Se taitaa nyt olla kyllä sillä tavalla, että tämän blogin tarina oli tässä.
Ehkä parasta, mitä voin nyt tehdä, on punnita asioita mielessä ja palata sitten, kun tiedän, mitä haluan ja kuka olen.
Ei tunnu enää omalta tämä.
Cheers!
Tämä viikko on ollut kerrassaan loistava. Pelkään hyvän fiiliksen ennustavan huonoa onnea ensi viikolle, joilloin pitäisi saapua tieto siitä, pääsenkö haluamaani kouluun, mutta ei siitä sen enempää nyt. Nyt on nimittäin pakko hehkuttaa!
Ensinnäkin ruoan puolesta viikko on ollut varsin hulppea. Olen syönyt ehkäpä maailman parasta lohisalaattia, jossa oli tonnaria, kuivattua sipulia ja kananmunaa. Olisin voinut kuolla siihen paikkaan ollen onnellisempi kuin pitkiin, pitkiin aikoihin. Lauantaina, eli eilen, ruokaorgasmin aiheutti vuosisadan nälän selättänyt Chico'sin valkosipulihampurilainen - onneksi kieltäydyin tällä kertaa menemästä Hesburgeriin, vaikka ruokaa saikin odottaa ikuisuudelta tuntuneen ajan. Tänään sunnuntaina hengailin Maailma kylässä -festareilla mm. friteerattuja ruokabanaaneja, kanavartaita ja kananuudelia ahmien. Aurinko, Ruoka ja Rakkaat, niistä se elämänilo koostuu.
Syömisen lisäksi käväisin tällä viikolla töissä hankkimassa hieman taskurahaa, joka tulikin jo tuhlattua moninkertaisesti alusvaatteisiin (La Senza Lingerie, I'm in love!) sekä H&M:n hiuskukkiin, joita aloin himota hullun lailla nähtyäni ne kerran Pink Chihun blogissa. Myös sukka- ja t-paitakokoelmani kasvoivat pikaisen shoppailukierroksen tuloksena.
Erityisen viikosta teki myös se, että saimme vihdoin käytyä Å:n kanssa leffassa. Ajankohta määräytyi joululahjaksi saamiemme lahjakorttien viimeisen voimassaolopäivän mukaan, ja elokuvaksi valikoitui noin miljoonalla pystillä palkittu Slumdog Millionaire/Slummien miljonääri. Totesimme yksissä tuumin, ettei kyseinen raina yllä kaikkien aikojen parhaimmaksi leffaksi, vaikka se ihan hyvä olikin. Mielestäni elokuvan alun ja lopun tunnelmat olivat turhan paljon ristiriidassa keskenään, eikä bollywoodin ja länsimaisen elokuvateollisuuden yhdistäminen aivan toiminut. En ymmärrä myöskään sitä, ettei satojen miljoonien lipputuloilla saada kohennettua parin lapsitähden asuinoloja edes hieman, mutta leffan aikuinen naispääosan esittäjä Freida Pinto poseeraa lehtikuvissa leveästi hymyillen ties missä dolce&gabbanoissaan...
Hei.
Tästä piti tulla kerrankin positiivinen postaus.
Kai se on sitten munkin jo myönnettävä, ettei parin muovisen hiuskukan ostaminen päihitä uutisarvossaan Intian slummien kurjuutta.
Pöh...
Jos ketuttaa,
sääntö numero 1: Älä katso kuvia, joissa näytät hyvältä ja joissa hiusten värisi on eri kuin v-tutushetkellä.
Paluuni blondiksi ei saanut lähipiirissäni aikaiseksi riemunkiljahduksia, ellei poikaystäväni hyväksyvää murahdusta lasketa. Päin vastoin, kuulin muutaman "näytät paremmalta tummahiuksisena" -kommentin.
Hiusten vaalentaminen oli osaksi järkiperäinen ratkaisu: tummassa tukassa vaalea tyvikavu aiheuttaa ei-toivotun kaljuefektin, joten kampaajalla oli käytävä usein. Tumma hiustenväri tuntui vaativan myös meikiltä enemmän (vaikka muutama meikitön kuva tummalta ajaltani todistaakin päinvastaista - nykyinen vaalea kuontaloni tekee maidonvalkeasta hipiästäni itseasiassa valjumman näköisen).
