We are the winners of Eurovision / Sieben, sieben, eins, zwei / Takes two to tango / Shady lady

Tällaista on 19-vuotiaan tytön elämä: viikonloppu töissä, telkkarista tulee Euroviisuja, joissa Suomi ei pärjää nimeksikään ja tytön hauskinta puuhaa on kirjoittaa omat huonot puolensa paperille, koska hän on yksin. Millainen itseinhon alho häntä ympäröikään, oi.

Isi-pappa heitti ennen kuin Ruotsi oli ehtinyt ilmoittaa antamansa pisteet, että tulee hurripoika varmasti antamaan pisteitä itselleen, vaikka sitä iloa ei millekään muulle maalle olekaan suotu. Ja kappas vain: "Twelve points goes to... Sweden" ja vinkeä hymy päälle. HAH. We've got the very best reason to hate you, Swedish people - the envy. It's not fair to be uglier, unhappier and less talented than you! Just one thing: you shouldn't be that eager to use Botox because you are pretty enough without such crap.

Siinä olikin aimo annos kankeaa enklantiani, jolla saavutin turhankin korkean arvosanan magna cum laude ylioppilaskirjoituksissa. Olen niiiiin tyhmä.

Ja Timbalandille hatunnosto taas ilmeisen toimivasta kipaleesta, oli kuulemma ollut mukana tekemässä Venäjän voitokasta biisiä.

PS. Kuulostan lähes J. Aholalta laulaessani Missä miehet ratsastaa -kappaletta. Jos ei siis lasketa sitä korkealle kipuavaa huutokohtaa. Hähää. Mutta seksikkäämpiä nuo Teräsbetonin pojat on ilman paitaa ku mie.

Rakastan kissoja - poikaystävälläni on kissa-allergia.

Kah, siinäpä pulma.

Takaisin arkeen.

Alkuperäinen aikomukseni ryhtyä "muotibloggaajaksi" onkin muuttunut matkan varrella lähes muotiblogivastaisuudeksi. Toki minä edelleen stalkkaan monien tytsyjen postauksia vaatehankinnoistaan, mutta pikkuhiljaa olen tajunnut, ettei ole mitään järkeä esitellä jokaista ostamaansa tavaraa ostopaikkaa myöten, sillä on riski, että muutkin ryntäävät ostamaan saman tavaran ja kohta lähes jokaisella vastaan kävelevällä kaduntallaajalla on samanlainen Gina Tricotin kukkamekko. Itseäni ainakin ärsyttää, kun näen kaupungilla jonkun yllä samanlaisen vaateparren, jonka olen juuri itselleni hankkinut. Tietysti on mahdollista, että joitakuita kyseinen ilmiö ei haittaa tippaakaan, mutta minä en tahdo olla 1oo prosenttinen kopio kenestäkään, kiitos vain... (Sanoo hän, joka esitteli rakkaimmat laukkunsa yksityiskohtaisesti kuvien kera muutama postaus sitten.)

No, taidanpa leikkiä tällä kertaa sen verran muotibloggaria, että voin paljastaa olleeni shoppailemassa. Mukaani tarttui liian monet korvakorut sekä t-paita ja mekko plus muuta krääsää, jota en tahdo sen koommin jäädä analysoimaan. Ostoskrapula tuli, mutta onneksi keksin järkevän ja eettisen tavan päästä eroon vanhoista vaatteistani - UFFin, nimittäin. Ei, en keksinyt pyörää ensimmäistä kertaa, mutta jostain kumman syystä ajatus vaatteiden kierrätyksestä kirkastui vasta nyt.

Joo, makeansyömislakkoni epäonnistui surkeasti. Pöydällä on minun ja poikaystäväni lemmenloman jäljiltä 500 gramman säkki karkkia. Tarkoitus siis olikin nauttia elämästä kaikilla aisteilla parin päivän ajan, mutta pelkään pahoin, että pahat tavat eivät tähän jää. Morkkis, morkkis, olen tuhlari ja ahne sika. Ja laiskakin vielä, I should be spanked, eh?

