Syntymääni tänään juhlistan

Onpas ollut kaiken kaikkiaan loistelias synttäriviikko! (Oikea päivä oli viime viikon sunnuntaina, hirvittävän huono ajankohta 2-kymppisille.)

Olen ollut shoppailemassa, saanut uudet silmälasit - minä näen! -, käynyt yhdessä parhaista koskaan kokemistani konserteista ja pyörähtänyt baarissakin. Olen mielettömän onnellinen tyttö myös lahjojen suhteen: koruja, konserttilippu, kylpyläviikonloppu (!!), järjettömän iso ja kaunis kukkakimppu sekä kaiken kruunannut mustavalkoinen suurennos 1950-luvun Tukholmassa otetusta valokuvasta. Olen lähes liikuttuneessa mielentilassa nyt, kun pitäisi alkaa survoa lattialta alaa valtaavia vaatteita kaappeihin ja pestä akvaario...

Tätäkin on aivan pakko hehkuttaa: opin eilen kuin ihmeen kaupalla kihartamaan hiukseni suoristusraudalla! En tosin mene takuuseen, että taito on säilynyt hyppysissäni yön yli nukuttuani.

Oikeastaan nyt pelkäänkin eniten sitä, millaisella voimalla arjen harmaus iskee vasten kasvoja. Lyökö se kuin nainen vai vajoanko kanveesiin samoin tein. On mahtavaa olla synttärisankari, siksi normaalielämään palaaminen arveluttaa. Yep, itseriittoisuus on ainakin voimissaan.

Taidankin ensitöikseni lähettää synttäriviikon kuvat Ifolorille kehitykseen. Jos olisin oikein reipas, kokoaisin niitä albumiin. Saas nährä.

Höpönlöpön-postaus

Olen jo jossain aiemmassa postauksessani kertonut suosivani kuivashampoota, koska päänahkani rasvoittuu nopeasti, enkä halua pestä tukkaani joka päivä. Eilen teinkin Kicksissä melkoisen löydön:






















Lee Staffordin Poker Straight Dry Shampoo for Oily Roots!

Nopeasti testattuani osaan sanoa vain sen, että shampoo tuoksuu hyvältä ja puteli on jollain tapaa hyvinkin sympaattinen ilmestys. Pesuteho ei ainakaan vielä päässyt samalla tasolle aiemmin käyttämäni kuivashampoon kanssa, mutta ehkä olen vain tottumaton annostelija.

Sitten päivän ihmettelynaiheeseen:





















Miksi näitä näytteitä tulee nykyään jokaikisen lehden mukana? Muuten ihan jees, mutta vierastan herkät paikat + hajuste -kombinaatiota...

Avautumista blogosfäärin ontuvimmasta ilmauksesta

Olen tässä pohdiskellut parin päivän ajan blogien kategorisointia. Esimerkiksi ilmaus muotiblogi, mitä se oikein tarkoittaa? Todennäköisestihän sana on suora käännös ruotsista (modeblogg), sen takia se ei mielestäni oikein istukaan suomenkieleen tai kulttuuriimme ylipäätänsä.

Ruotsalainen Ebba von Sydow lienee yksi pohjoismaiden ensimmäisistä muotibloggaajista, tai ainakin yksi tunnetuimmista. Mitä minä olen käsittänyt, niin Ebballa on suuri vaikutus länsinaapureidemme pukeutumiseen. Hän on tiiviisti muotia seuraava tyyli-ikoni, jota haastatellaan Ruotsin valtamedioissakin. Hän on mielestäni nimenomaan muotibloggaaja juurikin siksi, että hän päivittää pukeutumistaan koko ajan uusimpien tyylivirtausten mukaan. Suomalaisittain rumasti sanottuna hän on siis pinnallinen muodinorja, joka tuhlaa kaiken rahansa ja aikansa vaatteisiin ja asusteisiin.

Aloin miettiä, onko suosituimpien suomalaisten "muotiblogien" joukossa vastaavanlaisia muotiin friikahtaneita bloggaajia. Ensimmäisinä mieleeni juolahtivat Fashionweek ja Tara Banxx. Mutta toisaalta, suomalaisilla bloggaajilla on yleensä hyvin vahva oma tyyli, joten samanlaista "hairahtumista" kuin Ruotsissa ei ole ainakaan vielä näkyvissä. Ehkä suomalaiset eivät ole yhtä helposti muodin vietävissä, koska olemme paljon jääräpäisempiä?

Lisäksi Ebba Sydowlla on tapana sanella, mikä on in ja mikä ei. Ehkä tästäkin syystä monet ruotsalaiset blogit Niotillfemiä lukuunottamatta ovat kuin kopioita toisistaan. Suomessa ollaan mielestäni blogien suhteen paljon avarakatseisempia. Verrataanpa vaikka Idhrenia ja Iaa. Tytöillä on täysin päinvastaiset tyylit, mutta lukijoita riittää kummallekin. Kumpainenkin on varmasti tietoinen nykymuodista, mutta he eivät anna oman persoonansa musertua massamuodin alle.

Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että muotiblogeja tulisi kutsua pikemminkin tyyliblogeiksi. Mielestäni tyyli kuvaa monen bloggaajan pukeutumista paremmin kuin muoti. Enkä sano tätä kettuillakseni, persoonallinen tyyli on moninverroin parempi kuin muotisivuilta kopsattu "tältä kuuluu näyttää nyt" -look.