Vuoden alussa päätin päättää tumman kauteni ja uhrata kiiltävän, hyväkuntoisen tukkani säälimättömälle vetyperoksidi-jumalalle. Vaalennusprosessi vaati muutaman kuukauden ja kaksi kampaajakäyntiä, tuloksena entistä lyhyempi ja rutkasti vaaleampi hiuspehko.
Väriin totuttelu ei vienyt kauaa, sillä olinhan ollut suurimman osan elämästäni blondi, mutta ihmisten reaktiot ensimmäistä kertaa kohdatessa hämmensivät. Työkaverini olivat oppineet tuntemaan minut tummana, samoin muutama muu uusi tuttavuus. Vanhat kaverini taas olivat selvästi iloinneet brunetesta aikakaudestani, sillä blondausprosessini jälkeen he tuntuivat välttelevän katsettani, kun puheenaiheeksi nousi hiukset.
Olen kaiken kaikkiaan hyvin epävarma ulkomuodostani, oli sitten kyse vatsaseudun kiinteydestä, hiusten väristä tai vaatteiden istuvuudesta. Näin ollen hiusvärikriiseily on mitä hedelmällisintä maaperää loputtomalle angstaamiselle kuolettavan tylsinä perjantai-iltoina.
Tänään menin avaamaan väärän kuvakansion. Pian ruudusta tuijottivat takaisin omat onnellisesti hymyilevät kasvoni. Kuva oli otettu muutamia kuukausia sitten, kun kasvojani kehystivät vielä tummanpunaiset hiukset. Olin elinvoimainen, näytin hoikemmalta.
Ketutukseni maksimoitui silmänräpäyksessä. Kuka v-ttu on niin typerä, että keksii haluta olevansa blondi juuri silloin, kun näyttää tummahiuksisena aivan mielettömän hyvältä?! No, jos ei nyt ihan 'mielettömän' tai edes 'hyvältä', niin ainakin erittäin siedettävältä.
Ja täällä minä istun, blondissa Beatles-henkisessä pottatukassa, turvonneena kuin mummon pullataikina, likaisissa verkkareissa perjantai-iltana. Miten mikään voi mennä näin pieleen, kysyn vaan...
Edelliseen tekstiini viitaten, katsoin äsken TV Viideltä/Voicelta ohjelman, joka todisti faktaksi väitteen, ettei ulkonäöllä ja elämänasenteella ole juuri mitään tekemistä keskenään. Ohjelma kuuluu Salaisuuksia naisista -sarjaan, jossa on tähän mennessä esitelty ainakin tatuointeja ja eroottista painimista rakastavia naisia.
Noh, tämän illan jaksossa käsiteltiin painoa, kokoa ja ylipäänsä keskivertokansalaisista eroavaa ulkonäköä. Ohjelmassa oli pari lyhytkasvuista, yksi 190 senttinen ja pari yli satakiloista naista. Koska olen viettänyt suurimman osan murroiästäni Nelosen 4D-dokumentteja toljottaen, odotin ohjelmalta tietenkin nyyhkytarinoita ja roisia tirkistelynhaluni tyydytystä.
En voi väittää, etteikö ohjelmaa olisi suunniteltu juurikin tällaisia allekirjoittaneen kaltaisia sairaalloisen uteliaita tapauksia varten, mutta 4D:ihin verrattuna Salaisuuksia naisista -sarja on jollain tapaa neutraalimpi ja vähemmän shokeeraushakuinen - siis jos ei lasketa esim. vauvafetististejä käsitellyttä jaksoa. Anyhow, tämän iltainen jakso sai hymyn kareilemaan huulillani ja himmeän, hitaasti heräävän energiasäästölampun syttymään pääni päällä.