Ensin aloitan kirjoittamisen onnessani, mutta sitten intoni hiipuu, kun tajuan, että jokaisen postauksen jäljiltä kommenttilootani ammottavat tyhjyyttään, koska kukas minun, kasvottoman ja täysin tavallisen tanjan elämästäni olisi kiinnostunut? Ja ei, tämä ei ole puhdasta angstausta, vaan rehellinen syväluotaus tuntemuksiini. Internetin loputtomissa sokkeloissa sitä tuntee olevan nolla, zero, nothing.

Alastomuus

Minä vietän joskus jopa tunteja tutkiskellen sivustoja, jotka ovat tulvillaan kuvia alastomista ihmisistä. Monien mielestä minun täytyy olla tärähtänyt tai vähintäänkin jonkin asteinen perverssi, kun katselen enimmäkseen naisia mitä moninaisimmissa asennoissa ilman rihman kiertämää. Teen tätä useimmiten öisin, kun saan olla rauhassa tietokoneeni kanssa kahden.

On totta, että joskus, lähinnä vertailun ja omien arvojen mittailun vuoksi, katson pornografistakin materiaalia. Ymmärrän, että ne saattavat kiihottaa joitakuita, mutta korkeimmalle jalustalle nostan alastontaiteen, jolla on syvempikin merkitys kuin erektion nostattaminen.

Jopa taidesivustot pullistelevat härskeistä genitaalialueiden lähikuvista, mikä kertoo omaa tarinaansa tämän ajan ilmaisunvapaudesta. Mielestäni on täysin OK, mikäli joku haluaa sellaista materiaalia tehdä ja levittää, kunhan se ei ajaudu lasten ulottuville. Itse en saa siitä juuri mitään irti, lähinnä kuvotuksen tunteen ja kiireen siirtyä muille sivustoille aikaiseksi.

Monissa kuvissa nainen poseeraa tiedostetun seksikkäästi selkä kaarella ja katsoo kameraan se tietynlainen katse silmissään. Itseäni kuvat eivät säväytä, tai vaikka säväyttäisivätkin, ne eivät pysäytä. Kuulostaa urpo-pervon selittelyltä uskotella muille, että alastonkuvat voisivat antaa elämälle merkityksen, mutta näin minä ajattelen.

Eräällä sivustolla, jonka nimeä en halua sen kummemmin mainostaa, on tuhansia ja taas tuhansia kuvia piirrustuksista valokuviin ja digitaiteeseen. Jokainen rekisteröitynyt käyttäjä voi lisätä omia tekeileitään muiden nähtäville ja niin edelleen, joten suuren jäsenmäärän ansiosta töiden määrä on loputon ja kasvaa jatkuvasti. On todella työlästä löytää esimerkiksi "artistic nude" -kategoriasta helmet, joissa yhdistyy sekä kohteen esteettinen kauneus, kuvaajan ammattitaito että mallin voittamaton kehonhallinta. Vaikka vakuutankin olevani täysin puhtain paperein liikkeellä, on kauneuskäsitykseni värittynyt nykyajan ihannetrendeillä, kuten kapealla vyötäröllä ja täyteläisellä rintavarustukselle, mitä naispuolisiin malleihin tulee. Tästä syystä en ihastu reippaasti ylipainoisista naisista otettuihin kuviin, vaikka ne olisi tehty miten hyvin tahansa: naisen vartalon asennossa täytyy näkyä Saimi Hoyerin paljon puhuma swingi, joka vaatii sekä feminiinistä kroppaa että tiettyä rasvaprosenttia. Lisäksi tikkusuora tai vääränlainen vartalonkierto ei ole kaunista katsottavaa.