Nainen eikä teini enää

Eilen katsoin ykköseltä dokumentin nimeltään Hiusten matka. Siinä käsiteltiin Great Lengths -hiustenpidennysfirman toimintatapoja: Intiassa köyhät ihmiset käyvät temppeleissä uhraamassa hiuksensa, jotta "jumalat" olisivat suopeita. Nämä hiukset lähtevät Intiasta noin 550 dollarin KILOhintaan, Jenkeissä julkkistenkin suosimien hiuspidennysten hinnaksi nousee parhaimmillaan 4000 dollaria per pää.

Saatoin hieman kauhistua. No, olenpa ainakin ihan tyytyväinen nykyiseen kuontalooni, en vongu vähään aikaan jatkotukkaa.

Ohjelmassa mainittiin myös sellainen fakta, että vaalea malli myy tuotteita paremmin kuin tumma. En ole koskaan tajunnut ihmetellä sitä, että länsimaissa halutaan terveen hehkuva ruskettunut iho (joka pahimmillaan sävyttyy donatellaversacemaisen rumanruskeaksi), mutta että joissakin maissa myydään ihoa vaalentavia voiteita...!? Millaiseksiköhän oma übervalkoinen iho muuttuisi moisilla aineilla - kuluisi kenties puhki?

* * *

Täytin pyöreitä, teini-ikä taakse jäi and so on. Sain ihania lahjoja, pääsen muun muassa ihailemani artistin konserttiin! Helmee, sanoisivat lökäpöksyt.

* * *

En ole nähnyt Vicky Cristina Barcelona -elokuvaa, mutta pakko kai se on katsoa, koska en voi käsittää, että joku L'Oréalin mainosheitukka on saanut viime yönä Oscarin...

Yllättäen myös edesmennyt Heath Ledger sai mokoman pystin roolistaan Batman-leffan Jokerina. Huh, aina kouraisee vatsaa Ledgeriä ajatellessa, katsoin nimittäin Brokeback Mountainin, kun näyttelijän kuolemasta oli kulunut vain vähän aikaa. Tule takaisin, Heath.

Boundaries, please

Oletteko ikinä miettineet, että ihmisten alati yleistyvä ahdistus ja taipumus masennukseen voi johtua siitä, etteivät mitkään moraaliset tahi uskonnolliset normit enää rajoita tekemisiämme?

Kun ylitämme tietyn iän, lukemattomat ovet avautuvat meille. Saa juoda laillisesti viinaa, hakea baarista yöseuraa ja ostaa kaikkea, jos vain rahaa on riittävästi. Mikään ei ole enää väärin, kaikkea saa tehdä, mitään ei tarvitse odottaa.

Hormonit ovat tehneet minusta entistäkin pehmomman, mutta alkusysäyksen tälle pohdinnalle antoi eräs hääohjelma, jota katselin tänään.

Minäkin rakastin joskus röyhelöitä ja kaikkea kiiltävää, osasin haaveilla ja olin pesunkestävä romantikko. Saatoin vaipua mietteisiini kynttilöiden ympäröimänä ja hempeän musiikin soidessa taustalla. Nykyään se on minusta vain säälittävää ja naiivia. Normaali päiväni kuluukin nykyisin joko tv:n tai tietokoneen äärellä. Äärimmäisen säälittävää sekin.

Miksi minusta on tullut kyyninen ilkiö, joka laukoo ikävän sarkastisia kommentteja ja nauraa sydämensä pohjasta noin kerran puolessa vuodessa? Siksikö, että olen täysi-ikäinen ja kokenut asioita? Pysyisikö mieli kirkkaana, jos minulla olisi rajoja, joiden sisällä tulisi tiukasti pysyä?

Valinnanvapaus ahdistaa. Voisin ihan hyvin lähteä hoitamaan orankivauvoja maailmapallon toiselle puolelle tai interrailaamaan ympäri Eurooppaa, mikäpä minua estäisi ryhtymästä joogiksi tai perustamasta feministipuoluettakaan? Joo, on hienoa olla nuori ja elämä edessä, mutta joskus ovia on liian paljon auki.

Ensin oli tylsää ja sitten piti pysytellä väkisin hereillä. What's the point?

Varastin Brimiltä meemin.
Kävin sisäistä kamppailua itseni kanssa, julkaisenko meemin täällä vai Naamakirjassa.
Bloggeri vei 1-0.

Mitä teit tasan vuorokausi sitten? Katselin dvd:ltä erään brittiläisen sarjan tuotantokautta kumppani Å:n kanssa.

Kännykkä-kysymyksen skippasin, olin liian kaukana nokialaisestani.

Onko sinulla paljon rutiineja? Joitakin kyllä. Eivät ole ehkä niinkään tietoisia valintoja, koska en keksi yhtäkään, joka voisi toimia esimerkkinä tässä meemissä.

Tiedättekö mikä on to-del-la ärsyttävää? Se, kun silmälasien nenätyynyjen alla iho hikoaa ja lasit alkavat valua nenällä.

Oletko rehellinen? Kyllä olen. Tarkastusmaksut pelottavat minua suunnattomasti, en ikimaailmassa matkustaisi pummilla. Lisäksi suupieleni vetäytyvät itsepintaisesti hymyyn, kun yritän vedättää jotakuta.

Miksi asut siellä missä asut? Yksinkertaista: minä laiska paska en panostanut pääsykokeisiin, joten opiskelupaikka jäi saamatta ja porukat saivat riesakseen löhöilevän välivuosilaisen.

Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on? Hmm, haha. Ei ainakaan vielä kahdeskymmenes.

Koska viimeksi teit itse ruokaa? Lasketaanko se, että heitin pussillisen pasta carbonara -aineksia kiehuvaan veteen ja hämmensin?

