta elokuvia kummemmin.

Lempiruoka? >> Jouluna kinkku ja graavilohi, muuten menee pihvit, toastit, pastat ja pikaruoka.

Päässäsi soiva laulu? >> Oho, melkein pääsin jo eroon siitä! Dave Lindholmin Pieni ja hento ote, jota Anna Puustjärvikin Idolsissa tulkitsi. Kiva kappale, mutta rasittava pidemmän päälle päässä soineena.

Hammastahnasi? >> Pepsodentin joku perusvihreä. Äiti sanoo lastentahnaksi, iskä kun ei voi sietää vahvoja aromeja - alkaa aivastuttaa.

Ravintolasi? >> Minun ravintolani? Jaa'a. Cantina West, Omenapuu ja se yks, missä on hyvät pizzat ja siellä soittaa bändejäkin, on hyvä. Myös Chico'sissa on hyvät ruoat.

Lempikukkasi? >> Liljat ja kallat. Oon hautajaiskukkaihminen.

Vihaamasi ruoka? >> Pitkä lista: maksalaatikko, purjoruoat, lanttulaatikko, ohrapuuro, kaaliruoat... Kaikkia en edes muista.

Mieluiten seuraamasi urheilulaji? >> Kilpatanssi.

Pikaruokala? >> Onko Chico's pikaruokala? Hesessä tulee töiden sijainnin takia käytyä usein.

Edellinen vierailusi sairaalaan? >> Varmaan vaaria olin katsomassa jokunen kuukausi sitten. Tosin kyseessä oli terveyskeskuksen vuodeosasto, joten ei... No mutta TIETYSTI, lokakuun alussa kävin Kätilöopistolla päivänvanhaa siskontyttöä katsomassa! :)

Lempijuomasi? >> Vesi on yleensä parasta. Oon myös oppinut juomaan limuja ja vähän valkkariakin.

Makuuhuoneesi maton väri? >> Sininen.

Monta kertaa epäonnistuit “inssissä”? >> Twice.

Edellinen henkilö jolta olet saanut postia? >> Taisi olla yksi samanikäinen kaveri, joka muutti vähän aikaa sitten Helsinkiin ja lähetti joulukortin. Ihan sydäntä lämmitti moinen muistaminen :)

Oletko ollut syytettynä rikoksesta? >> En.

Missä kaupassa luottokorttisi luotto täyttyy? >> En omista luottokorttia, mutta monissa ulkomaisissa nettikaupoissa myös Visa Electron käy maksuvälineenä. Vastaan lookfantastic.com.

Mitä teet kun olet rättiväsynyt? >> Olen vaikea. Kiukuttelen, eikä ruoka maistu.

Mitä sanoja tai fraaseja käytät liian usein? >> "Aivan!" Se on tarttunut eräältä työkaverilta.

Ystäväsi, jotka asuvat kauimpana? >> Höh? Ystävät on laskettavissa yhden käden sormilla. Vastaan ystävä J, joka majailee Espoon suunnalla.

Paras “asia” maailmassa? >> Tajuta, mitä oikeasti tahtoo, eikä tanssia muiden pillin mukaan. Vaikka olenkin parisuhteessa jääräpää, muilla elämän osa-alueilla uhkaan jumittua ovimaton rooliin. On hienoa kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Se palkitsee niin minut kuin lähimmäisenikin.

Nukkumaanmenoaika? >> Liian myöhään. Tänään se olisi ollut siinä kello 22:n aikaan, mutta...

Kuka sinulle vastaa nopeiten? >> Tekstiviesteihin äiti, vaikka se onkin hidas kirjoittamaan kännykällä. Puheluihin sekä äiti että sisko.

Kuka henkilö tulee eniten kyseeseen, joka ei vastaa ollenkaan? >> Yleensä saan soittaa korpraali Å:lle kahdesti. Ollaan yhtä luusereita, eikä olla yleensä siellä, missä puhelin on. Tai sitten vain rasittaa vastata puhelimeen ihan liikaa.