Millainen sitten on ihanteellinen alastonkuva? Malli ei saa näyttää pornahtavalta, joten mauton meikki tai ylilaitettu tukka (lue: huonokuntoinen hiuslisäke) pilaa kokonaisuuden. Ryhti ei saa olla liikaa "rinnat ulos" -henkinen, ellei esimerkiksi käsien asentokin ole ylikorostetun vänkyrä kuin vanhan hongan oksa. Yleensä mallille ominainen rento ja heittäytyvä mutta hillitty asento on paras, jottei mennä parodian puolelle. Kasvoihin on kiinnitettävä paljon huomiota, sillä suun mutristelu tai silmien intensiivinen katse voi helposti keikahtaa musiikkivideoiden syöjättäränaisten tyyliseksi. Helpointa onkin valita asento, jossa malli ei katso suoraan kameraan.

Täydellisesti onnistunut alastonkuva saa ihmisen tulemaan tietoiseksi omasta ruumiistaan, joka on aina mukana riippumatta siitä, onko sitä peitetty kankaalla vai ei. Nykyihminen ikään kuin irtaantuu vartalostaan, sillä hyvin usein omaa vartaloa ajatellaan syömisen, seksin tai urheilun harrastamisen yhteydessä. Kuinka moni oikeasti miettii lähikaupan kassajonossa, että hei, mulla on terve ja kaunis kroppa, miksi hautaan sen vaatteiden alle, vaikka se on niin rakas? Minua henkilökohtaisesti askaruttaa myös se, miksi alastomat niityllä kirmaavat aikuiset mielletään vähäpäisiksi tai eroottiseen leffaan kuuluviksi, kun todennäköisesti varsin moni nauttisi tuulen sivelystä paljaalla iholla. Ei kai tarvitse olla LSD:tä käyttävä hippi antaakseen joskus vain mennä?

Ihanaa alastonkuvaa katsellessani ensimmäinen ajatus on: mistä löytyy tuollaista kauneutta? On pelottavaa tajuta, että neulepaitani ja farkkujeni altahan sitä löytyy - eri muodossa kuin edessäni olevassa kuvassa, mutta kauneutta kuitenkin. Onnistuneessa otoksessa ihminen sulautuu muuhun maailmaan saumattomasti, välissä ei ole pehmeää puuvillakangasta, on vain maailmankaikkeus ja ihminen, atomeista koostuva yksilö. Valo ja pinnat sulautuvat kuin kiehuva voi toisiinsa, solisluiden kaaret muodostavat sanoja, joita ei näe ilman että riisuutuu.

On kiehtovaa, kuinka montaa erilaista pintaa ihmisestä löytyy: iho on erilaista kainaloista kuin selästä tai huulista, rinnoissa se näyttää sametilta ja nenällä se kiiltää. Ihminen tuoksuu, tuntuu, kuuluu, maistuu. Jokainen kuvakulma luo uuden perspektiivin ihmisyyteen ja jokainen voikin kysyä itseltään, miksi on niin rumaa ja väärin katsella lumoutuneena toisen ihmisen lanteiden kaarevia muotoja tai takapuolen pyöreyttä. Kuvan tekijällä on tässä asiassa suuri vastuu, sillä hänen motiivinsa ovat selvästi nähtävissä jokaisessa otoksessa, jonka hän julkaisee. Itsetarkoituksellinen pornoistaminen on häpeällistä, sillä se vie meitä kauemmaksi perimmäisestä kauneudesta, josta kaikki saa alkunsa ja johon kaikki päättyy.

Niinhän se on - ruumiimme kanssa me aloitamme ja päätämme tämän maallisen matkamme ulkonäöstä, sukupuolesta tai elämänkatsomuksesta riippumatta.

Katu-uskottavaa blogimeemeilyä á la Sundaee

Yuck. Ei maistu jauheliha taas vähään aikaan, sen verran paljon "sattumia" tämänpäiväiset grillitassuni sisälsivät.