Otetaanpa esimerkiksi jakson isokokoiset naiset, joiden nimiä en kuollaksenikaan muista. He molemmat olivat ulkoisesti varsin tyrmääviä tapauksia vaatteineen, meikkeineen ja kampauksineen. Tästä kaksikosta huokui itsevarmuutta ja elämäniloa enemmän kuin suuresta osasta heitä kolme kertaa pienemmistä naisista. Kaiken lisäksi tämä näpsäkkä parivaljakko oli pistänyt viisaat päänsä yhteen ja perustanut isokokoisille naisille oman klubin nimeltään Bounce. Klubilla kuvatuissa pätkissä näkyi kymmeniä ylipainoisia tyttöjä ja naisia, jotka tanssivat musiikin tahtiin hymy korvissa tai siemailivat drinkkejä värikkäissä, jopa todella paljastavissa topeissaan! Ei puhettakaan allien piilottelusta tai vatsakumpareen häpeämisestä, vaan puhdasta elämäniloa. En ole koskaan törmännyt Suomen baareissa vastaavanlaiseen iloitteluun, mutta ehkä olen käynyt vain väärissä paikoissa...
Jaksossa lyhytkasvuisia naisia edusti pirteä tehopakkaus April. Ja kun sanon "pirteä tehopakkaus", en tarkoita ärsyttävää ylienergistä höpöttäjää, vaan työhönsä kunnianhimoisesti suhtautuvaa uskottavaa naista. April koulutti työpaikassaan uusia työntekijöitä ja toimi myös firman helpdeskissä. Kuten moni ohjelmassa haastateltu sanoikin, Aprilin asenne ja luonne tuli heille täytenä yllätyksenä. Pienestä, suojeluvaiston herättävästä ihmisestä kuoriutui ensimmäisen tapaamiskerran aikana itsenäinen, fiksu ja sanavalmis nainen, joka piti myös flirttailusta.
Ja miksi päätin avautua tästä aiheesta hieman ennen puolta yötä maanantai-iltana? Ensiksikin, olen 174 senttinen keskivertotyttö, jolla on M:n ylioppilastodistus, poikaystävä eikä terveydessä juuri moitteen sijaa. Ja silti, silti valitan joka päivä miten elämä on vaikeaa ja perseestä. Got it?
No, nämä edellä mainitsemani naiset, jotka mielletään usein liian lihaviksi tai liian lyhyiksi, joiden ulkonäkö aiheuttaa ihmisille ahdasmielisiä ennakkoluuloja yhden katseen perusteella, ovat yhteisönsä rakastetuimpia henkilöitä. Heillä on mielekäs elämä, terve itsetunto ja liuta ystäviä.
Monesti sanotaan, että on tyydyttävä siihen mitä on saanut. Niin nämä naiset ovat tehneetkin, ja siitä he ovat voineet ponnistaa seuraavalle tasolle. He ovat vaikuttaneet omalla asenteellaan elämänsä suuntaan ja saaneet haluamansa. Tai ehkäpä jopa vielä enemmän.
Allekirjoittanutta riivaa jatkuva pakkomielle olla erilainen kun on.
Aika kuluttavaa olla tyytymätön kaikkeen elämässään.
Sitä kuvittelee pienessä päässään, että jos mä näyttäisin tolta, tekisin tota tai olisin tommonen, niin mun elämäni olisi paljon mielekkäämpää.
Jos olisin 14-vuotias, kyseiset ajatukset olisivat normaaleja.
Mutta kun olen parikymppinen, helvetti sentään...
Ehkä suurin osa suomalaisten kateudesta todellakin johtuu siitä, että oma elämä koetaan kurjaksi.
Sitten kun joku osaa olla terveesti tyytyväinen kuvioihinsa, joihin on päätynyt tai tietoisesti hakeutunut, alkaa hän saada pahaa silmää osakseen muilta.
On se kyllä vaikeaa, muuttaa ajatusmaailmaansa täysin toiseksi.
Mikäli elämä tuntuu p*skalta ja kaikilla muilla tuntuu menevän itseä paremmin, kannattaa tutustua Mungolifen uusimpaan postaukseen aiheesta onnellisuus. Vaikka Annalla onkin opiskelupaikka, johon yltää vain pieni osa ihmisistä, upea ulkonäkö ja ihana parisuhde, onnen avain löytyy silti asenteesta. Esimerkiksi kahden duunin paiskiminen opiskelun lisäksi ei varmasti ole aina nannaa, vaan silti Anna jaksaa olla elämäniloinen ja kannustava.
