Loistavaa! Upeaa! Televisiota katsomalla tajusin ketä entisaikojen starbaa uusi idolini Duffy muistuttaa.
NO Dusty Springfieldiä tietenkin! Verratkaa itse (tai vähintäänkin kertokaa minun olevan täysin hakoteillä ja kajahtanut):
Oikealla Duffy ja vasemmalla Dusty
Oh my.
Tajusin vasta tänä aamuna, ettei se ole ollenkaan hyvä juttu.
Miten mä aion kestää sen ikävän ja pitkät leirit? Entä kun poika päättää kuluttaa vapaansa kuningas jalkapallon parissa? Entä jos olen töissä vapaiden aikaan? Kenen kanssa mä jaan ilot ja surut? Kuka pitää mua hyvänä?
Täytyy opiskella ja tehä töitä pakarat ruvella, niin ei ehdi ja muista ikävöidä.
Voi räkä, emmä ala. Ääähh!
Mustat nahkatakit.
Miksi niiden pitää olla nyt niin ...keleen in ja muotia?!
Teinitytöt kiskovat lammasmaisen alistuneesti nahkarotsit päälleen ja ovat niin cool.
Oujee.
Minä olen käyttänyt nahkatakkia jo useamman vuoden ajan (musta on kuulunut warderoobiini yli vuoden), mutta tämän ääliömäisen tyylisuuntauksen takia näytän samanlaiselta aivottomalta muodin orjalta kuin kaikki miljoonat muutkin ikäiseni.
Periaatteessa mulla ei ole mitään muotia vastaan, mutta kun itse on löytänyt oman juttunsa (josta olin joskus hyvin, hyvin ylpeä) ja sitten yhtäkkiä kaikki näyttävät samalta kuin sinä, tekee mieli haistattaa pitkät kaikille ja tuhota kaikki maailman nahkatakit omaa rakkauden kohdettaan lukuunottamatta vihaisesti palavalla roviolla.
F*ck it.
Aamulehden Juho Paavola oli listannut sukkahousuaiheisessa jutussaan muotivinkkien 'bottom fiven', joka kuuluu seuraavasti:
"Muoti pukee kantajaansa, jos kantaja pukee muotiaan. Seuraavia yksityiskohtia mies toivoo havaitsevansa naisen keväisessä tyylissä.
1. Älä jätä hymyilemättä ilman painavaa syytä. Silloin kukaan ei huomaa, ovatko säärikarvasi sängellä vai eivät.
2. Nosta selkä suoraksi mutta laske nokka alas. Silloin kukaan ei huomaa, että kaunis mekkosi onkin toissavuoden alennusmyynnistä.
3. Sano jotakin mukavaa ja katso silmiin. Silloin kukaan ei huomaa, että teit talvella muutakin kuin terveysruokaa ja spinningiä.
4. Iske silmää, jos siltä tuntuu. Silloin kukaan ei huomaa, että kampaaja sekoittikin hiusvärin kultaisen taittovivahteen kupariin.
5. Pue sukkahousujen alle pikkuhousut. Älä pelästy, vaikka joku näkee.
Ensiksi kehuja viimeaikoina kokeilemistani suussasulavista herkuista:
+ Hesburgerin kreikkalainen kanahampurilainen
→ ihana pihvi, joka on täyttä kanaa, eikä mitään jauhettua höttöä
→ reilusti fetaa
→ hyvä makeahko kastike
+ Pandan Lakumix goes Tropical -karkkipussi
→ epäilytti, mutta (muka-)hedelmäiset maut sopivat lakuun erinomaisesti
→ ei sisällä yhtäkään namia, josta en tykkäisi
Sitten julma fakta, jonka kuulemisen jälkeen kiidin mittaamaan itseäni: naisen vyötärönympäryksen ihanteellinen pituus on noin 80 senttimetriä. En pitänyt omasta lukemastani, joka oli yli 90... Enkä ihan oikeasti ole BMI:ltäni edes ylipainoinen! Olet mitä syöt -ohjelmassa lääkäri puhui vatsaonteloon kertyvästä rasvasta, joka on terveydelle vaarallista. Arvatkaa, tuliko yhtään paha mieli koko viikon ja eritoten perjantai-illan herkutteluista? Niin, se varmaan juuri onkin tuon ohjelman perimmäinen tarkoitus.
Mission completed, bastardos!
Pari-kolme vuotta sitten koulun terveydenhoitaja huomautti minulle vyötärölle kertyneestä rasvasta. Oli kova kolaus kuulla tuollaista juuri kun olin pääsemässä yli samaisesta itsetuntoa koville panneesta ongelmasta. Nyt alan tajuta, että olen potentiaalinen läski, jonka elinikä lyhenee usealla vuodella elintapojen surkeuden vuoksi. Vuoden alusta alkanut liikuntainnostukseni on osoittanut hiipumisen merkkejä viimeisten viikkojen aikana, sillä iltavuorojen takia en ole päässyt haluamilleni ryhmätunneille. Porukat tyrkyttävät omia suosikkejaan, kuten perinteistä kuntosaliharjoittelua ja kävelylenkkeilyä, mutta minä en saa itsestäni kaikkea irti, ellei joku huuda korvan juuressa kannustussanoja ja vähän piiskaa. (Huonoja selityksiä osa 3492.)