Jee, jee, löysin Enimmäkseen Harmittomasta blogista tämmöisen meemin, vai miksikä sitä siellä kutsuttiin...? Oon niin newbie, etten osaa vielä termejäkään. No, eniiivei, tykkään paljastaa synkkyyksiäni kaikelle kansalle, joten tässä sitä (ekshibistelyä) nyt tulee tuutin täydeltä!


Onko sinulla ollut tunteita ihmistä kohtaan, joka ei ole tuntenut samoin?
Todennäköisesti näin ei ole päässyt käymään ihan joka kerta, mutta tarpeeksi usein kuitenkin. Vai luuletteko, että olisin pitänyt suhteeni Nick "Takatien Poika" Carteriin salassa? (Jos ette ymmärrä tekstiäni, selitys on lähes kielitaidottomuuteen verrattava äidinkielen arvosanani eximia. Oikeasti blogin pitämiseen tulisi laittaa laudatur-suodatin, jotta netissä ei olisi niin paljon räkäkielistä shaibaa.)

Mitä koruja käytät?
Käytän ranne-, kaula- ja korvakoruja, sekä vaihtelevalla menestyksellä sormuksia. Yleensä suosin hopeasta valmistettuja killuttimia. Rakastan kaikenlaista kiiltävää ja kirkkaita värejä, mistä johtuen Nomination-käsikorustani on tullut kovin rakas. Tykkään koristella kehoani muutenkin (esimerkiksi paklaamalla niin maan kerpeleesti joka aamu), mutta tatuointeja iholtani on vielä turha etsiä, samoin lävistyksistä on jäljellä enää pari hassua arpea.

Lähtisitkö ikinä ulos pukeutuneena vastakkaiseksi sukupuoleksi?
Hmm. Jos kyse olisi vain pukeutumisesta, voisin lähteä vaikka klubille tanssimaan hiphop-tyylisissä vaatteissa. Mutta muuten... Njääh. I like being a girly girl!

Mitä sinulla on ylläsi sängyssä?
Nuthin' tai vaihtoehtoisesti mukavat alkkarit. Omistan kyllä paljon kivoja yöpaitoja, mutta satiinihörselö soveltuu nukkumista paremmin johonkin muuhun aktiviteettiin... Kuten vaikkapa tyttöjen väliseen eroottiseen tyynysotaan, jollaista tapahtuu vain miesten päiväunissa.

Nypitkö kulmakarvasi?
Yep, vaikkette sitä uskoisikaan. Oon muuten melekoone optimistin retale, kun ihan teitittelen mahdollisia lukijoitani. Tuskinpa tänne moni eksyy, kun elämässä on niin paljon parempaakin tekemistä ^_^

Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit ensimmäisenä?
Olisin varma, että kyseessä on suuremman luokan erehdys. Musta tuli nimittäin ihan hirvittävän neuroottinen yo-tulostenkin vahvistuessa - että "ihanko todella ainoa B:ni nousi C:hen? Entäs jos ne on jonkun muun tulokset?" Ja ei, en todellakaan ole se 9 laudaturia saanut abiturientti, kun en nähtävästi edes tiedä, että alle 10:n numerot kirjoitetaan kirjaimin... (Mäkä mäkä!)

Kultaa vai hopeaa?
Heh, kirjotin joskus pienenä "laulun" nimeltään Hopeeta ja kopeeta :'D Apuuva. Mut joo, kumpikin käy, tänne vaan!

Hampurilainen vai hot dog?
Nyt ällöttää toi jauheliha niin paljon, että valitsen hodarin. Siihen sitä paitsi kuuluu maailman herkuin herkku, kuivattu sipuli ♥

Jos voisit valita vain yhden ruokalajin, mitä söisit loppuelämäsi, mitä se olisi?
Heleppo valinta: en söis mitään. Eiku oikeesti, niin tyhmä kysymys, etten edes minä kykene vastaamaan tuohon. Sitä paitsi kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen ei huvita kuvitella, että joutuisin syömään vain yhtä ruokalajia koko loppuelämäni, tällä palkalla nimittäin pelkistä nuudeleista ja tonnikalasta koostuva ruokavalio on turhankin totuudenmukainen.