Blogosfäärissä on kiertänyt haaste, jonka ideana on esitellä bloggaajan omistamat top 5 kengät, vaatteet ja asusteet. Vaikken todellakaan pidä Helpon elämän lasta muotiblogina, ko. haaste on mielestäni silti tarttumisen arvoinen.
Tässä siis kurkistus pienen kenkäkokoelmani helmiin. En ole mikään kenkäfriikki kiitos kapeiden 41-kokoisten lättäjalkojeni, joten seuraavaksi on luvassa oikeasti melko kattava katsaus omistamiini jalkineisiin.
Siinä vähän pohjustusta kaikille jalkafet... Öhm.
Kuvat on otettu Casion Exilim-pokkarilla, joka päätti tehdä itsemurhayrityksen portaissa kesken kuvaussessioiden. Kamera muistutti vahvasti superpalloa pomppiessaan yläkerrasta alas, mutta vielä en ole havainnut näkyviä vaurioita. Saattoi muuten lentää pari ärräpäätä.
Ensimmäisenä vuorossa ovat viime(/tämän) talven feivöritit, jotka istuivat heti ne ostettuani upeasti ja olivat kaiken lisäksi tarjouskengät. Joudun hyvästelemään muruseni kesän ajaksi, joten osoitin mieltäni kuvaamalla ne puhdistamattomina.
Helpon elämän lapsi uudistaa ulkoasuaan, pahoittelut sekavista sivuista! :)
Edit: Huh, en taas muistanut miten rasittavaa on etsiä uutta sivupohjaa blogille, joka määrittelee hyvin pitkälti oman nettipersoonan... Ensin en saanut mieleisiä pohjia toimimaan ja sitten hyvän sivuston löydettyäni tajusin, että vaihtoehtoja on aivan liikaa. Noh, tällä mennään jonkin aikaa, parannusehdotuksia saa heittää kommenttilootaan.
Tiedättekö maailman ärsyttävimmän asian, Facebookin testit, joissa ei osata kieli_oppia? On luonne_testiä ja vaikka mitä. Boikotoin yhdyssanavirheitä kuhisevia tekstejä muutenkin, suomea osaamattomat höttöpäät eivät ansaitse palstatilaa edes Naamakirjasta!
On muuten metkaa: tänään selvisi, että minä äänestin ekassa Idolsissa Antti Tuiskua, kun taas siskonmies äänesti Jani Wickholmia. Saatoimme saada osaksemme sääliviä katseita, kun tämä tuli ilmi...
En tajua.
Mulla taitaa olla jonkinlainen alitajuinen ihailusuhde suomalaisiin räppäreihin...
Toissayönä yritin iskeä Cheekiä bussissa - siis unessani. Herra "Avaimet mun kiesiin" ei lämmennyt mulle, vaikka kuinka yritin keksiä jutunjuurta.
Mutta onni onnettomuudessa: viime yönä asuin jo "Anna sen soida"-Elastisen kanssa onnellista yhteiselämää omassa kodissa!
Että kaikkea hyvää sulle Cheek, Suomen ehkä hoteimman sixpackin omistaja onneks ymmärtää oikeen naiskauneuden päälle <3
Mistä tunnistaa perfektionistin?
Joillakin on siisti koti, toisilla loistava todistus, kolmansilla taas kunnianhimoinen urheilu-ura.
Minä vaadin käytökseltäni ja verbaliikaltaltani huippusuorituksia, jotka jäävät kuitenkin liiallisen stressaamisen vuoksi yleensä saavuttamatta.
Muistelen kuukausien, jopa vuosien takaisia mokiani. Nuo epäonnistumiset saavat koko kehoni kihelmöimään häpeästä. Potkin itseäni päähän viisi vuotta sitten tapahtuneesta mokasta, jolle olisi pitänyt osata jo silloin, tai ainakin viimeistään nyt, nauraa.
Muistan möläyttäneeni yläasteaikaiselle ihastukselleni juntteja asioita. Muistan menneeni väärään pankkiin useita kertoja tajuamatta sitä itse (kummeksuin vain epäystävällistä asiakaspalvelua). Muistan nukkuneeni työaamuna pahasti pommiin. Erityisesti muistan erään jouluruokailun, kun halusin kadota maan päältä vähin äänin. Olin ollut juuri niin typerä, kuin vaaleahiuksiselta perheen kuopukselta odotettiinkin.