Paljonko kello on? >> 00:55. Hurraa.

Jealousy

2008-12-27T18:03:00.000+02:00

Ihmiset, etenkin naiset, käyttävät kyllä julmetun paljon energiaa toisten kadehtimiseen. Mikä pahinta, tämä käytösmalli on juurtunut alitajuntaan ja lapsesta saakka.

Tänään kaksi ala-asteikäistä tyttöä selasi Anna Abreun kirjaa ja haukkui kirjassa olevia kuvia suureen ääneen. Toki heidän kypsyydestään kertoi jotakin runsas pissis-sanan viljely, mutta sinänsä on se ja sama minkä ikäisenä ja millä sanoin omaa kateuttaan tuo ilmi. Kateus ja katkeruus syövät ihmisistä rotan lailla (oi Dave!) ja vievät huomion pois paljon tärkeämmistä asioista.

Periaatteessa kateus ei satuta ketään ennen kuin pahat ajatukset muuttuvat teoiksi, mutta toisaalta voidaan ajatella, että kateus satuttaa juuri kateellista itseään pahimmin. Toki minäkin voisin omistaa uudemman ja tehokkaamman tietokoneen, paremman kameran, korkeammat poskipäät ja pyykkilautavatsan, mutta mitä oikeastaan hyödyn palkan pienuuden valittamisesta tai rikkaampien ihmisten pilkkaamisesta? Suomalaisessa kulttuurissa on ok haukkua itseä varakkaampia ja hoikempia henkilöitä, mikä ei tietenkään ole oikein. "Mutta kun mulla ei ole ja sillä on, joten sitä ei varmaankaan haittaa, jos mä levitän siitä perättömiä juttuja kaikille sen ystäville." Niinkö?

Olen koko tähänastisen elämäni ajan kärsinyt huonommuuden tunteesta ja kateudesta. Se on pirskahdellut silloin tällöin pintaan ilkeinä juoruina ja suun mutristeluna. Tottakai myöskin inhoan Tukiaisia, koska niin kuuluu olla.

Image-lehti julkaisi taannoin Johanna Tukiaisesta jutun. Vielä en ole ehtinyt paneutua ko. artikkeliin, mutta eräällä kahvitauolla lukaisin läpi jutusta tulleet lukijapalautteet.

Pääosin ihmiset olivat hämmentyneitä, miten kukaan pystyi kirjoittamaan kansallisen pellen leiman saaneesta höpölöpö-tanssijasta asiallisen jutun. Jotkut lukijoista olivat närkästyneitä, kun Image oli vienyt heiltä yhden panettelun ja kauhistelun aiheen - Johanna Tukiainen ei olekaan Hynttyyt yhteen -tyyppinen fiktiohahmo, vaan oikea ihminen, persoona, joka on toki joissain asioissa ehkä väärässä, mutta joissain myös oikeassa. Vaatiihan helekutinmoista itsetuntoa pukeutua shokkipinkkiin vesirajahamoseen synkässä pohjolassa, jossa ei olla totuttu vuoden ympäri kestävään pavunväriseen rusketukseen, ja vielä sanoa tykkäävänsä siitä. Täällä kalpea iho ja siniset farmarihousut ovat ok.

On hienoa, että Imagen kaltainen lehti on ottanut (ainakin hetkeksi) puolustuskannan, mitä tulee tähän glamour-elämää viettävään blondiiniin. On tervettä, että joku uskaltaa sanoa, että ei ole hyvien tapojen mukaista sättiä toista ihmistä, vaikka tällä olisi julkkisstatus ja kalliita vaatteita kaappi pullollaan. Herjaaminen ei ole ikinä kivaa, edes herjaajalle itselleen siitä harvemmin tulee kovin seestynyt olo. Nimimerkillä been-there-done-that.