Ranta, kaupunki vai maaseutu?
Höh, trooppisessa ilmanalassa sijaitseva maaseutumainen rannikkokaupunki tietysti.

Ketä kosketit viimeksi?
Itseänihän mä kokoajan tässä hiplailen, eivätkös kaikki nettiriippuvaiset ole jokseenkin epäilyttäviä tapauksia? Varmaan jonkun asiakkaan käteen vahingossa huitaisin vaihtorahoja ojentaessani.

Oletko itkenyt viimeisen kahden viikona aikana?
Oh yes. Ihan tässä viime yönä sain hermoromahduksen, mutta pohjalla on käytävä, jotta voi taas nousta. Ja korkealle nousinkin, kun aamutuimaan päässäni raikasi "Voiko ihanammin päivän enää alkaa? Onko ihanampaa aamua kuin tää?"

Oletko rakastanut jotakuta niin paljon, että olet itkenyt hänen vuoksi?
En ihan käsitä tätä kysymystä, koska en näe yhteyttä näiden kahden asian välillä. Mutta siis myönnetään, olen parkunut silmäni punaisiksi monet kerrat miesten takia ja olen rakastanut moniakin ihmisiä elämäni aikana, mutta en tiedä onko itkuisuuteni koskaan johtunut varsinaisesti siitä, että olisin rakastanut jotakuta niin paljon. Menettämisen pelon takia sen sijaan olen porannut, samoin sydänsurujen, mutta silloinkaan tuskin olen sanan varsinaisessa merkityksessä toista rakastanut. Äh, vaikeaa.

Rullaatko spaghetin haarukan ympärille vai katkotko sen?
Katkon eli pilpustan.

Puhutko unissasi?
Kuulemma asian laita on näin :) Lisäksi kuorsaan, omin peiton itselleni, ahdistan toisen tipahtamisen partaalle... Kaiken kaikkiaan saan olla tosi väsynyt, että osaan nukkua esimerkiksi poikakaverini kanssa samassa sängyssä syvää unta. Silloin en nimittäin jaksa riehua.

Ranta vai uima-allas?
Jaa-a. Saako valita molemmat? Ranta ei oo Suomen säässä kovin käytännöllinen ratkaisu, siksi valitsen lämmitettävän uima-altaan.

Lempibiisi tällä hetkellä?
Autoradiosta tuli yksi hyvä suomalaisten hoppareiden yhteisbiisi, jossa esim. Paleface räppää englanniksi pätkän. Hyväntuulinen ralli, käänsin nupit kaakkoon ja työnsin luun ulos. Tai ainakin kuvittelin työntäväni.

Onko sinulla ikinä mielestäsi ollut täysin onnistunutta suhdetta?
Seurustelen tälläkin hetkellä, mutta siitä huolimatta uskallan sanoa, ettei mikään suhde voi oikeasti olla täydellisen onnistunut. Tietysti sana "onnistunut" on melko subjektiivinen käsite, mutta mielestäni onnellinen voi olla, vaikkei suhde täysin onnistunut olisikaan.
...
Okei, nyt jo itsekin unohdin, mitä mieltä olin. NEXT!

Missä haluaisit olla nyt?
Tässä juuri nyt on hyvä näin. Avaanpa vielä ikkunan, että tuo hirvittävä grillilihan haisu häipyy sieraimistani... Lisäksi voisin haluta lasillisen jotain makeaa limpparia, vaikkapa Muumilimua. Muuten OK.

Oletko ikinä särkenyt kenenkään sydäntä?
Kuulostaa kamalalta, mutta kyllä olen tainnut särkeä.