Muistatko minkä cd:n ostit ensimmäiseksi? Ensimmäinen levyni oli porukoiden cd-soittimen mukana tullut kaupanpäällinen. Sitten sain syntymäpäivälahjaksi Aquan levyn, jolla oli Barbie girl -hitti... Noloa, mutta omistin silloin paljon piraatteja, esimerkiksi ainoa Spice Girlsien cd:ni oli kopio ja ostettu itärajan tuolta puolen.

Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä? Istun nojatuolissa jalat ristissä ja läppäri sylissä.

Millainen perheesi on? Keitä siihen kuuluu? Perheeni on toisinaan maailman parasta seuraa, toisinaan taas liuta hermoja koettelevia pässejä. Peruspoppooseen kuuluu isä, äiti ja kaksi isosiskoa, mutta perhehän on alati laajeneva käsite, johon lasken nykyisin myös kumppani Å:n, sisarteni miehet sekä rakkaan siskontyttöni.

Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan? Ihannetilanteessa muuttuisin Hyväksi Ihmiseksi (tm), joka välittää globaaleista asioista, kuten nälänhädästä ja ilmastonmuutoksesta, mutta jaksaisi panostaa myös pienemmän kokoluokan asioihin, esimerkiksi pääsykokeisiin lukemiseen ja perheen ilahduttamiseen kokkaamalla. Niin, enkä ikinä möläyttelisi mitään tyhmään Å:n vanhempien kuullen.

Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on? Aika vähän sellaisia, joista kukaan ei tietäisi. Leipäläpeni jauhaa välillä tarinaa niin ahkerasti, että tulee paljastettua kummiakin juttuja omasta elämästä.

Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin. En muista viime yön unta kovin tarkasti, mutta siinä oli paljon suloisia kaneja. Pelkäsin, että ne karkaavat, jos joku avaa ulko-oven.

Oletko enemmän ujo kuin villi? Minusta on normaalia olla varuillaan uusien tuttavuuksien seurassa, vaikka hyvien ystävien kanssa välillä tempaukset lapasesta lähtisivätkin. No, myönnetään, ujo olen. En pidä itseäni järin kiinnostavana persoonana, joten en jaksa puhua itsestäni, lopputulos: istun vieraiden seurassa tuppisuuna ja hermostun minulle esitetyistä kysymyksistä.

Aistitko, jos sinua tuijotetaan? Se vaihtelee. Yleensä ilman silmälaseja tunnen olevani kuin myyrä auringonpaisteessa (vaikkeivat vahvuuteni ole kuin -2 ja -3 tjsp). Silloin yli- tai alitulkitsen muita, koska näköni ei ole priima: luulen esimerkiksi viereisen pöydän miehen tuijottavan minua, vaikka hän lukisi takanani olevaa ruokalistaa. Yleensä en jaksa kiinnittää huomiota ympärilläni tapahtuviin asioihin, julkisissakin uppoudun mp3-soittimeni tarjontaan ja kohdistaan katseeni tyhjyyteen.

Ketä kättelit viimeksi? Puhh, siitä on aikaa! Luultavasti jotakuta sukulaistani loppiaisena.

Mitä näet kun suljet silmät? Tietokoneen ruudun mallinen kuvio näkyy hetken aikaa verkkokalvoillani, vaimitäneoli.

Kuinka monet kengät omistat? Juhlakenkiä on kolmet tai neljät. Talvikenkiä kolmet... Ei kun neljät! Kesäkenkiä ainakin neljät, ellei jopa viidet. Muistinkohan kaikki? Tuskin. Alle parikymmentä paria kumminkin, uskoisin.

Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt? Koulun juhlissa on tullut hoopoiltua, samoin tanssiseuran näytöksissä ja kilpailuissa. En mie tiijä. Mieluummin iso ja tuntematon joukko kuin pieni ryhmittymä kavereita ja sukulaisia.

Mikä oli päivän paras juttu? Siskontytön vauvakieli ja hymyt. Hitsi, tykkään pikkuneidistä aivan hirmuisesti!

Luokitteletko ihmisiä? Kyllä, esimerkiksi iän ja käytöksen perusteella. Pahimpia ovat elämäänsä tympiintyneet keski-ikäiset naiset, täysin poikkeuksetta, tietenkin. Myös musiikkimaku ja vaatetyyli ovat oivia kategorisoinnin kriteerejä. Seksuaalisesta suuntautumisesta ja ihonväristä nyt puhumattakaan.

Kuinka korkealta katselet maailmaa? Itsekseni kuvittelen olevani kaiken älyllisen ja älyttömän yläpuolella, mutta muiden seurassa muutun ihanan kuluneesti sanottuna maan matoseksi.

Onko sinulla lemmikkieläimiä? Kissa, koira ja kaloja. Pitäisi saada vielä karhu, koala ja kani, niin olisi lähes kaikki k-alkuiset elämet kasassa.

Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä. Karisma kattaa kaiken (jäi vissiin toi k-villitys vähän päälle), joten sitä en voi sanoa. Hmm. Itsearvostus on hieno asia. En kestä itseni kaltaisia ällöttävän itseinhoisia vinkujia (itsellänihän on itseni mielestä itsetunto kohdallaan, itsehän en ole edes taipuvainen toistelemaan itseäni!), siksi lähimmissä kavereissani on lähinnä terveellä itsetunnolla varustettuja ihmisiä.

Oletko tullut enemmän äitiin vai isään? Äitiini. En ole varma olenko saanut isältäni ollenkaan geenejä, ainakaan luonteessa tai ulkonäössä ei ole viitteitä siitä. Taidan olla neitseellisesti syntynyt.

