Maaliskuun viimeinen viikonloppu

Näin ensialkuun:

Lisää mielipahaa (ks. edellinen postaus) minulle aiheuttavat blogien anonyymit kommentoijat, jotka haukkuvat ja arvostelevat blogien kirjoittajia aivan syyttä suotta. Mielestäni on reilua seistä sanojensa takana, tuntemattomana pään availeminen on naurettavaa ja munatonta.

Think about it, dudes.

Olen altistunut flunssaepidemialle ja minussakin ilmenee jo nuhan ja rahisevan yskän merkkejä. Harmittaa, sillä on melko varmaa, että työharjoittelujakso osuu nyt sitten niiskutusviikolle... Tiedossa on asiakaspalvelutyötä, joten sairastaminen on kaikkea muuta kuin hyvä juttu.

Olen tutustunut nettitilaamiseen vasta cd-levyjen muodossa, mutta hotsittaisi hankkia edullisia hiustenhoito- ja -muotoilutuotteita eräästä ulkomaisesta firmasta. Kyseessä on outlet-tyyppinen nettikauppa, josta saa halvalla kakkoslaadun tavaraa. Arveluttaa vain maksaa ostokset etukäteen, sillä lafka sijaitsee maapallon toisella puolella ja ongelmien ilmetessä on varmastikin hyvin vaikeaa saada asioita hoidetuksi järkevällä, molempia osapuolia miellyttävällä tavalla. Vielä epäröin, mutta todennäköisesti tulen ottamaan ulkomailta tilaamisen riskin jo ihan lähiaikoina. Mielipiteitä ja kokemuksia asiasta saapi heittää kommentin muodossa.

Ylitin itseni eilen ja tein poikaystäväni äidin reseptillä tagliatelle-pastaa ja pastakastiketta, jonka pääaineksia olivat pekoni ja paprika. Hyvää tuli, vaikka ulkonäössä ja koostumuksessa on vielä parantamisen varaa. Kyseisen gourmet-aterian huuhdoin alas ED Redberryllä.

Lauantai-illan pelastajat, luotettava parivaljakko ♥

Tässä siis hieman esimakua kokkaustaidoistani ja kulinaristisista mieltymyksistäni, en ole todellakaan punaviinin ja kaviaarin ystävä ;)

Peruuntuneen baari-illan sijaan istuimme eilen pitkäaikaisimman ystäväni kanssa iltaa mikropopcorneja (jotka onnistuin käristämään), valkosipulipatonkia ja keksejä natustellen sekä Lord of War -elokuvaa katsellen. En ole vakavasti otettava leffaihminen, sillä tykkään kommentoida juonenkäänteitä ääneen ja odotan myös leffaseurani vastaavan. Tästä syystä elokuvateatterissa vallitseva karkki- ja sipsipussien rapina tuntuu vain kotoisalta taustamelulta, enkä ollenkaan häiriinny moisesta. Saatan siis olla juuri se elokuvanautintosi pilannut mässyttelijä sieltä takapenkistä...

Olen vihainen!

Viime postauksessani hehkutin elämän hienoja puolia, mutta nyt ottaa päähän.

Ensinnäkin, nuorista näyttelijöistä kertovat "sillä ei ole rintsikoita!" -uutiset ovat internetin turhinta kuraa. Harvase viikko voi nähdä otsikoita aiheesta Lindsay Lohanin tissien ulkoilutus - MITÄ? Jos nyt ohuen paidan läpi saattaa hyvällä mielikuvituksella ryyditettynä erottaa nännit, miksi tällainen ylittää uutiskynnyksen? Ymmärrän amerikkalaisten kauhistelun tästä touhusta (lätäkön tuolla puolenhan ei edes isä saa kylvettää tyttöpuolista lastaan, koska se on arveluttavaa), mutta että täälläkin aletaan asennoitua samalla tavoin? Kieroutunutta, että nyky-yhteiskunnassa ei siedetä nähdä vartaloa, ellei sitä ole peitelty tuin, vaateparsin ja kohta varmaan haarniskoin.