Saanut sormusta?
Olen, äidiltäni ja rippilahjaksi. Kosittu ei ole vielä, mutta ikäni puolesta (19) ja luonteeni perusteella en tätä ihmettele.

Viimeisin lahja jonka sait?
Heh, lafkan toimitusjohtajalta joku "Hyvää kesää!" -kassi, joka sisälsi eväslaatikon tyyliin Tupperware, mutta halvempi ja muuta pikkusälää, joka tuhoaa sademetsiä ja syö kiinalaislasten ruoat.

Viimeisin urheilulaji jota harrastit?
Dääns, dääns, dääns. Tanssiahan minä vain aina harrastan, vaikken edes osaa (katso edellinen postaus).

Mihin kulutat paljon rahaa?
Tällä hetkellä kosmetiikkaan ja aikakauslehtiin enimmäkseen. Puolen vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, mutta vielä on äitin siipien suojassa vara hömpötellä.

Tämän hetkinen ihastuksesi?
Muumilimppari varmaan sitten, kun en saa sitä mielestäni.

Tämän hetkinen mielialasi?
Rento ja rauhallinen, mutta katkipoikkinainen väsymysmielessä.

Kuka sai sinut viimeksi suuttumaan?
Minä itse, kun en mielestäni yritä tarpeeksi olla hyvä ihminen. En tsemppaa asioissa, jotka auttaisivat eteenpäin elämässä. Se ketuttaa.

Kuka sai sinut viimeksi nauramaan?
Hetkoone, mää vähäse mietin ny. Varmaan uutinen iranilaisnaisesta (?), joka haastoi miehensä oikeuteen hunnun alle kurkistamisesta - olivat olleet naimisissa 30 vuotta. Tänään en ole kuullut kovin hyviä läppiä, mutta moni työkaveri saa hymyn nousemaan huulille. Voi minua onnekasta.

Mikä kaduttaa?
Että söin sen jauhelihasta valmistetun grillitassun/-taskun. Ja oisin voinut ilmoittaa pääsykoepäivämäärät ajoissa esimiehelle, sillä aiheutin töissä taas lisää harmaita hiuksia hajamielisyydelläni. Olen vilpittömästi pahoillani.

Kenelle lähetit viimeksi tekstarin?
Kaverille, joka ehdotti limusiiniajelua :D Hulluilla on halvat huvit indeed.

Minkä elokuvan näit viimeksi?
Tarantinon Reservoir Dogs on varmaan viimeisin, jonka katsoin kokonaan. Tai sitten Unbreakable - Särkymätön. Tohtori T ja naiset oli niin huono, että menin kesken kaiken nukkumaan. Harvinaista toimintaa minulta.

Asutko vanhempiesi kanssa?
Kyllä, eikä vieläkään ole selvillä se ajankohta, josta lähtien pääsen nauttimaan köyhäilyn hienouksista oman onneni nojaan. (Te kielinerot siellä, voiko noin sanoa? Kärsin oman tekstin sokeudesta.)

Kenen kanssa keskustelit viimeksi ja mitä asia koski?
Äippä piti monologia ei vaginastaan, vaan huomispäivän aikataulusta ja minä myöntelin kuulematta sanaakaan. Siinä oli keskustelua kerrakseen, mutta saipa mamma ainakin toivomansa vastauksen tiedä sitten mihin.

Oletko koskaan ollut ilman alushousuja?
Niinku in public, vai? En toki, kommandotyyli ei oo mua varten.

Oletko ollut rannalla yöllä?
Joo, monet juhannukset on tullut vietettyä järven rannalla.

Viimeisin kuulemasi laulu?
Jos päänsisäinen karaoke lasketaan, niin Jordin Sparksin joikhaus "No air" feat. Chris Brown, jolle ei oo tainnut tulla äänenmurrosta vielä.

Käytätkö silmälaseja?
Yksi sana: valitettavasti.

