On p**seestä olla inttileski.

On.

Mitäs tässä, koko viikonlopun vietin töitä tehden ja kärsien järkyttävistä naishormonien aiheuttamista oireista. Jahuu.

Tunteet leiskui laidasta toiseen, onneksi yhteisymmärrys löytyi lopulta. Mutta koville ottaa, sen sanon, tytöt.

6 kk käy, 12 kk on kärsittävä, mikäli kohdalle napsahtaapi. Ei tässä muuta kuin alistumaan Suomen armeijan ääliömäisille toimintatavoille.

I just want my boyfriend back, for God's sake!

Noh, mikä ei tapa, sattuu p**keleesti.

Vinkin', Linkin'.

Kanyen ja Leonan ystäville, perheenjäsenille, faneille tai satunnaisille diggareille:

Pysäyttävän hyvä remix!

Voisimmeko hoitaa sänkyvelvollisuudet USB-porttien kautta?

Tänään ala-asteaikainen ihastukseni, jonka varpaita talloin koulun diskossa joskus 90-luvun loppupuolella, saapui oveni taakse ja ojensi suurikokoisen paketin. Tukkani oli sekaisin, henkeni haisi valkosipulilta ja silmissäni kiilsi hulluus, kun allekirjoitin tämän nykyisin postipoikana toimivan herran ojentaman lappusen. Paketti minut sekaisin sai, ei entisen päiväunieni kohteen läsnäolo.

Jaa, miksi? Noh, mikäpä muu saisi tietokoneriippuvaisen tytön sukat pyörimään jaloissa kuin

uusi läppäri!

Ooh, my lover! I have waited for you so long! Let me kiss you all over... *muisk*

Tilaus koneesta oli pistetty aika tarkalleen kuukausi sitten, mutta vasta tällä viikolla sain pahoittelevan viestin, että toimitus on viivästynyt. Noh, odotus palkittiin kuitenkin. Hei-hei Acer Travelmate, tervetuloa Sony Vaio! Nyt voimme alokas Å:n kanssa datailla kylki kyljessä omilla tuliterillä koneillamme ennen nukkumaanmenoa. Muut pariskunnat ovat toisissaan kiinni kuin kiimaiset apinat, mutta me arvostamme uutta teknologiaa ja sen tuomaa lämpöä nivusissa. Ahh.

Yön hetkinä yksinäiset jorinat valtaavat blogosfäärin...

Jos joku vielä muistaa tämän postauksen, yksi selitys kuului jokseenkin näin:

On satanut niin paljon, että puilla on noussut "kusi hattuun". Tämä seikka estää Helsingin suunnasta tulevaa signaalia saavuttamasta meidän talouttamme.

Right.


Astuin muuten tänään toisen kerran elämässäni ampiaisen päälle. Ai juku että kirveli ja tykytti ja vaikka mitä - mutta vain hetken. Soitin hädissäni sekä sisarelleni että äidilleni, mutta kaikille ylemmille voimille kiitos, en ole allergikko eikä pimppari ehtinyt turshauttaa kaikkea myrkkyä jalkaani. Pistokohta tuntuu hieman aristavalta, muttei siinä ole edes jälkeä tästä elämääni järkyttäneestä episodista. Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä haaveammattinikin muuttui: tahdon super-tuholaistorjujaksi, aka RAID-MIEHEKSI!

We had a whale of time - even my wallet lost some weight!

Nicey.
Helsinki-päivä pikkuperhe S:n kanssa. Aluksi suuntasimme Kaivopuistoon kahville (join jääteetä, ja kuvassa oleva vaaleanpunainen leivos-kaunotar eksyi sekin leipäluukustani sisään). Aurinko paistoi ja jotkut tintit tekivät korvia huumaavia syöksähdyksiä aivan neniemme vieristä...
Öh. Sainpas taas monta mielenkiintoista lausetta aikaiseksi.
Kahvitteluhetken jälkeen harrastimme yksityisautoilua aivan pääkaupunkimme sydämessä (ihme etteivät Mannerheimintien feissarit kivittäneet Volvon ikkunoita säpäleiksi), mikä johti kulutushysteriani ruokkimiseen koordinaateissa Kamppi ja Forum. Lounastimme Virgin Oilissa, jossa söin taas makoisaa broileri-caesar-salaattia, vaikka ilmakuivatun kinkun siipaleet seuralaisten pizzoissa aiheuttivatkin melkoista annoskateutta...