Toinen pinnaani kiristävä uutisaihe on Ike + Tukiainen -kohu, joka on saanut myös järkyttävät mittasuhteet. Mielestäni medioiden toiminta menee perverssiksi siinä vaiheessa, kun aletaan levitellä henkilökohtaisia tekstiviestejä koko kansan nähtäville. En tahdo kuvitella millaisilla toimenpiteillä roskalehtien (7 Päivää, Hymy) toimittajien aivotoiminta on pysäytetty, vai eikö näillä tyypeillä ole ollut minkäänlaisia sympatian ja empatian tunteita alunperinkään?

Antaisitte jo olla.

np: Tori Amos - Almost Rosey

Tuun aina niin hyvälle tuulelle selaillessani väri- ja kuvakylläisiä blogeja. Suurinta osaa näiden nettipäiväkirjojen tekijöistä voisi kutsua shoppailuun hurahtaneiksi esteetikoiksi, mutta mielestäni on vain hienoa, että jotkut ihmiset osaavat vielä nauttia kauniista asioista, joita maailmalla on tarjota. Huolettomuus on sekin hyvä piirre ihmisessä, varsinkin kun moni näistä kaikkea kaunista rakastavista bloggaajista suosii kirpputoreja ja second hand -liikkeitä. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta eiköhän meillä kaikilla ole omat heikkoutemme ja paheemme.

[Välikommentti/Ajatusharha]
Naisten viehtymys tavaroiden ostamiseen ja punaiseen väriin on erään teorian mukaan jäännettä primitiivisistä vaistoista luolaihmisten ajoilta, kun hameväki vielä keräsi marjoja elättääkseen perheensä. Olen siis hyvin, hyvin alkukantainen vaistoiltani, sillä mikään ei hivele silmääni yhtä miellyttävällä tavalla kuin punainen eri sävyissään.
[/Välikommentti/Ajatusharha]

Näiden kaikin puolin valloittavien blogien vaikutus mielialaani on sanalla sanoen loistava. Saatan keskellä kurjinta yötä päätyä ihastelemaan jonkin sivuston pastellista ulkoasua ja ruuanlaittoaiheisia postauksia, vaikken edes tykkää kokata! Viime aikoina olen kuitenkin heltynyt ajatukselle, että ruokien valmistaminen saattaa olla kaikesta vastustelustani huolimatta ihan mukavaa puuhaa - silti sanoista tekoihin on piiiiitkä matka.

Olen kai tulossa vanhaksi tai sitten pissisvaiheeni on vain saavuttamassa huippunsa, sillä olen innostunut kosmetiikasta uudelleen. Mitä enemmän väriä ja pigmenttiä, sen parempi. Myös äkillinen ideani muuntua blondista bruneksi kertonee jotain korvieni välisestä maailmasta... Lisäksi 1950 ja -60-lukujen naisellinen muoti on juurtunut mieleeni ja muuttunut pelkästä kiinnostuksesta pakkomielteeksi. No, ei nyt ihan pakkomielteeksi, mutta yhtäkkiä haluan pukeutua hameisiin ja olla superfeminiininen (oikeasti taidan olla vain poikaystäväni "tykkään hameista, käyttäisit niitä useammin" -propagandajauhannan uhri).

Oon kyllä melko synkkä- ja ahdasmielinen, perinteinen suomalainen siis, siitä ei pääse yli eikä ympäri. En vaan tahtoisi olla, kun hyväntuulisuudesta ja avoimesta asenteesta saa ilmeisesti revittyä paljon positiivista energiaa. MUTTA, avautuminen riittänee tältä erää, huomenna pitää jaksaa sheikata buudia ja olla iloinen. Lähettäkää mulle paljon hyvän tuulen unihiekkaa!

Laukku, tytön paras kaveri

Kuulun siihen naisryhmään, jonka mielestä laukkuja ei voi olla koskaan liikaa. Näin torstaipäivän piristeeksi panin kuvaussessiot pystyyn ja otin muotokuvat minulle rakkaimmista tai muuten vain kiinnostavista yksilöistä. Ladies and gay men, the ultimate bag parade! *fanfaareja*


Ensimmäisenä kokoelmani uusin tulokas, iso musta Pigeon!

