En päästä poikaa armeijaan.

Oh my.

Tajusin vasta tänä aamuna, ettei se ole ollenkaan hyvä juttu.

Miten mä aion kestää sen ikävän ja pitkät leirit? Entä kun poika päättää kuluttaa vapaansa kuningas jalkapallon parissa? Entä jos olen töissä vapaiden aikaan? Kenen kanssa mä jaan ilot ja surut? Kuka pitää mua hyvänä?

Täytyy opiskella ja tehä töitä pakarat ruvella, niin ei ehdi ja muista ikävöidä.

Voi räkä, emmä ala. Ääähh!