Everything's done better in Sweden! Siitä todisteena sähköposti, jonka sain eräästä ruotsalaisesta korunettikaupasta (nettikorukaupasta...?). Olivat huolissaan, kun tilaukseni oli jäänyt puolitiehen. Epäilivät vikaa omissa sivuissaan, joissa on päivitys kesken, vaikka oikeastihan minä olin siellä tolloillut... Voi että, onneksi meillä on niin ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä länsinaapurissa! Vadelmavenepakolaisen lukeminen on selvästi pehmittänyt aivojani ruotsalaismieliselle taajuudelle :)

Miksi muuten homejuustoa kutsutaan ravintoloissa gorgonzolaksi ja valkosipulimajoneesia aioliksi? Lisäävätkö raaka-aineiden hienot termit annosten hintoja? Näinkö meitä tyhmiä kuluttajia huijataan?

Maanantain synnit:
1) yksityisautoilu kaupungissa
2) massatuotantovaatteiden ostaminen
3) feissareiden herjaus
--> Kohtaan kolme minun on vain puolustuksekseni sanottava, että yhtä hyvin feissaus voitaisiin kieltää kuin ovelta ovelle -kaupustelukin! Samalla tavalla se minun yksityisyyttäni loukkaa. (Okei, yleisellä paikalla jokainen saa lain mukaan ilmaista mielipiteensä, kunhan ei peitä naamaansa kommandopipolla ja muistaa käyttäytyä muutoinkin siivosti. Mutta silti. Kohta minun on kai hankittava FEISSARIT V***UUN -paita ja pipo. Tai pysyttävä maalla.)

Idoleita

Niin paljon kuin Rokkarille morsianta aka Rock of Lovea inhoankin, olen löytänyt sarjasta itselleni uuden idolin:


Täällä huumorintajuttomassa ja melankolisessa Suomessa pinkit hiukset mielletään usein keskenkasvuisuuden symboliksi. Minusta on hienoa, että Jes Rickleffin kaltainen kaunis nainen uskaltaa räväyttää, hän on mielestäni elävä todiste siitä, että voi olla upea vaikkei valtavirtaan sopisikaan :) Sitä paitsi kirkkaat värit vaatetuksessa ja kosmetiikassa kielivät mielestäni siitä, ettei kaikkeen tarvitse suhtautua niin kovin ryppyotsaisesti.

Ehdoton ehkä.

- Tää tukka. Ei. Tahtoo otsiksen. Ja kiitos työkaverin, tää tietää myös millaisen.
(PS. Myös jatkotukka ois kiva!)

+ Vapaa viikonloppu + poikakaveri = kivaa! Jutusteltiin niitä näitä ja kerroin monta kertaa kuinka paljon tykkään siitä <3 Alokas Å sanoi pitävänsä mun puheliaisuudestani, vaikka se kuulemma joskus saattaakin olla vähän rasittavaa... ;) Min pojkvän är jättesöt!

- Sää. Lauantaina sain helteessä auringonpistoksen ja tänään alkoi sataa, kun testi-appiperheeni kanssa lounastimme ulkosalla.

+ Inspiraatio, jonka tuleva viikko on jo tuonut. Avainsanat: Helsinki ja Vaio <3

- Luovuuden puute pukeutumisessa. Tähän on tultava muutos, samoin huoneeni siisteyteen.

+ Docendon Kevyesti liikkeelle -opus.

- SINÄ, joka olet piilottanut/syönyt/varastanut minulle niin rakkaat Kalevala-korun sormukset: voisitko palauttaa ne? Lupaan pienehkön löytöpalkkion, mikä kertonee aika paljon rippilahjaksi saamieni korujen tunnearvosta.

Enpä tienny, että vois vituttaa näin paljon.

Kiitos hei, olen luuseri.

Tyylikäs suomalainen nainen? TAKE A LOOK!

Ollaanpa poliitikkojen ihmissuhderallista mitä mieltä tahansa, pääministerin naisystävä on tällä kertaa varsin edustava tapaus. Kuva Iltalehden kotisivuilta.



Mediassa on viime aikoina ihailtu Mertalan tyyliä enemmänkin, mutta vasta kyseinen kuva vakuutti minut siitä, että Sirkassa on potentiaalia kansainväliseksi ladyksi. Matti sen sijaan näyttää naisystävänsä rinnalla tavalliselta härmäläiseltä mieheltä, mutta hei, minkäs ihminen piirteilleen voi? Olemus on sentään kohentunut uuden parisuhteen myötä, mikä on uskomaton saavutus menneitä sotkuja ajatellen.

Kohta Suomi saatetaan muistaa muustakin kuin hassulta kalskahtavasta kielestä ja rumista jokapoika-raidoista (uups, suuttuikohan joku tästä kommentista?). Kunhan Mertala vaan ei ryhtyisi kovin ruususeksi...