Olin pitkään haaveillut isosta nahkaisesta olkalaukusta, jota voisi käyttää arkena lähes kaikkien asukokonaisuuksien kanssa. No, eksyinpä eräänä päivänä luottolaukkukauppaani ja muutaman kerran ympärilleni katseltuani näin tämän ja erään toisen laukun, joka oli puolet kalliimpi. Tein fiksun valinnan ja säästin pari kymppiä käteistä.



Pieni valkoinen Pigeon

Mielestäni ehkä laukkukavalkadini söpöin ilmestys. Pieni, käsivarrella kulkeva suurisolkinen laukku, johon mahtuu sopivasti lompakko ja pari muuta välttämätöntä tavaraa. Olen aika tarkka kaikista turhakkeistani ja tätä suloisuuden laukullistumaa varjelen lialta ja kolhuilta kuin pientä lasta. Siksipä en raaski ottaa sitä mukaani, kun lähden viettämään railakasta iltaa kaupungille (mikä on harvinaista).




Mangon iso punainen

Tämän suurisuisen kuviokaunottaren näin Itävallan reissulla Mangon näyteikkunassa. Onnekseni kyseisessä lafkassa oli alennusmyynnit, joten tämäkin lähti ihan mukavaan hintaan. Vasemmassa reunassa näkyvän koruhärpäkkeen yksi muoviosanen on kyllä lohjennut, en ole varma oliko jo ostettaessa vai olenko itse toheloinut sen rikki. Tämä veska vaatii mielestäni yksivärisen asun, jotta se pääsee oikeuksiinsa.


Pieni, mutta pippurisen ihastuttava Esprit

Bongasin tämän laukun valkoisena joskus pari vuotta sitten tavaratalon laukkuosastolla. Jostain kumman syystä päätin vielä harkita, mitä ei olisi pitänyt tehdä, sillä sitten kun palasin hakemaan palavan rakkauteni kohdetta, kaikki valkoiset laukut oli myyty! Voi sitä surun päivää ja itseni sättimisen määrää... Ostin kuitenkin kuvassa näkyvän mustan version laukusta, jota olen käyttänyt paljon. Valkoinen pikkulaukku jäi kummittelemaan mieleeni ja siksi ostin aiemmin esitellyn Pigeonin.



Punainen pikkupiru Daniel-Ray:n tyyliin

Lisää lempiväriäni punaista. Tämä pikkuruinen laukku on ihana piriste vaikkapa kokomustaan asukokonaisuuteen. D-R ei ole mikään tilaihme, sillä lompakonkin mahduttaminen sen sisuksiin vaatii pientä taistelua, jonka tuoksinassa kerran irtosi laukun vetoketjusta se olennaisin osa, josta pidetään kiinni. Muuten kaikin puolin passeli veska, jonka väriin sopiva vyö garderoobistani löytyy myös.

np: Duran Duran - Ordinary Love

On päiviä, joilloin haluaisi elää jo huomista, jotta kyrsivät tapahtumat painuisivat unholaan.
Mutta damn, eihän tuo onnistu, kun insinöörinrentut eivät ole saaneet vieläkään kehitettyä aikakonetta. Onkohan edes suunnittelun alla moinen...

Te, arvoisat blogiani lukemaan eksyneet, olette ensimmäisten joukossa kuulemassa ilosanomaa yhteiskuntaopin yo-kokeen arvosanastani B. Kyllä vain, olen ihan urpo. Mutta eipäs haukuta huonomuistiseksi: tänään kesken psykologian ylppärin alkoi mielessä pyöriä ikivanha runonparsi, jota isäni on joskus toistellut. Runon ensimmäinen (?) säkeistö löytyy täältä.

Sen sijaan laulutunnilla ilahdutin taas opettajaani, olin kuulemma sisäistänyt jotain uutta - ikinä minulle ei täysin selvinnyt, että mitä. Laulutekniikkaan liittyvää kuitenkin, luulisin. Mutta hyvin meni ja tuntui hyvältä hoilata näin ylppäreiden päätteeksi, jee!