Herkkänahkaisuus ja poissaolollaan loistava puolensa pitämisen taito on paha kombo. Monta kertaa olen miettinyt, että jos näkisin autoani varastettavan, en uskaltaisi mennä puolustamaan omaisuuttani. Myös asiakaspalvelijana olen siinä mielessä paska, etteivät rahkeeni riittäisi myymälävarkaan kiinniottamiseen. En osaa piiloutua myyjän roolin taakse, otan töissä kritiikinkin aina henkilökohtaisesti. Ei ole erikseen työ- ja koti-Ässää.
Perfektionistit mielletään usein ahkeriksi ja tunnollisiksi, mutta asia ei ole aina näin yksinkertainen. Vaikka olen myös laiska, joissain asioissa pelkkä epäonnistumisen pelko ajaa huolimattomaan työskentelyyn. On helpompi vedota laiskuuteen kuin myöntää oma osaamattomuutensa, kaverin parempi arvosana ei tunnu niin pahalta, kun tietää laiminlyöneensä opiskelun. Sitä paitsi koen saaneeni erävoiton älyllisessä kamppailussa, mikäli oma numero peittoaa ahkerampana tunnetun kaverin numeron. Äärimmäisen itseriittoista toimintaa, tiedän.
They'll let you down every single time... -__-
Kannattais vissiin hankkia elämä ja ihkaoikeita ystäviä.
Kasaan itteni ihan kohta.
On se muuten s-tana, kun ei toi enkku onnistu... Otsikossa pitäisi luonnollisesti lukea "fall" ei "fell". Idari täällä hei.
Hola!
Harvoin olen maanantaisin yhtä leppoisalla tuulella kuin tänään. Loppuillasta kauppareissulla väänsin arinarievästä (leipä) sanan narinareva ja kikattelin äitini heikolle englannin ääntämiselle. On käsittämätöntä, miten monta erilaista äänneasua mama keksi eräälle 70-luvulla perustetulle punk-yhtyeelle yhden minuutin aikana.
Vein kirppikselle vanhoja vaatteita ja vähän muutakin sälää. Yksikään tuotteista ei maksanut kaksinumeroista summaa, koska mielestäni alle kympin hinta on sopiva käytetylle tavaralle. Olikin järkytys huomata miten kalliita vaatteita ja asusteita muiden pöydissä näkyi. Ei pahalla, mutta vaikka laukku olisi kuinka unikkokuvioinen ja siisti, 18 euroa on mielestäni järkyttävä hintapyyntö! Bongasin muuten myös hyvin tukiaismaisen pöydän täynnä aikuisille suunnattuja pienen pieniä pinkkejä vaatteita.
By the way, nyt saa onnitella: luet parhaillaan Helpon elämän lapsen 200. postausta! Mieletöntä (=päivän sana).
Kirppauksen lisäksi päivästä teki erityisen se, että näin molemmat siskoni. Toisen luona altistuin vauvakuumeelle, toisen luona iski polttava matkakuume. Onneksi ei ole kolmatta siskoa, siltä olisin saattanut saada tuon pahamaineisen possukuumeen... Haha, päivän huono läppä osa 372. (Jos et ymmärtänyt, ei se mitään - ei ollut mitään ymmärrettävää.)
Jotta kirppistelystä ei olisi ihan heti rahallista hyötyä, päätin shopata hieman. Kirpparilta mukaan tarttui pinkki Adidaksen kassi mainitsemastani tukiaispöydästä, 8 kappaletta pitkiä juomalaseja ja John Travolta -tripla-DVD. Lisäksi tilasin kultasepänliikkeestä uuden rannekkeen Axcentin kellooni.
Päivän ehkä parhaan löydön tein kuitenkin eräästä mummovaatteita myyvästä putiikista, jossa oli rekillinen nuorille suunnattuja mekkoja. Ihastuin minimittaiseen kesämekkoon, jossa on mielestäni hieman tyttömäistä haltia-fiilistä. Kiharrettu hiuspehko ja kesäinen piknik, I'm ready for you guys!