Tyttö, tyttö, etkö sä nää? Tästä mä tykkään, tänne mä jään.

Kun on enää peukku pystyssä, joku ihana kotiutuu. Noin niin kuin väliaikaisesti ainakin.

Eli viisi päivää alokkaan viikonloppuvapaaseen.

Hiphei!

Tänään suuntasin kulkuni kohti Parolannummea heti töistä päästyäni. Vatsaa koski, koska armeijamiljöön kohtaaminen jännitti niin paljon. Kaiken kukkuraksi jouduin odottamaan alokas Å:ta tovin, sillä jokin taistelujakkaroiden jakotilaisuus oli venähtänyt odotettua pidemmäksi (...), mutta kun sankarini vihdoin pelasti minut pälkähästä, mieliala koheni huomattavasti! Illan vierailuun sisältyi mm. sotilaskodissa majoneesisämpylän popsimista kuulumisten vaihtamisen merkeissä, semmoisia vanhalle pariskunnalle ominaisia juttuja ;) Tuntui hyvältä tavata, vaikka rakkaus ei ehkä ole enää yhtä palavan intohimoista kuin niillä, jotka ovat seurustelleet vuoden tai alle. Tuleehan meillä syksyllä jo 4 vuotta täyteen, niin lienee ihan luonnollista, ettemme armeijan sääntöjä uhmaten kieriskelleet nurmikolla päällekkäin, limittäin ja lomittain, epäilyttävästi liikehtien - yep, BUSTED, you dirty couples...

Tuplaliksa muutaman tunnin työstä, nätti sää ja oman kullan korvaamaton seura.

Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen.

Silimänruakaa

Koska nyt jo "Unelmien poikamies" Antti Peltosenkin "salarakas" on aikeissa perustaa oman "tanssiryhmän" (ei kai lainaushipsukoiden käytöstä voida tuomita?), lienee korkea aika omistaa kokonainen postaus aiheelle suomalaiset naistanssiryhmät.

Tadaa!

Vaikka Suomea haukutaankin monessa kohtaa pieneksi maaksi, ei silti voine valittaa erilaisten hetkutus-/keikutus-/hinkutusryhmittymien vähyydestä. Hetken aikaa googlettamalla sain kokoon seuraavanlaisen linkkilistan:

Dolls
Tigers
Dazzling Ladies
Players

Kun tähän lisätään vielä itänaapurin vahvistus eli Sedulan topless russian dj:t, meillä alkaa olla jo melkoinen joukko vähäpukeisia ja, no, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta erittäin kuuuumia misuja.

Jos saisin valita, menisin mieluiten katsomaan Playereiden tai Dazzling Leidien esitystä, heidän neitokaisensa kun, anteeksi vain, näyttävät minun silmissäni edustavimmilta ja show mielenkiintoisimmalta. Jos julkkiksia tahtoo bongata, kannattaa mennä katsomaan joko Aitolehden luotsaamia säkenöiviä pimatsuja tai Tukiaisen nukkelaumaa. Sekin näissä ryhmissä on hienoa, että jokaiselle löytyy jotakin: eläinten ystäville tiikereitä, lapsenmielisille Dolls (nämä nuket eivät sovellu lapsille, toim. huom., hehheh), naisista pitäville, niin miehille kuin naisillekin, Dazzling Ladies ja sportti-perteille ja -pameloille pelitytsyt.

Pahinta näissä ryhmissä on allekirjoittaneen näkökulmasta niiden arveluttavat keikkapaikat. Eräältäkin sivustolta löytyi kansiollinen kuvia nimellä "Naarastiikerit varuskunnissa", mikä ei jo muutenkin riekalehermoisen inttilesken mieltä paljoa lämmitä. Toisaalta, jos mies tahtoo nähdä nakuja naisia, keksii hän siihen keinot ilman itseään tykötuovia kumitissisiä pakkelinaamojakin.

Kröhömmmm.

Noh, joo. Faktahan on se, että me tavalliset pulliaiset (enkä nyt puhu Suomen seksikkäimmästä taviksesta Mira Willmanista) koemme nuo seksikkäästi tanssivat naisimmeiset uhkiksi ja olemme siksi aggressiivisia kuin luonnevikaiset verikoirat. Nytkin kirjoittelen tätä postausta lähes totaalisen tyynenä, koska tiedän varmasti, ettei komeampi puoliskoni voi millään muotoa olla kuolaamassa näitä äm... Äh, kauniita naisia nyt, koska Suomen valtio pitää häntä kuin omaansa vähintään puoli vuotta panssarijääkärikomppanian palveluksessa. NIH. Vaikka leikilläni voisinkin kehottaa herra alokasta katsomaan hyvännäköisiä tanssijatyttösiä, en sitä toden totta oikeasti haluaisi.