Isän tyttö tarvitsee silikonit

Briteistä kuuluu kummia: Brittitytöt haluavat povi-Jordanin silikonit
Eikä tässä vielä mitään, mutta jutussa kerrotaan seuraavaa:

– Nykyisin on jopa joukko alaikäisiä, joiden vanhemmat ovat halukkaita maksamaan tyttärelleen uudet rinnat, The Sun raportoi.
– Eräs nuori tyttö sai leikkauksen lahjaksi isältään, koska tämä halusi tyttärensä näyttävän hyvältä perheen yhteisellä rantalomalla.

Siis että mitä?! Kuulostaa mielestäni aika arveluttavalta, että isä tahtoo tytölleen isomman rintavarustuksen. Yleensähän vitsaillaan siitä, miten isät tahtovat suojella tyttäriään vierailta miehiltä vaikka kivääriin turvautuen. On tainnut vaakakuppi kallistua aika pahasti toiseen suuntaan Brittein saarilla...
Ihan totta, kuka nyt tahtoo vieraiden miesten tuijottavan naispuolista jälkikasvuaan 'sillä silmällä'? Ellei sitten kyseessä ole tooodella onneton tapaus, joka ei uskalla ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen pariutumismielessä (mutta ei kai 19-vuotias ujo tyttö ole vielä menetetty tapaus?) . Tai sitten on isukilla pahat mielessä. Hyi.
Häiriintynyttä toimintaa tämmöinen.

np: Alicia Keys - Like you'll never see me again

Tulin siihen lopputulokseen, että on aika tehdä kunniaa pitkäaikaiselle rakkaalleni. Tämä suurenmoinen tyyppi on mukana jokapäiväisessä elämässäni tiiviisti ja jakaa kanssani niin ilot kuin surutkin.

Miksi sitten juuri hän kaikista maailman ihmisistä? Mikä tekee poikaystävästäni niin erityisen?


Äly. Vaikka katsonkin asiaa melko puolueelliselta kantilta, on kumppanini kiistatta älykkäin tapaamistani ihmisistä. Poikaystäväni tietää paljon, muttei tuo sitä julki. Jos jokin asia ei pähkäilemällä selviä, tulee Google avuksi ;)

Nöyryys. Tämä liittyy hyvin paljon älyyn. Kultani ei kersku, katso ketään alentavasti tai korosta omaa parhauttaan.

Suuri sydän. Rakkaani ei kanna kaunaa vanhoista asioista ja antaa anteeksi. Asettaa muiden hyvinvoinnin oman etunsa edelle. Ei tuomitse, vaan kuuntelee sekä korvillaan että sydämellään.

Maltillisuus. Pinna venyy ja paukkuu, harvoin palaa. Ei tee hätiköityjä ratkaisuja, pohtii asioita monelta kannalta ennen päätöksentekoa. Muiden mokailu saa harvoin muruni menettämään malttinsa.

Kiinnostuneisuus. Tiedonhalu ja tahto oppia uutta ajaa poikaystäväni hakemaan lisätietoa niin drinkkiresepteistä kuin tyttöystävän harrastuksistakin. Perillä politiikan ja urheilun uusimmista käänteistä. Harvoin tuomitsee mitään asiaa täysin tylsänä aiheena. Hallitsee niin kumppaninsa kosmetiikka-arsenaalin koon kuin myös ruuvien kokoluokittelun. Voidaan nähdä sekä tanssilattialla että pelaamassa tietokonepelejä kuulokkeet korvilla. Laaja musiikkimaku.

Kulinaristisuus. Vaatii ruoalta paljon ja kokkaa. Opettanut minut syömään sekä fetaa että aurajuustoa. Kun kävin ensimmäistä kertaa hänen kotonaan, oli leiponut muffineita (joita en hermostuksissani saanut syötyä ;). Tehnyt ruokia myös ystävieni synttäreille.

Huumorintaju. Tilanne- ja stand-up-komiikka iskee. Kanssani arjen jakaminen vaatii kykyä nauraa kommelluksille ja kyseinen taito helpottaa selviämistä muutoinkin ärsyttävistä asioista.