Uskotko ihmeisiin? Eh, ei näin isoja kysymyksiä keskellä yötä! EN TIEDÄ!

Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu? Aika tasan tällä hetkellä. Otan alkupäivän iisisti ja iltapäivällä keksin sitten jotakin ohjelmaa, jos niikseen tulee. Musta tulisi erinomainen pummi.

Olitko iloinen herätessäsi aamulla? Ensin oli tukala olo, kun aurinko paistoi suoraan ikkunasta sänkyyn. Å nousi ylös ja sulki verhot, mutta pirkule jätti minut yksin nukkumaan, kun piti muka töihin lähteä. Heräsin puolen päivän jälkeen, kun nukkuminen ei enää tuntunut ollenkaan hyvältä. Vastaus kysymykseen on... En ollut iloinen.

Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia? Unfortunately (tuon sanan oikeinkirjoituksen kanssa tappelin joskus muinoin nyrkit verillä) not. Nyt kaikki isovanhempanikin ovat jo, ööh - en pidä kuolla-verbistä - nukkuneet pois.

Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)? Jos tyyppi ei ymmärrä yksinkertaisintakaan läppää. Minäkään en ole se penaalin terävin kynä, joten minua tyhmempi ei toden totta kannata olla.

Oletko kateellinen muille ihmisille? Olen, ihan liikaakin. En kestä minua kauniimpia ihmisiä, vaikka niitä, yllätys yllätys, paljon onkin.

Oletko ollut kirpparilla myymässä? En ole, vaikka tarkoitus olisi.

Koska eletään elämän parasta aikaa? Paras aika esiintyy pieninä hetkinä elämän varrella. Viimeksi olin onnellinen, kun koko perhe oli koossa ja tunsin kuuluvani heihin, kaikista viostani huolimatta.

Kuinka monta serkkua sinulla on? Viisi, fem, fünf.

Kirjoitatko päiväkirjaa? En enää.

Koska olet viimeksi itkenyt? Eilen itkin katkeraa, kuukautisketutuksen sekoittamaa itkua. Piti saada vuodattaa, onneksi kumppani Å on oppinut suhtautumaan siihen ihanasti.

Mikä muistuttaa viime kesästä? Oli heinä- tai elokuu ja töissä kuolemanhiljaista. Ruokatunnilla näin lomaa viettävien ihmisten kulkueen kiemurtelevan kohti auringossa kylpevää hiekkarantaa. Saatoin päästää pari harkitsematonta sanaa huuliltani.

Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia? Emme ole. Sen tiedostaminen aiheuttaa syvää mustasukkaisuutta niin kavereista, lemmikkieläimestä kuin seurustelukumppanistakin. On rankkaa, kun ainoa ajatus on, että joku kuitenkin hylkää tai että vaikka katoaisin maan päältä, ei kukaan ihmettelisi missä olen.

Kuvaile hiustesi luonnollista väriä. Hennosti maanläheiseen graniitinharmaaseen vivahtava vaaleanruskea. Piss off, maantienharmaa, niin kuin monella muullakin suomalaisella on!

Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi? Tuulin ainakin.

Tässä kohtaa meinasin heittää pyyhkeen kehään, mutta sitten huomasinkin ilokseni, että viimeisiä kysymyksiä viedään aivan juuri!

Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana? Enpä ole tainnut.

Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta? Tänään olen kieriskellyt pinnallisessa itsesäälissä, tyyliin "yhyy, olen ruma, sanokaa nyt etten tarvii boobjobia tai hajoan pieniksi palasiksi", joten kysymys osui ja upposi kuin laivanupotuksessa konsanaan! Eli, tunnen tyyppejä, joiden ulkonäkö ei esimerkiksi valokuvissa välttämättä miellyttäisi silmää, mutta heidän persoonansa ansiosta pidän heitä viehättävimpinä tapaaminani ihmisinä. Uskon siis sisäinen kauneuden voimaan, ja olen oppinut kadehtimaan sitäkin.

Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa? Pyrin pitämään varalla kosteuspyyhkeitä, joilla voin sutaista pahimmat tuhrut nassusta pois.

Osaatko keittää riisiä? Sanotaanpa niin, etten ole koskaan yrittänyt.

Pidätkö yksinäisyydestä? Joskus se on polttoainetta, joka saa luovat energiat liikkeelle. Yleensä kuitenkin ahdistun.

Onko sinulla unelmia? On, paljon. Pienempänä niihin jaksoi uskoa sokeasti ja kaikki oli ihanan helppoa.

The last and definitely the least:

Lempivuodenaikasi? Kevät.

Jippii! Nyt tää menis juomaan mukillisen vettä ja sitten pahnoihin kuorsaamaan kuin vanha sika! I survived!

Muutan Irlantiin, siellä ne ei ymmärrä mua enkä mä niitä...

Olen paha.

Minun piti säästää, mutta olen ostanut viikon sisällä kaksi paksua, kiiltäväkantista naistenlehteä.
Menin Siwaan ilman kauppakassia, joten jouduin turvautumaan muovikassiin, joka kuitenkin hajosi miltei heti kaupasta poistuttuani.

Lisäksi olen aivoton.

En osaa keskustella oikeista aiheista oikeassa seurassa. Vaihdan ajatuksia kavereiden kanssa messengerin välityksellä missikisoista ja yläasteikäisten seksikkäästä pukeutumisesta.

Olen vääränlainen mihin tahansa seuraan - missiksi olen ruma, lihava ja liian sivistynyt (tunnistan Jutta Urpilaisen kuvasta, onhan se ollut Iltalehdessäkin, ihQ daa), mutta vakavasti otettavaksi humanistiksi liian suurpiirteinen ja kunnianhimoton.