Mutta sellainen fakta täytyy täysin objektiivisesti ja kaunistelematta kertoa, että suurimmaksi osaksi edellämainittujen tanssiryhmien koreografiat ovat suomeksi sanottuna sontaa. Jos eriäviä mielipiteitä ilmenee, pyydän asianomaisia laittamaan viestiä kommenttilootaani. Tiedän että monelle miehelle kelpaa ei-tanssitaitoinen nainen kunhan kurvit ovat kohdallaan and that's just fine, mutta tuntuu epäreilulta kehua perustavansa tanssiryhmän, jos ideana on vain esitellä rytmitajuttomien naikkosten vartaloita musiikin soidessa taustalla...

Inspiration!

Voi että. Strawberry Kitten -blogin kautta törmäsin Betsey Johnsonin kevään 2008 kokoelmaan. And had an enormous crush x 3.



Toisaalta kyllä yllätyin kuinka tavanomaisia vaatteita kokoelmasta löytyi. Muutama polka dot -mekko olisi hyvin voinut olla jostain Helsinkiläisestä tusinaliikkeestä. Suosikeissanikin on melko tavanomaiset leikkaukset, mutta jokin näissä koukuttaa :) Ehkä se on tuo hyper-naisellinen asenne jollaista en uskalla itse toteuttaa, koska olen tällainen vässykkä.

TV:n toimimattomuusongelmia

Miksi ihmeessä kaikki muut kanavat pätkivät tai eivät näy paitsi Mtv3 Fakta?
Onko vika digiboksissa? Antennissa?
En kestä katsoa yhtä kanavaa -_-

Bring him back.

Ahdistus.
Iso sellainen.

Olen yksin kotona, tv:ssä näkyy Victoria från Sverige ja Unelmien poikamies - upseeri ja herrasmies.

Upseeri.
Armeija.
Nyt se tulee.

BYÄÄÄH.

Kaksi päivää kestin, kolmannen iltana sitten voinkin pahoin kaikin puolin :/
Jag hatar den här känslan.
En jaksa mitään, inttileskeysdepressio vieköön minut mukanaan.

40. postaus, uskomatonta!

Tänään sitten varmistui se tosiasia, että ihooni hakataan kuva lokakuussa - olenko edes innoissani, heh, hädin tuskin pysyn housuissani! Kunpa aika kuluisi nopeaan.

Tein todella edullisia löytöjä tänään Benettonin myymälän loppuunmyynneissä. Esimerkiksi ihanan paidan sain viidellä eurolla (!). Lähdin putiikin ovesta ulos ääliömäinen hymy kasvoillani, sillä harvoin osaan tehdä noin onnistuneita ostoksia. I'm proud of myself.

Inttileskeyttä on takana kokonaista kaksi päivää ja olen yhä täysissä sielun voimissa. Surulliseksi minut tekee lähinnä muiden leskien raastava tilitys täällä Internetin syövereissä. Ehkä auringonpaisteella ja vapaapäivällä on myönteinen vaikutus mielialaani, tai sitten olen kuin olenkin pohjimmiltani selviytyvä optimisti!

Nyt on kyllä semmottinen olotila ja fiilinki, etten todellakaan osaa kirjoittaa. Suollan ihan hirveätä shaibaa... Ei tätä kyllä edes uskoakseni kukaan lue, joten samapa tuo.

Asiahan on nyt niin, että minusta taitaa tulla avoimen yliopiston luuseri. Niin voi käydä, kun ei panosta tarpeeksi OIKEAN yliopiston pääsykokeisiin, vaan keskittyy mieluummin heittämään aivot narikkaan työpäivän jälkeen. Pashampi homma sinänsä, kun opintotukia ei taida herua tämmöisille wannabe-humanisteille, joten avoimeen suuntaamisen lisäksi joudun paiskimaan töitä perspuoli ruvella, jotta voin lähteä omilleni täältä maankorvesta. Eikä HOASkaan taida haluta majoittaa luusereita, ellei kyse ole pariskunnan toisesta osapuolesta, mutta en tahtoisi lähteä vielä virallistamaan minun ja heteroystäväni suhdetta, et ceteraaaa, JOTEN se on tyydyttävä kalliisiin ratkaisuihin, jotta saamme pitää yksityisyytemme ja välimme edes jonkinlaisella tasolla. Suomeksi: yli 800 euron vuokra puoliksi ei ole ihan pieni raha sekään.