Ulkonäkö. Hyvännäköinen urheilullinen vartalo, paksu vaalea hiuspehko, suloinen hymy.

Elämänkatsomus. Kulta arvostaa hyviä asioita, kuten terveyttä, pysyvää parisuhdetta ja perhettä. Ei liian tiukkapipoinen näkemys asioihin, mutta tekee työnsä kunnolla ja on kunnianhimoinen.


Rakkaani on kokonaisuudessaan mahtava paketti :)
Kiitos kuluneesta 3 vuodesta ja 5 kuukaudesta, honey ♥

"Piittaamattomuudestani"

Elämäntapaani arvostelevat ihmiset voisivat syyttää minua itsekeskeisyydestä ja piittaamattomuudesta.
Selitys sille, etten ole omistautunut ilmastonmuutoksen vastaiselle työlle, löytyy seuraavan linkin takaa:
Ilmastonmuutos uhka mielenterveydelle

Ympäristöaktivisti ja tiedekirjailija Risto Isomäellä on sydän paikallaan siinä missä herra on myös todella älykäs. Herkkänä tyttönä otan suuret ongelmat raskaasti ja kärsin esimerkiksi ajoittaisista kuolemanpelkokohtauksista, jotka lähes salpaavat hengitykseni - tuntuu karmealta ajatella, että elämäni päättyy joskus tuntemattomaan tyhjyyteen yksin. Ilmastonmuutokseen liittyvät kauhukuvat aiheuttavat samankaltaista ahdistusta ja kärsin huonosta omastatunnosta ostaessani vaikkapa kauan haaveilemani kaulakorun tai uuden paidan. On inhottavaa, kun ei voi tehdä lähes mitään ilman, että potee tunnontuskia ja mieliala laskee. Se jäytää elämäniloa.

Miten ihmiset voisivat olla apuna ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä, jos kaikki olisivat yhtä ahdistuneita kuin minä? Vastaus on tietysti melko yksinkertainen, sillä eivät kaikki ahdistu ja jotkut pystyvät toimimaan paineen alla. On mielestäni kuitenkin yhtä väärin pakottaa ketään herkkäsieluista miettimään maailmanloppua kuin kiusata koulukaveriaan tämän silmälasien takia. Herkkä luonne tai likinäköisyys ei ole oma valinta.

np: Zen Café - Pistät avaimen lukkoon

Tänään saapui Kauneus&Terveys-lehti täynnä herkullisen värisiä vaatteita ja kosmetiikkaa, iiiso NAM. Jo sivulla 13 Minna Parikan ihanat pinkit korkkarit (nettisivuilla lähes samanlaiset "Collection"-linkin alla, numero 12), hinta 290 euroa. Ugh. Samassa kuvassa kuitenkin syötävän söpö Benettonin keltainen käsilaukku, vain 65 euroa. Täytyi tehdä kompromissi haaveiden suhteen, tämä tyttö ei nimittäin tykkää haaveilla mahdottomasta, joten haluan laukkua. Tosin taitaa 6-kymppiä olla myös aika paljon mun budjettiini nähden, ainakin tämänpäiväisen parkkisakon jälkeen. Hah. Ei muuten naurattanut.

Näin ylioppilaskirjoitusten aikaan oon kärsinyt kroonisten vatsavaivojen pahentumisesta. In-hot-ta-vaa. K&T:stä löytyy näköjään itsehoitovinkkejä tähänkin oireiluun... Hmm. Kolmas kohta: "Mielikuvaharjoitukset tai meditaatio voivat siirtää ajatuksia muualle." Hohhoh, vessassa rampatessa ei ihan ekana tuu mieleen mennä risti-istuntaan ja tyhjentää mieli (suoli sitäkin nopeammin). 4. kohta: "Etsi mielihyvää tuovia ja sitä parantavia asioita. Lisää elämääsi asioita, joista pidät." No mähän oon yrittäny syödä suklaata, kakkuja ja muita herkkuja minkä muilta asioilta ehdin, mutta eipä oo auttanu!

Höh.