Myös kuukausittain puhkeava naistenvaiva närpii alavatsaani aiheuttaen kipua ja verta. Olen yrittänyt minimoida tuskat vetämällä rasvaa, sokeria ja hiilihydraatteja, mutta krampit eivät hellitä.

Vee-itutus sen sijaan loistaa ja kukoistaa.

Kaveritkin meni nukkumaan, kuka mua nyt viihdyttää? En voi edes popittaa.

Where can I find the logic?

Amppareista löytyi tällainen uutinen.

Sinänsä tutkimus siitä, miten miesten aivot reagoivat vähäpukeisiin naisiin, on ajastaan jäljessä. (Vaikka toki on hauska fakta, että samat aivojen alueet aktivoituvat naisia ja työkalusarjaa katsellessa. "Peniksenjatke" saa taas ihan uuden merkityksen.) Minä takerruinkin sen sijaan uutisen alla oleviin kommentteihin, jotka vain sivuavat aihetta.

12:29 ROOSTER
"- - Suuri väärinkäsitys naisten keskuudessa on, että kuvankauniiden tyttöjen kuvien katselu olisi jotenkin muilta pois, näinhän se ei ole - kokonaiskiinnostus vain kasvaa, saa siitä omakin muru osansa."

12:42 camera obscura
" - - Ja ROOSTERin kanssa olen samaa mieltä. Bikini- yms.kuvien katselu tekee parisuhteelle pelkästään hyvää."

Minun naisenaivoni eivät nyt käsitä. Millä tavalla bikinibeibien tiirailu parantaisi parisuhdetta? Miehen itsetunto pönkittyy, kun tämä saa fantasioida höyläävänsä Playboyn kuukauden mirriä? Vähentääkö vähäpukeisten naisten katselu syrjähypyn riskiä?

Ihmiset, kommentteja kehiin! Haluan ymmärtää tätä ajatusmallia!

Mondae

Tämän postauksen tarkoituksena on vain havainnollistaa sitä, miksi urlissani on sana "tyylisokeus" taivutettuna ties mihin muotoon ja monenteenko sijaan
SEKÄ
valitella flunssaista oloani.

Ladies, Kurt Cobainin leski Courtney Love bongattuna täältä:






















Rouvan tyylisilmä on pettämättömän huono. Kuvittelisin, että jos uskaltaisin olla välittämättä muiden kommenteista, näyttäisin juurikin tuollaiselta kaduilla talsiessani. Minä en ymmärrä muodista tai tyylistä hölkäsen pöläystä, siksi on turvallisinta pukeutua tummansinisiin farkkuihin ja mustaan neuletakkiin about jokaisena päivänä viikosta...

Ai niin. Olen tulossa kipeäksi. Snif.

I should feel ashamed

Shanalogicin paketti saapui tänään Jenkeistä. Lisäksi kuvassa eilisen ostoksia.

Silmälasien myötä optikkoshoppailusta on tullut kivaa. Viikon päästä menen kokeilemaan yksiä MiuMiun laseja, jotka on tilattu Italiasta saakka. How cool.

Jotta materialismin tuoma ekokatumus laantuisi, kerrottakoon, että olen viime aikoina saanut nauttia hedelmällisistä mesekeskusteluista pitkin yötä. Se, jos jokin, on siistiä.

Don't wanna throw up

Emetofoobikon elämä on näinä noroviruksen valta-aikoina yhtä helvettiä. Viimeinen vuorokausi on vienyt henkisen kanttini täysin äärirajoille.

Oksennuspelkoiset eli emetofoobikot voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Niihin, jotka pelkäävät oksentavansa itse, sekä niihin, jotka panikoivat kuullessaan muiden laatoittavan vaikkapa kylppäriä uusiksi. Itse siedän kuvomisen ääniä tiettyyn rajaan asti, jos pahan olon aiheuttaja on esimerkiksi krapula, joka ei voi tarttua minuun. Kuulun siis ryhmään 1, joka ahmii hiilitabletteja kaksin käsin ja kantaa desinfiointiainetta laukussaan minne ikinä meneekin, jotta todennäköisyys sairastua oksutautiin olisi minimaalinen.

Pelkään oksentamista aivan tajuttoman paljon.

Eilen kärsin omituisista vatsanväänteistä, hieman nälkää muistuttavista kurinoista, jotka eivät lakanneet, vaikka kuinka söin. Sen tarkemmin vessatottumuksiini paneutumatta totean vain, että jotain tuntui olevan pielessä.

Yöllä sitten eräs perheenjäseneni alkoi rampata wc:ssä tiuhaan tahtiin, jolloin pahat epäilyni saivat vahvistusta.

Jokainen emetofobiasta kärsivä todennäköisesti tietää mitä seuraavaksi tapahtui. Sydämeni alkoi hakata kiivaasti, käteni hikosivat eikä nukkumisesta tullut enää mitään. Hain ämpärin sänkyni vierelle ja kuuntelin hengittämättä alakerran wc:stä kantautuvia ääniä. Yhtäkkiä kaikki vatsani murinat tuntuivat moninkertaistuneen ja suuhuni nousi (todennäköisesti kuviteltu) mahahappojen maku. Paniikissa vedin kylpytakin ylleni ja riensin portaat alas valonnopeudella.

Istahdin suihkun oven eteen ja kuuntelin sydämeni pamppailua. Välillä nousin tarkastamaan peilistä, olivatko kasvoni saaneet jo vihertävän värin.