Vähän jännittää, löytyykö SIG-Inkinen elossa vai ei. Jäämme tarkkailemaan tilannetta cashew-pähkinöiden kera.
Oletko koskaan antanut pusua kenellekkään jonka nimi alkaa T:llä?
--> Ehh, joo... -__-
Kuka on ensimmäinen R:llä alkava puhelimen yhteystiedoissasi, millä nimellä hän on?
--> Rakas.
Mitä mietit?
--> Kynsien katkeilemista ja liuskottumista.
Viime matikan kokeen numerosi
--> Kahdeksikko muistaakseni.
Oletko mustasukkainen?
--> Kyl vaan.
Kummalla puolella sänkyä nukut yleensä?
--> Seinän puolella.
Osaatko kokata?
--> En oo kokeillu, haha...
Viimeisin ostamasi asia?
--> Ööh. Cheddaria, hakaneuloja, leipää? Tuli muuten hyvä sämpylä ku pisti pari hakista väliin.
Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
--> Ottaa itseäni niskasta kiinni. En tiedä.
Ärsyttävin tapa herätä?
--> Huonovointisuus.
Haluaisitko riipaista kovat kännit?
--> En.
Mitä kaikkea teit eilen?
--> Järjestelin kirpparikamoja ja kävin kaupassa. Elämässäni ei ole kovin paljoa sisältöä.
Miksi asut siellä missä asut?
--> Ei ole vielä opiskelupaikkaa. Too bad.
Mitä lukee 15. saapuneessa viestissä?
--> (osa tekstistä puuttuu) ketään.
Koska viimeksi teit itse ruokaa?
--> Eilen tein niitä hakaneulasämpylöitä.
Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?
--> Ihan sikana.
Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu?
--> Eipä oo viime aikoina kumpikaan ollut.
Olitko iloinen herätessäsi aamulla?
--> Ihan suhteellisen kyllä.
Mitä teit kello 9 tänä aamuna?
--> Nukuin.
Kuinka monta viestiä on kännykkäsi saapuneet?
--> 1448.
Oliko eilen mukava päivä?
--> Eipä erityisen.
Avonaiset messenger keskustelusi?
--> None.
Oisiko ihanaa asua yksin?
--> Olisi, erittäin ihanaa!
Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
--> En harrasta sukurutsausta.
Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
--> Öö, joo. Tai sitten en, muah.
Muuttaisitko asumaan maahan, jossa kävit viimeksi?
--> Emmä kauheesti Portugaliin rakastunu =/
Pukeutuisitko koulukuvaukseen vaatteisiin, jotka sinulla on nyt päällä?
--> En helevetissä!
Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
--> Suklaajäätelöä, no yök.
Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
--> En muista.
Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
--> Ei svide näitä kysymyksiä...
Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?
--> En.
Kirjoittavatko ihmiset nimesi väärin?
--> Lähes aina.
Kuka viimeksi katsoi sua pitkään?
--> ??
Onko sinua pussannut kukaan viimeisen kuukauden aikana?
--> Joo.
Mitä alkoholipitoista juomaa joit viimeks?
--> Cooler-sidukkaa, oli pahaa.
Oletko rauhallinen ihminen?
--> En, oon vaan joko laiska tai hyper-energinen.
Tunnetko poikaa, joka tietää lähes kaiken sinusta?
--> Jepsis kepsis.
Kerrotko äidillesi kaiken?
--> Aika paljon, mutten kaikkea.
Oletko todella hiljainen?
--> Dorkassa seurassa joo.
Mitä teit viime yönä?
--> Nukuin niin että kädet puutu.
Mitä haluaisit sanoa juuri nyt ja kenelle?
--> En mitään, haluaisin olla hiljaa. Yksin ollessa se onnistuu, vaan ei nyt.
Uskotko rakkauteen?
--> Caaaaannn you feeeel the loooooove tonight, it iiiisss wheere wee aaaaaare.
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
--> It's enough for this wiiide eeeyed wanderer that we've got this faaaar!
Millainen sää on ulkona?
--> Pilvinen. Tai puoli-.
Kenelle annoit puhelinnumerosi viimeksi?
--> Kirppistädille.
Oletko herkkä?