Viimeisin asia, jonka joku sinulle osti?
Höh... Kanasalaatti? Siitä on kyllä jo useampi päivä - lasketaanko bensa? Porukat osallistuvat siis taloudellisesti liikkumiseeni yksityisautolla ja edesauttavat näin ollen ilmastonmuutosta. Ette voi väittää, ettenkö olisi valveutunut!

Pidätkö tanssimisesta?
En toki, olen harrastanut sitä vastentahtoisesti jo yli 10 vuotta, mutta man's gotta do what man's gotta do...

Ketä aiot seuraavaksi suudella?
Toivottavasti murumurmelia, toivottavasti en wc-pönttöä.

Suihku vai sauna?
Kelpaa kumpikin, mutta lämmin suihku on bueno.

Milloin viimeksi juoksit?
Torstaina alle 10 askelta, koska olin unohtanut nahkatakkini pukuhuoneeseen. Motivoi muuten aika hyvin laittamaan jalkaa toisen eteen, sen verran epärehellistä porukkaa kotipaikkakunnallani liikuskelee.

Onko farkuissasi reikiä?
Vähintäänkin lahkeissa on melkein aina jotain repaleen tynkää.

Milloin viimeksi näit ihmisen josta olet kiinnostunut?
Pitikin ihan pysähtyä miettimään ja nostaa kädet pois näppikseltä. Tänään töissä näin montakin henkilöä, joihin haluaisin tutustua vähän paremmin edes jollakin tasolla. Mitään romanttista näissä tunteissa ei sen sijaan ole.

Nukutko kahdeksan tuntia yössä?
Viikonloppuisin ja lomapäivinä joo.

Syötkö taikinaa?
Jos sitä joku vaivautuu tekemään, niin mikä ettei. Itse leivon ehkä noin kerran vuodessa ja senkin poikakaverini kanssa/aloitteesta.

Voisitko elää ilman tietokonetta?
Mieluummin elämä ilman konetta kuin ei elämää ollenkaan. Eli kykenisin siihen kyllä, totuttelu vaan veisi tovin jos toisenkin.

Pukisitko poika-/tyttöystäväsi vaatteita?
Toki, ruukaankin pukeutua vähän turhankin usein murun kuteisiin, ainakin sellaisen käsityksen olen hanin otsan rypistelystä ja huokailusta saanut. Mut ei ne omat vaatteet oo niin kivoja!

Mitä teet huomenna?
Tadaa: Till Tammerfors! On kolmen päivän vapaaputki ja omistan sen lähes kokonaan tuolle äijän käppänälle. Saas nähä mitä tuleman pitää.

Onko sinulla astianpesukonetta?
Ei, mutta vaatteidenpesukone odottaa muuttovalmiina kakkoskylppärissä.

Selviäisitkö vankilassa?
Rehellisesti sanoen en tiedä. Varmaan menisi pää sekaisin.

Unelma-autosi?
Semmonen superturvallinen ja semitehokas. Nätti ja vähäpäästöinen eli ei ainakaan Hummeri.

Kuka/ketkä merkitsevät eniten sinulle?
Blah, puuduttavia kysymyksiä. Rakas söpöläiseni on tietysti prioriteettiluokassa 1 perheeni, ystävieni ja lemmieläinteni kera.

Mitä söit viimeksi?
Lipsahdin eilen makeansyömislakostani ja täten vastaukseni on After Eight -suklaakonvehteja kaksin käsin.

Onko kukaan muuttanut elämääsi?
Jokainen tuttavuus jollain lailla. Vähintään ainakin niin, että huomaan puutteita itsessäni ja tulen tietoisemmaksi. Liian isoja kysymyksiä puoli kahdeltatoista yöllä...