Tovin panikoituani muistin isäni kertoneen, että ulkomailla ruokamyrkytykseltä saattaa välttyä, jos juo viinaa. Alkoholi siis tappaisi vatsassa ja suolistossa jylläävät bakteerit.

Tiesin, että keittiömme kaapissa oli rommia, tuota Karibian merirosvojen nautintoainetta.

Oksentamisen odottelu kävi tukalaksi. Kuvitelkaapa tilanne, jossa ette voi olla varmoja siitä, joudutteko tekemään jotain oikein, oikein ikävää, mutta todennäköisyys olisi kuitenkin olemassa. Haluaisitteko jouduttaa tapahtumien kulkua tai tehdä siitä hivenen miellyttävämpää? Vai peräti estää koko ikävän tapahtumasarjan etenemisen?

Minä järkeilin, että rommi joko
a) veisi pahan olon pois ja tappaisi pöpöt TAI
b) nopeuttaisi oksentamisen alkamista, koska kyseinen juoma on melko vahvaa (40% alc.) ja pahanmakuista TAI
c) saisi aikaiseksi nousuhumalan, joka lienee sellainen olotila, että kuvominenkin olisi kivempaa kuin normaalisti.

Niinpä heitin lasin pohjalle tilkan rommia ja vedin sen parilla ähkäisevällä kulauksella äijämäisesti kurkusta alas. Toisin sanoen siis irvistelin mielipuolisesti, kun sisäelimiä poltteleva juoma valui hitaasti mutta varmasti ruoansulatuskanavan ensietappeja kohti.

Sieluni silmin näin, miten norovirus toisensa jälkeen kärventyi kuoliaaksi mahalaukussani. En ole ikinä pitänyt alkoholin poltteesta niin paljon kuin viime yönä.

Miksi minä sitten halusin jakaa tämän kaikkien blogiani stalkkaavien kesken?

Onhan kirjoittaminen toki minulle terapiaakin, mutta erityisesti haluaisin ihmisten tietävän enemmän tästä fobiasta, ihkaoikeasta pelosta, joka raastaa henkisesti niin foobikkoa kuin hänen lähipiiriäänkin. Pelot ovat täysin irrationaalisia ja siksi niistä jatkuva jauhaminen on monen lähiomaisen mielestä äärimmäisen turhauttavaa. Tärkeintä on kuunnella ja olla tukena, vaikka kuinka toisen panikointi kyrsisi, sillä kun fobia ottaa vallan, toisen ihmisen läsnäolo on korvaamaton apu.

Erityisesti talvisin epidemioiden aikaan oksennuspelkoiset käyttävät huomattavan osan ajastaan vatsataudin ajatteluun. Julkiset kulkuneuvot ja hissit saattavat olla yksi suunnaton stressin aihe monelle emetofoobikolle, kuten ne minulle ovat.

Näin ystävänpäivän alla en kehotakaan ostamaan kaverille lahjaksi ihkupinkkiä rihkamaa, vaan pyydän ymmärrystä erilaisille peloista kärsiville lähimmäisille. Pelkkä hissinnapin painallus foobikon puolesta saattaa pelastaa hänen päivänsä, ja kuka tietää, on ehkä myös askel kohti parempaa tulevaisuutta.


En muuten sitten loppuen lopuksi oksentanutkaan. En tiedä, olinko oikeasti kipeä vai kuvittelinko vain. Jos jälkimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, toimitti rommi loistavasti lumelääkkeen virkaa. Tai sitten se tappoi ne pöpöt, hehe...

Ärrin murrin -maanantai

Luin taas vaikuttuneena erästä blogia. Paljon soljuvaa, näppärää tekstiä, ei kuvia päivän kosmetiikkaostoksista tai julkkisten vaatteista. Asiaa, vahvoja, perusteltuja mielipiteitä.

Aloin miettiä, miksen enää itse saa aikaseksi kirjoittaa pitkiä postauksia muistakin aiheista kuin pinnallisista katsauksista ei-tärkeisiin asioihin. (Voi vee mikä lause.)

Asiahan on niin, etten ole hyvä esimerkiksi väittelyssä siksi, koska en osaa perustella kantaani. Minut on helppo saada kiinni ajatusvirheestä, esimerkiksi kehäpäättelystä. Myöskään ajatuskatkot eivät ole minulle vieraita.

Lisäksi minulla ei ole pysyvää mielipidettä mistään. Kun on niinkin tunteellinen ja ailahtelevainen kuin minä, ei voi olettaa, että edellispäivän karkkilakko jatkuisi vielä seuraavanakin päivänä. Ensiksi tallustelen pehmeiden untuvapilvien päällä, joista sitten ennemmin tai myöhemmin putoan kovalla vauhdilla alas. Idealismi muuttuu hyvinkin pian inhorealismiksi.

Olisi toki hienoa, jos osaisin hyödyntää tätä kevyesti maanis-depressiivisyyden kaltaista taipumustani luovasti, esimerkiksi kirjoittamalla. Nuorempana rustasin kaiken, mitä mielessäni liikkui, paperille, mutta olen laiskistunut ja itsekritiikkini koventunut. Annan aivojeni kohmettua katsomalla pelkkiä saippuasarjoja ja lukemalla Amppareista ainoastaan turhanpäiväisimmät julkkisjuorut. Välivuosi on tehnyt tepposet: ennestäänkin itseni älyllinen haastaminen oli vaikeaa, mutta nyt se tuntuu jo miltei mahdottomalta.