--> NO EN OLE, nyyh.
Oletko pitkävihainen?
--> Jep, ainaki sen puoli minuuttia.
Minkä väriset ovat kyntesi?
--> No daa, minkä väriset itelläs on ilman kynsilakkaa????
Mikä on todennäköisin syy, jos et saa yöllä nukuttua?
--> Olen nukkunut päivällä.
Vastaatko rehellisesti kouluterveyskyselyihin?
--> Juuh.
Vaikuttavatko tunteesi syömiseesi (syötkö enemmän surullisena tms.)?
--> Mä syön iloon ja suruun. Ja oon aina jompaa kumpaa.
Jos olet joskus polttanut ensimmäisen tupakkasi, mistä syystä teit sen?
--> Piti kokeilla oisko se kiva harrastus.
Milloin viimeksi söit lääkkeen?
--> Illalla nielaisin yhden pillerin hormonaalista ehkäisyä.
Käytätkö farkkuja kotona?
--> Joskus, mutten tällä hetkellä.
Mitä joit viimeksi?
--> SIMAA!
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
--> Ruotsalaisen "Anna Frisk" -leffan. Oli jopa ihan hyvä.
Ihastutko helposti?
--> Todella helposti.
Pidätkö kivennäisvedestä?
--> Nääh :(
Koetko olevasi vaarallinen?
--> *LOL*
Oletko joskus töykeä, miksi?
--> Koska mulla ei ole kuin kaksi vaihdetta: ystävällinen ja töykeä.
Onko sinulla suunnitelmia ensi viikonlopuksi?
--> Ei oo. (Kaveri)treffipyyntöjä odotellessa.
Mitä odotat tällä hetkellä?
--> Pääsykokeita ja opiskelupaikan saamista.
Pidätkö itseäsi onnellisena ihmisenä?
--> Se vaihtelee kuten kaikki muukin mun elämässä.
Miltä tällä hetkellä tuntuu? Ottaako joku asia päähän?
--> Hartiaan sattuu ja ois päiväuni aika, eikä tää -keleen meemi lopu ikinä.
Oletko pahoittanut mieltäsi tänään?
--> Vähäsen.
Kumpi on parempi, matka vai määränpää?
--> Molempia tarvitaan sopivassa suhteessa. Tai jotain.
Muisteletko mielelläsi menneisyyttä?
--> Oi kyllä. Vanhojen valokuvien katsominen herkistää.
Annatko ihmisille lempinimiä?
--> En, tykkään käyttää oikeita nimiä mieluiten.
Kauanko mietit ostopäätösten tekoa?
--> Riippuu ostoksen hinnasta.
Huppari vai kauluspaita?
--> Haluisin semmosen isohuppuisen hupparin a la Pussycat Dolls.
Mitä lehtiä olet tänään lukenut?
--> En niin mitään. Paitsi Spes Patriae -kirjaa selasin.
Näytätkö viehättävältä kipeänä tai juuri heränneenä?
--> Tietysti, eikös me kaikki.
Syötkö mielummin pizzaa vai salaattia?
--> Salaattia.
Kolajuomat vai energiajuomat?
--> Auts, tää on paha... Ehkä se punainen ED on parasta kuitenkin?
Jätätkö koskaan koulukirjoja kotiin, jotta laukkusi olisi kevyempi?
--> Oliskin koulua.
Kumpi olisit mieluummin, muusikko vai näyttelijä?
--> Näyttelijä.
Kun olit pieni, olitko mukana koulun tai tarhan näytelmissä?
--> Yep, sain olla prinsessa, tonttu ja joku ihme silinterihattupää... Kaks ekaa oli päärooleja, saa taputtaa!
Millaisissa kaupoissa tykkäät kierrellä?
--> Sellaisissa, joissa soi kiva musiikki eikä haise pahalta.
Nukkunut jonkun toisen sängyssä?
--> Ehkä, ehkä en.
Nukkunut junassa?
--> En.
Ajanut ylinopeutta?
--> Ennemminki ylinopeutta.
Lintsannut koulusta, että voisit tehdä jotain kivempaa?
--> En myännä.
Nukkunut kolmeen saakka?
--> Helposti!
Ollut yksinäinen?