Wiki-quote: "Termiä meemi on käytetty kuvaamaan informaatiota, joka leviää viestinnän kulttuurievoluutiossa aivan kuten geenit leviävät biologisessa evoluutiossa. Meemit ovat siis tiedon kokonaisuuksia, jotka ovat olemassa vain aivoissa tai aivojen avulla tuotetuissa esineissä, kuten tietokoneissa tai kirjoissa. -- Termiä meemi käytti ensimmäisenä Richard Dawkins vuonna 1976 kirjassaan Geenin itsekkyys."

Men hej osv.

Viime postausta tutkailtuani päädyin vääjäämättä siihen lopputulokseen, että sovin pissis-kategoriaan täydellisesti ainakin kirjoitustyylini ja lempivaatevärini (pinkki) perusteella. Mikäs siinä, ehdin jo ajatella, mutta yleisesti pissaliisaksi leimautuminen ei tunnu järin mieltä ylentävältä.

Eräs tyttönen ehtikin jo postauksessaan valitella suomalaisen muotibloggauksen tason laskua, kun blogien määrä kasvaa. Haluankin korostaa, että kaikesta huolimatta en kuvittele olevani muotibloggari, vaikka tyylitietoisten ihmisten kirjoittelua tykkäänkin seurailla. Oikeastaan blogini perustamisen alkuperäinen idea oli kertoa minun, täysin tyylisokean naisenalun ajatuksista muotivirtauksiin liittyen. Huomasin pian, että blogini url on harhaanjohtava, sillä en jaksa aina jauhaa vain kengistä tai Sinkkuelämään Carrien ihanista syystakeista. Pissistyylistäni huolimatta mietin myös syvällisempiä asioita - kuten Playboyn puputyttöjen kuulumisia...

Kevätnäytöksen ja kauden päättäreiden jälkeen tajusin myös sellaisen asian, ettei minusta ole tanssijaksi, sillä tanssijan ominaisuuksista minulta löytyy vain kaksi: notkeus ja halu tanssia. Kehonhallintani on /c:stä eikä rytmitajunikaan kummoinen ole. Taidan harkita vakavasti alkeistason ryhmään siirtymistä, sen verran alhainen tanssijan itsetuntoni tällä hetkellä on.

Sain kuukauden "siivoan kohta" -jankkauksen jälkeen vihdoin laitettua tavaroita parempaan järjestykseen ja jopa imuroitua ja luututtuakin! Sänkyni tosin pullistelee vielä meillä ei ole paikkaa, pelasta meidät! -tavaroista, mutta eivätköhän nekin löydä pian tiensä uusille paikoilleen. Viimeistään ennen lakkiaisiani.

Jostain kumman syystä kaksikielinen blogitus ei vakuuta minua. Tosin itsekin pyörittelin mielessäni kirjakieli/puhekieli-bloggailua, mutta taidan jättää idean muhimaan toistaiseksi. Postailen muutenkin niin harvoin, että kielellinen leikittely vain nostaisi kynnystä blogin päivittämiseen entisestään.

Onnea, onnea Miss January 2007!

Saanko esitellä, vuoden Playmate Jayde Nicole:

Tänään kahdeksan tuntia äipänpäiväpaketointia. Nyt baar... Biisikärpästä. Angstattaa, ku oon pitäny itseäni lähes lyömättömänä lyriikkanerona ja nyt totuus lyö päin kasvoja - mähän oon sairaan huono muistamaan laulujen sanoja! Blah. Angggsssttt.

Eilinen vapaapäivä koostui auringosta, parhaasta mahdollisesta seurasta, herkullisesta ruoasta (fajitaksia, nam) ja shoppailusta. Sainpa hankittua itselleni stockkahintaisen Fredriksonin ylppärihattulakkihärpäkkeenkin. Kokoni on 56. Infou.

Ketä kiinnostaa, ei ketää.

"Sano että yhä ainoa olen sun / sano että yksin olla sä tahdot mun."
Hah. Oisin niiiiin vieny.

PS. Kivat näille muotiblogibeibeille: "Joo, yleensä käytän kokoa 34, mutta tää M on kivan löysä mun päällä."