Muutaman kuukauden tavoitteeni olisi oppia äidinkielen perusteet ja kehittyä kirjoittajana rutkasti. Pyydän jo nyt anteeksi seuraavaa, mutta esimerkiksi monien muotibloggaajien tekstejä lukiessa kirjoittaminen ei kehity, vaan todennäköisesti taantuu järkyttävän huonolle tasolle. Jopa päivittäin lukemieni blogien joukossa on sellaisia tapauksia, joiden tekstejä lukiessa otsauurteet syvenevät. Ymmärrän kyllä, että monet stressaantuvat sanojen kirjoitusasun arvostelusta, mutta mielestäni jollekin tasolle olisi yllettävä, jotta ansaitsee paikkansa luetuimpien blogien listalla ja jonkinlaisena nuorten esikuvana. Itsekään en osaa pilkuttaa tai tiedä kaikkia yhdyssanoja, mutta monien teksteistä paistaa läpi välinpitämättömyys oikeinkirjoitusta kohtaan. Such a shame.

En tarkoita, että blogitekstit tulisi kirjoittaa kokonaan kirjakielellä. Mutta jonkinlainen vaivannäkö olisi suotavaa.

Jotta tämä kirjoitus ei menisi täysin pata kattilaa soimaa -tyyppiseksi urpoiluksi, annankin erityismaininnan loistaville blogeille, jotka pelkällä tekstillään koukuttavat lukijansa. Ei kuvakollaaseja nettikauppojen kevään mallistosta tai fotoja omasta nassusta, vaan tiukkaa tekstiä!

Capricious ja Brim, olette korvaamattomia persoonia blogimaailmassa. Kiitos, kun jaksatte päivittää blogianne ahkerasti ja pysytte uskollisina omalle tyylillenne.

Lauantai 7.2.2009

Tänäkin viikonloppuna oli suunnitelmissa lähteä baariin pyllyä pyörittämään, mutta aamulla tulin lopulta toisiin aatoksiin. Menemisinto on laantunut, ainakin hetkeksi.

Täysin kotihiireksi en kuitenkaan jäänyt, vaan lähdin heti aamupäivästä Ikeaan. Ostin pienen punaisen laatikoston, joka takasi tekemistä koko illaksi. Olin ahkera(/säälittävä) ja kokosin illankulustani myös pienen kuvasarjan.

Vaikka kotona hissustelinkin, juomapuoli oli silti kohdallaan. De Kuyper Pucker -vadelmalikööri (jonka bongasin alun perin MouMoun blogista) Spritella jatkettuna pääsi suosikkijuomieni listalle heti.




Kyseistä litkua siemaillen aloin koota Ikean laatikostoa. Tiedän miten etenkin monet miehet reagoivat kuullessaan sanat "Ikea" ja "koota" samassa lauseessa, mutta en antanut moisten ennakkoluulojen lannistaa. Intoa puhkuen avasin suuren pahvilaatikon ja aloin tutkia eri muotoisia punaisia osia mielenkiinnolla.






















































































Kukaan tuskin kummemmin yllättyy, kun kerron, ettei laatikoston kasaaminen sitten loppupeleissä aivan vaivattomasti onnistunutkaan.

Eräs osa ei tuntunut millään istuvan kokonaisuuteen, ja laatikosto uhkasikin tämän takia jäädä toispuoleiseksi. Kun olin raivohulluuden partaalla, keksin vihdoin hakea vasaran. Pari iskua ja ongelma on tipotiessään ja laatikosto tasapainossa.

Ruuvien kanssa tappelin hampaat irvessä valehtelematta tunnin. Olin jo luovuttamassa, mutta onneksi joissain asioissa luontoni ei anna periksi.

Monen tunnin vaivannäön jälkeen lopputulos näyttää tältä:





















"Helmeri" on ensimmäinen kokonaan itse kokoamani huonekalu. Olo on kuin äidillä, joka katselee ylpeänä esikoispoikansa touhuja. Siinä se nyt jököttää, alkujaan missä lie ambomaissa tehty, mutta minun viimeistelemäni punainen laatikosto.

* Vaikka välillä oli vaikeaa, en silti alentunut vetämään hermosauhuja. En polta tupakkaa kuin oikein kovina vitutuksen hetkinä. Niitä varten minulla onkin piilossa aski pahanmakuista vaaleanvihreää LM:ää. Omasta tyhmyydestä on hyvä kurittaa keuhkojaan. Vähällä oli, mutta onneksi pärjättiin tänäänkin yhdellä päihteellä per ilta... *

Loppuun vielä pari satunnaista kuvaa.

















"Aina kädessä."






















"Tänään päällä."

Linkkejä

Tänäänkin on luvassa hengailupäivä!

Ensiksi vähän mainoksia:

http://honeybopshop.mycashflow.fi/
Edullisia, mutta laadukkaita hiuskukkia. Tekijänä ihanainen Norma Jeane.

http://shanalogic.com/
Monessa muussakin blogissa on tätä hehkutettu, mutta minäpä sorruin jo ihan tilaamaankin! Eli kyseessä on yhdysvaltalainen nettikauppa, josta löytää vaikka mitä ihanaa, jos tykkää kaikesta söpöstä ja värikkäästä. Kannattaa tsekata!

http://www.daynadelux.com/
Oletko kyllästynyt identtisen näköisiin julkkisnaisiin, jotka pukevat uusimpien muotiluomustensa alle kuristavat makkarankuorimummopöksyt ja ovat ikuisella mehudieetillä? Haikailetko entisajan kauneuden perään, miellyttääkö hivenen valtavirrasta poikkeava naisen malli silmääsi? Poikkeapa toki pin-up-malli Dayna Deluxin kotisivuilla. Suosittelen naisen sivustoa erityisesti Dita von Teesen faneille.