Eilen Olet mitä syöt -ohjelmassa kuntosalityöntekijä painotti omien tavoitteiden tärkeyttä. Minun konkreettinen tavoitteeni on ollut esimerkiksi denise richardsmainen vartalo (www), mutta rehellisesti sanoen en osaa olla huolissani terveydestäni ja lähteä lenkille oman hyvivoinnin vuoksi. Toki vihaan vatsamakkaroitani, jotka eivät ole sopusoinnussa vaikkapa pienen takapuoleni ja hoikkien käsivarsieni kanssa, mutta tavoitteeni ja haaveeni ovat ainoastaan pinnallisia. (HALOO, olen vasta 19, mitä odotitte?!)
Ongelmaksi muodostuu se tosiasia, etten halua harrastaa liikuntaa ystävieni kanssa, koska tiedän olevani huonossa kunnossa ja vertaan itseäni muihin jatkuvasti. Olen ehkä ok-hoikka, mutta staminan, kunnianhimon ja energian puutos vaivaa, joten olen olemukseltani ja kropaltani löysä nahjus. En tykkää kilpailla, sillä ala-asteajoista lähtien olen ollut se huonoimpien joukossa puuskuttanut tyttö, joka ei saanut kenenkään sympatioita, koska oli hoikka ja laihuus mielletään usein harhaanjohtavasti hyvän kunnon synonyymiksi. Voi olla, että opettajat pitivät minua laiskurina, joka toimi ainoastaan puolella teholla, kun taas pulleita luokkakavereitani kannustettiin lempeästi tekemään kaikkensa. Kiitos epämiellyttävien liikuntakokemusten, joukkuepelit sekä hiihtäminen saavat niskakarvani nousemaan pystyyn edelleen.
What should I do? Karkkilakko päälle ja lenkille hyiseen kevätsäähän? Minussa asustava mukavuudenhalu-paholainen pistää itsepintaisesti jarrut päälle tässä kohdassa - EN VARMASTI! En ennen kuin saan vähintään Hunks-Tonin personal trainerikseni. Ja kasan uusia treenivaatteita. Ehkä hiuspidennyksen. Ja kasan Pandan lakuja.
Äitiä on purrut remontointikärpänen, minkä ansiosta isi on huhkinut pari viikkoa tavaroita kannellen, seiniä maalaillen ja lattioita uusien. Siinä vaiheessa kun remppa leviää minun huoneeseeni, pistän tälle hullunmyllylle stopin. En ennen sitä, sillä elämä maalihuuruista nauttien on leppoisaa.
Olen keksinyt uuden, mutta tehokkaan tavan tsempata itseäni siivoamisessa ja töissä käymisessä: netti auki ja kosmetiikka-, koru- tai vaatesivuille pällistelemään, mitä kaikkea ihanaa maailman turhakebisneksellä onkaan tarjottavana. Oman tavaravuoren karsiminen luo tilaa uusille hankinnoille ja duuni tuo fyrkkaa, JOU! Ei oo varaa bling blingeihin, ellei ensin vähän aherra.
Tällä hetkellä oon kauheessa flunssassa, vaikka töissä laitoinkin kaavakkeen terveys-kohtaan "hyvä". Yleensä en ole kuin kerran talvessa kipeänä, mutta nyt oon ollut jo kolmesti flunssan kourissa. En usko vastustuskykyni huonontuneen, syytän ilmastonmuutoksen lämmittämää talvea (pöpöt ei kuole ilman paukkupakkasia). Kahtena peräkkäisenä iltana oon kärsinyt päänsärystä ja vetäytynyt pärskimään sohvan nurkkaan läppärin kanssa. Tänään suunnitelmissa oli ottaa päikkärit ja sitten siivota, mutta voi olla, että tämäkin ilta menee hukkaan... Ei saisi.
Mietin joskus UFF-löydöistä kertovia postauksia selaillessani, miltähän tuntuisi nähdä oma vaate jonkun muun, tyylitietoisemman ihmisen päällä. Tulin siihen lopputulokseen, etteivät ne vaatteet, jotka armeliaasti kierrätykseen lahjoittaisinkin, ole kovin - hmmh - edustavia, joten ajatus on täysin absurdi. Sitä paitsi ottaisi varmaan päähän, jos joku osaisi tehdä omasta rumasta vaatekappaleesta hienon, eikä voisi saada kyseistä vaatetta enää takaisin.