Joukkokateus ajaa ihmiset ahtaalle. Kaikkien on vihattava Bushia ja Tukiaisen sisaruksia, jos valtaosa ihmisistä on sitä mieltä. Pahimmillaan edessä on ryhmästä eristäminen, jos sattuu lipsauttamaan myönteisen kommentin Bushin Irak-politiikasta (itse en tiedä tästä muuta kuin että yleensä kaikki tulevat aiheesta vihaisiksi ja mainitsevat jossakin vaiheessa sanan 'öljy'). Ihmiset käyttäytyvät kuin aivottomat teuraseläimet (ei, en tarkoita, että kaikki teurastettavat eläimet ovat aivottomia) ja mukautuvat yleisesti hyväksyttyyn muottiin. Ne, mitkä miellettiin ennen liian lyhytpunttisiksi pitkiksi kalsareiksi, ovat nyt legginsejä, joita monet pitävät ainoina housuinaan. Edellinen lause ei ollut oma keksintöni, vaan jostakin aikakauslehdestä bongattu. Joku lainaa Nietzschea, minä Trendin muotitoimittajia. Tai jotain.

Anyway, pointtini katosi kuin pieru saharaan, mutta kannattaa kyseenalaistaa omat inhon tunteensa, sillä monesti ne juontavat juurensa kateuteen. Silloin voi kysyä itseltään,

1) miksi jonkin muun onni on minulta pois, ja
2) mitä voisin tehdä saavuttaakseni samanlaisen onnen?

♥:llä
Ässä

Pekka Simojoki: Tulkoon joulu

2008-12-23T22:33:00.001+02:00

Työpäivä vihdoin takana, nyt voinkin sitten keskittyä joulunodotukseen joka solulla :)

Rauhallista Joulua!
Rakastakaa toisianne ja syökää hyvin.

Kinkkua, torttuja, kuusia, jouluvaloja, glögiä, kynttilöitä, paketteja...

HOX! Varastettu meemi!

2008-12-19T02:44:00.000+02:00

...ja tämän pöllin No Fashion Victimsistä.

Talvi 2008-2009

Farkut/housut: Joo. Se täytyy sanoa heti alkuun, että työhousut ovat karmeat. Eivät periaatteessa edes rumat, mutta kummallisen malliset, epämukavat ja -käytännölliset. Halajaisin työpaikkaan, jossa saisi pukeutua valitsemiinsa vaatteisiin.
Käytän vapaa-aikanani pääasiassa tummansinisiä farkkuja, mikä onkin huvittavaa, sillä lapsena vihasin farkkuja koko sydämeni pohjasta, enkä kyllä vieläkään erityisesti pidä niiden ulkonäöstä. Ne vain ovat niin helpot. Juuri pari päivää sitten ostin ensimmäiset pillifarkkuni enkä niihinkään ihastunut. Mutta onpahan housut.
Portugalista ostin ihanat ruutukuvioidut musta-ruskeat suorat housut, mutta olen sillä tapaa typerä, että pihtaan uusia vaatteita pahimmillaan kuukausia, koska pelkään niiden menevän käytössä pilalle. SIIS, käytän vanhoja, ei-niin-tyylikkäitä vaatteita, vaikka kaappini tursuaa uusista ihanuuksista. Syntinsä kullakin.

Mekot: Haluaisin käyttää mekkoja useammin, sillä ne ovat kauniita ja naisellisia, mutta jotenkin en osaa. Mekkoja käytettäessä täytyy panostaa kokonaisuuteen, sillä tylliunelmaan ei voi oikein yhdistää Puman hupparia ja lenkkareita - tai kyllä voi, jos on Lily Allen. Kiireaamuina on turvallisinta pukeutua farkkuihin ja neuletakkiin ja antaa tukan hapsottaa, mutta mekot vaativat mielestäni tietynlaista skarppaamista. On katsottava, ettei sukkahousuissa ole reikiä, korkokengät ovat tahrattomat ja mekon helma rypytön. Tästä johtuen en ole pesunkestävä pin-up babe, mukavuudenhalu menee kaiken edelle pukeutumisessa.