Ymmärtäkää tai jättäkää ymmärtämättä, who cares.

Robbie Williams: The road to Mandalay

Tästä alkaa uusi ajanjakso, onneksi vain väliaikainen.
Olo on ontolla tavalla kevyt.
Ironista kyllä, suru ja ikävä inspiroivat, avaavat aistit eri tavalla kuin onnellisuus.
Intuitio on vahvempi yksin ollessa.
En tahdo ajatella niitä huonoja päiviä, joina joudun kohtaamaan vaikeudet ilman toisen tukea.
Pakko kasvaa ja kehittyä.
Keljua.

Give me endless summer
Lord, I fear the cold
Feel I'm getting old
before my time

(Robbie Williams: Better man)

Ruma, löysä ja kalpea pohjoinen kansa

Mua hävettää jo nyt mutta kirjoitanpa silti.

Mä nimittäin lähes vihaan kaikenlaista liikuntaa. Ja tässä yhteydessä tanssimista ei lasketa urheilun, vaan hauskanpidon kastiin.

Siis, ensinnäkin, mä vedän päivittäin hitonmoisia määriä hiilareita. Toiseksi, istun koneella ja möllötän, ellen tylsisty puolikuoliaaksi töissä. Vanhat vaatteet ovat alkaneet kiristää ja puristaa mitä mielikuvituksellisimmista paikoista, kasvot ovat pyöristyneet ja käsivarret hölskyvät. Voisinpa todeta sellaisenkin tosiasian, etten tunne itseäni kovin seksikkääksi, kun huomaan vielä suht' pienen rasvaprosenttini puristuvan rintaliivien alta inhasti. Jeeeeppp.

Oikeasti en ole lihava, edes vähääkään ylipainoinen, mutta jo useampi vuosi sitten terveydenhoitaja varoitti minua viskeraalisen rasvan aka keskivartalolihavuuden vaaroista. Edes laihimmillani huomattavasti alipainoisena vatsani ei ollut lättänä, vaan se on aina ollut pömppö ja negatiivisen huomioni keskipiste. Olen siis riskiryhmässä, ja siksi minulle onkin kehkeytynyt jonkin asteinen ulkonäköpakkomielle treenatusta vatsasta tyyliin jo aiemminki mainittu Gisele Bünchen:


Vaan tässä tulee koko postaukseni noloin kohta: en onnistu kampeamaan 174 senttistä ja ties kuinka monta kiloa painavaa varttani kuntosalille, lenkkipolulle tai ihan minne vain, missä kävelisin paikasta A paikkaan B enemmän kuin kymmenen askelta edestakaisin. Vaikka pinnallinen ajatusmaailmani ja terveydenhoidon ammattilaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tarttis tehrä jotai, en kykene, en onnistu! Tekosyideni mahtivoima on hirmuinen ja kaikkivoipa. Blah.

Huono itsetuntoni kärsii romahdusmaisesti löystyvästä vartalosta, eivätkä toimintatapani ainakaan pidennä elinikääni. Kaikki on huonosti, jos en liiku ja katso syömisiäni. Lisähuomautuksen arvoinen seikka lienee sekin, että viime aikoina olen alkanut vierailla entistä useammin karkkihyllyllä. Suklaata ja säilöntäaineita? Kyllä kiitos!

En tiedä mistä tämäkin avautuminen sai alkunsa, mahdollisesti erään miesvoittoisen keskustelupalstan kirjoituksista, jotka herjaavat suomalaisten ulkonäköä rumin sanakääntein. Olen kuin tyhjänpuhujapoliitikko, joka osoittaa havaitsevansa ongelman, muttei tee mitään parantaakseen tilannetta.

Varastettu haaste.

Ohjeet:
1) Vastaa kysymyksiin etsien vastaukset Googlen kuvahaun avulla

2) Valitse kuva kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta


1) Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?




2) Minne haluaisit matkustaa?

3) Lempipaikkasi?

4) Lempitavarasi?

5)Lempiruokasi?

6)Lempieläimesi?

7)Lempivärisi?



8) Tämänhetkinen tunnetilasi?

9) Kulkuneuvosi?



10)Mitä teit viime lauantaina?

11) Mitä teit viime sunnuntaina?

12) Keneltä näytät?




No niin, siitä vaan arvailemaan! Sen verran voi avittaa, että 10 ja 11 ovat sama asia, täytyykin vain keksiä miten nuo kaksi kuvaa liittyvät toisiinsa... Ja kysymykseen numero 12 vastasin tosissani, joten Google tietää.