Meemi. Pöllitty taas, en muista mistä. It's boogie woogie!

OLEN: Kotona. Kohta huimat 20 vuotta vanha. Monessa tilanteessa liian pitkä naiseksi.

TEEN: Elämästäni vaikeaa stressaamalla pikkuasioista.

OSAAN: Olla hankala.

KYTTÄÄN: Kaikkia tuttuja netissä.

SALAILEN: Paria pikkujuttua, joita häpeän tai en koe tarpeellisiksi kertoa. Ihan normaalia, kai?

KÄYTÄN: Kirosanoja. Paljon hiustenhoito- ja -muotoilutuotteita. Tylsiä vaatteita, koska en raaski pitää niitä kivoja.

OLEN HAKA: Angstaamisessa. En ole vielä(kään) kohdannut kaltaistani.

OLEN SURKEA: Kaikessa. (ks. edellinen vastaus)

OLEN PARHAIMMILLANI: Harvoin.

TOIVEAMMATTINI: Joku viisas on sanonut, että välivuosi avartaa maailmaa ja selventää ajatuksia - ja pyh! Ei ole mitään tietoa tämän asian suhteen...

MIKÄ VIHANNES OLISIN: En tahdo olla mitään pupunruokaa, mä oon äijä!

EKA KERTA: Täytyy kokea joka asiassa.

MINNE ET HALUAISI JOUTUA: Vankilaan. Olen omaperäisten vastausten kuningatar.

MINNE HALUAISIT JOUTUA: Keskelle haavemaailmaani, jossa kaikki olisi niin kuin minä haluan.

MINKÄ MAALAISEKSI SINUA LUULLAAN ULKOMAILLA: Oisko norjalaiseksi joskus...? Ja kai venäläiseksi.

MIKÄ OLIT EDELLISESSÄ ELÄMÄSSÄSI: Whatta...?

MITEN HOROSKOOPPISI IHMISKUVAUS OSUU KOHDALLASI OIKEAAN: En ole perehtynyt horoskooppeihin, koska en niihin usko.

IHANNEMIEHESI/NAISESI: Herra Ylppö ja Jessica Alba.

ENTÄ MITÄPÄ TEET SEURAAVAKSI: Vastaan seuraavaan kysymykseen, aight?

MISSÄ MENEE RAJA: Missä milloinkin. Joskus tuntuu, ettei missään. Oon muuten melekoone filosofi.

INTOHIMOSI: Huulimeikit! Laukut! Miehet! Hyvä ruoka! Tanssiminen!

OVATKO MATTI & MERVI YHDESSÄ JUURI NYT: Heh, kai...?

MAINITSE KOLME SUOMEN PARASTA PAIKKAA: Koti, Suomenlinna, Tampere :D En tiiä mistä nää tuli...

ERIKOISIN PAIKKA MISSÄ OLET NUKKUNUT: Apulannan keikalla Tavastialla. Oli hyvä paikka takana ja korvatulpat korvissa. Piti herätä siinä vaiheessa, ku vierestä kannettiin sammunutta eukkoa pihalle.

OLETKO KOSKAAN OLLUT ”HIRVEESSÄ JIIRISSÄ”: En oo koskaan kuullu moista, onko se jotain syötävää?

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT PULAAN: Välillä tulee lipsautettua väärässä paikassa jotain to-del-la noloa.

OLETKO ITSE TYYPILLINEN ALASI EDUSTAJA: Ei ole alaa.

OLETKO TILANNUT MITÄÄN TV-SHOPISTA: En, vaikka tänään salilla hikoillessa sellainen tärisevä vyö tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

KUULUISIN/SUURIN JULKKIS JONKA OLET TAVANNUT: Apulannan Toni.

TYPERIN ASIA JOSTA OLET KILPAILLUT: En oo kovin kilpailuhenkinen.

PISIN MATKA JONKA OLET KÄVELLYT: 10 kilometriä Naisten kymppi -tapahtumassa.

MIHIN KUNINGASPERHEESEEN HALUAISIT KUULUA: Ne on vähä sellasta sisäsiittosta sakkia...

TYPERIMMÄN NÄKÖINEN TRENDIVILLITYS, JONKA MUISTAT: Olkatoppaukset. Naiset näyttivät yhtäkkiä kaikki alassuin käännetyiltä kolmioilta.

KUINKA SYVÄLLÄ/ALHAALLA OLET KÄYNYT: Jossain kaivoksessa ala-asteella.

KOSKA KÄVIT VIIMEKSI LENKILLÄ: Niin pitkälle ei muistini riitäkään.

MITÄ ASENNEVAMMOJA SINULLA ON: Muiden muassa liikuntaa, matematiikkaa, oksentamista ja muita ihmisiä kohtaan.

KEIHIN SUHTAUDUT ENNAKKOLUULOISESTI: Kaikkiin aluksi.

ONKO TV-LUPA MAKSETTU: Mamma betalar.

MINKÄ MERKKISILLÄ AUTOILLA OLET AJANUT: Opel. Honda. Mazda. Toyota? Miten niin japanilaiset on jees...

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT TOSITILANTEESEEN JA JOS NIIN MISSÄ: Mun elämä on yhtä farssia, teen pienistä asioista suuria draamoja, koska tosielämä on jossain muualla kuin mun luona.

MITÄ HALUAISIT TUNNUSTAA MUILLE TÄSSÄ JA NYT: Tänään teki mieli sanoa yhdelle kaverille tahallaan oikein, oikein pahasti. Tyydyin angstailemaan muille siitä, kuinka ärsyttävä kaveri on.