Hameet: Omistan mielestäni liian vähän käypiä hameita. Lisäksi niiden käytön tiellä on sama hidaste kuin mekoissakin, en vain jaksa panostaa vaatteisiini kuin joskus harvoin. Minulta puuttuu myös itsevarmuutta kävellä kaupungilla korot kopisten ja sääret säihkyen, tuntuu, että katseet mittailevat silloin minua päästä varpaisiin. Miehet tuijottavat, naiset kurtistelevat kulmiaan. Mieluummin olen huomaamaton, massaa.

Takit/Jakut: Tik-takit, hehhee. Ostin Vilasta ihanan musta-valkoisen villakangastakin, joka on keskimääräistä "chicimpi" kuin muut vaatteeni. Mustiin suoriin housuihin ja kirkasväriseen kaulahuiviin yhdistettynä takki saa minut tuntemaan itseni aidoksi ranskattareksi... Kelatkaa, mikä vaikutus Vilan takilla voi olla :'D Kuten mekkojen ja hameidenkin suhteen, tyydyn useimpina päivinä kuitenkin vaihtoehto B:hen, MicMacin ruudulliseen karvahupputakkiin, joka päällä voisi lähteä vaikka pulkkamäkeen. Vilan takissa joutuu miettimään ryhtiään, mutta MicMacissä voi lysyillä rauhassa, eikä kukaan jaksa katsoa, onko selkärankani suorassa vai ei, koska takkikin on niin mitäänsanomaton.
Omistan muutaman jakun, mutta niissä oloni on jotenkin pikkuvanha. Eli tänä talvena en pue päälleni jakkuja vapaaehtoisesti ollenkaan. Paitsi Mungolifen Annalla on ihastuttava hihaton Vila-brändin jakku... <3

Kengät: Mustia. Mielellään pienellä korolla ja reilulla varrella. Me likes. UGGit on YUCK.

Neuleet: Löysin Espritin myymälästä ihanan myrkynvihreän neulepaidan, jota en ole vielä tosin uskaltanut käyttää ollenkaan. Muutenkin olen neuletakkityttö, joka etsii Sitä Oikeaa Neuletakkia edelleen ja tulee todennäköisesti aina etsimäänkin. Isot kaulukset on kivoja. Sitä, sopivatko ne pyöreisiin kasvoihini, en osaa sanoa.

Laukut: Ooh! Tää tahtoo Burberryn ja Guessin ja aidon vintage-laukun, oh yes! Viimeksi ostin Ginasta mustan pienen tikkilaukun, jossa on punainen rusetti. Hurjan söpö (ja ylläri: käyttämätön!).

Paidat/topit: JC:stä ostetut painijanselällä varustetut topit ovat hyviä istuvuudeltaan (korostavat kivasti vatsamakkaroita), joten ne toimivat näppärästi neuletakkien alla. Olen ostanut pari mustaa biletoppia viime kuukausien aikana ja röyhelöt ja rusetit tuntuvat olevan kovasti in. Myös pitsi miellyttää silmää.

Päähine: Hah. En käytä. Söpöt baskerit sopivat joillekin, mutta en ole itse edes uskaltanut kokeilla. Pari talvea sitten ostin mustavalkoisen lipallisen lätsän, jota pidinkin usein. Tänä talvena vedän hupun päähän ja näytän dorkalta.

Korut: Heikkous. Ostan niitä usein ja unohdan niiden olemassaolon ihan yhtä usein. En saa käytettyä enää, sillä lempikorviksieni hopeoinnin alta paljastui todennäköisesti nikkeliä sisältävää rihkamaa, ja rakkaat rippilahjaksi saamani Kalevala-korun sormukset päättivät kadota (voi tätä morkkiksen määrää... Käytin sormuksia kuitenkin joka päivä muutaman vuoden ajan, joten ne olivat jo osa olemustani.).