--> Joka päivä ja joka ikinen yö sinua ajattelen.
Nukahtanut töissä/koulussa?
--> En, mutta lähellä on ollut.
Laulanut karaokea?
--> Joskus vuonna nakki nolasin itteni laivan karaokessa.
Tehnyt jotain, mistä vannoit ettet tekisi?
--> Juu, ottanut miehen, joka on allerginen sekä kissoille että koirille.
Huvitutko helposti?
--> En.
Nukutko pehmolelujen kanssa?
--> Ison nallen kyllä.
Ranta, kaupunki vai maaseutu?
--> Ranta, jossa ei tuule kylmästi koskaan.
Puhutko unissasi?
--> Jookai.
Missä haluaisit olla nyt?
--> Jossain muualla kuin tässä.
Asutko vanhempiesi kanssa?
--> ...joo...
Oletko huonoa seuraa?
--> Aina.
Missä olit tunti sitten?
--> Kotona, kuten nytkin. Taisin syödä.
Oletko ollut tänään koko päivän kotona?
--> NO JOO JOO!
Voisitko alkaa harrastamaan jotain lajia missä käytetään venettä?
--> En uso. Blääh. Halleluja, tämä typerä meemi loppui!
Ei vit...
Mun angstaamiseni on niin jäätävää, että alkaa ihan itteänikin palella. Ehheh.
Oli kyllä niiiiiin klara vappen taas ettei juuri selvemmäksi pääse. Joo, hei, kotitekoisessa simassa on se 0,8% alc. ja puolikas siideri nyt ainakin viimeistään nosti kankut olalle. Ei sillä että kauheesti ois ördäys kiinnostanut, mutta urputtaminen is da word, biatch.
Koko vapun vietin stalkaten jokaikistä Blogilistan top satasessa majailevaa muotiblogia. Odottelin malttamattomana (ja märisten), kuka näistä synkkäämme maahamme valoa tuovista tyylin edelläkävijöistä postaa ensimmäisenä kuvakylläisen postauksen siis niin älyttömän hauskasta ja tosi kosteasta vapustaan.
Odotin kuvaa hymyilevästä bloggaajasta, joka poseeraa kameralle käsi lanteilla ja pää vinossa. Bingo. Päästä löytyy ylioppilaslakki. Bingo. Ja mikä parasta, olkapäille laskeutuvat kauniit, eritoten vappua varten kyhätyt kiharat. Bingo. Bango. Bongo. Kaikkea tätä ryydittää hypettävä teksti, jossa bloggaaja kehuu niin kaverinsa, koiransa, poikaystävänsä kuin isäpuolensa serkun vaimonkin maasta taivaaseen.
Jee jee, vappu ihmisen parasta aikaa, kun kaupunki herää talven jälkeen eloon ja sima kuohuaa... Itsehän istuin kotona ja yritin parhaani mukaan unohtaa, että on vappu. Vinkki kaikille, jotka yrittävät eristää itsensä ympäröivästä maailmasta: Älkää. Menkö. Face. Bookkiin. Vappuaaton jälkeisenä päivänä on sen sijaan hykerryttävää selailla uutisotsikoita, joiden perusteella on helppo selitellä itselleen, ettei muiden ihmisten kanssa kannata oikeasti olla tekemisissä. Siellä ne ovat taas lyöneet toisiltaan hampaat kurkkuun ja kaataneet jonkun teiniparan mopoautonkin (julmaa!). Lisäksi kaupungissa haisee satavarmasti ehta kusi. Kylläpä oli viisas päätös jäädä himaan taas kerran.
Myönnän. Ulkona oli kiva sää. Kavereiden kanssa olisi kiva syödä herkkuja ja juoruta. YO-lakkikin sopii päähäni ihan kivasti. En vihaa vappua, vihaan itseäni. Kotiin lukittautuminen moninkertaisti itseinhoni huippulukemiin, joten epäsosiaalisuus ruokkii ainakin mun kohdallani itse itseään. Negaation oravanpyörä jatkuu ja jatkuu.
Onpa muuten kummallinen siideri tämä Cooleri. Tuoksuu Valion viililtä ja maistuu pelkältä esanssilta. Sääli sinänsä.
