Elämän vaikeudesta (ja ehkä vähän 5 000 000 dollarin rintsikoistakin)

Voi meitä onnekkaita, jotka nautimme joko kauniiden naisvartaloiden tai upeiden alusvaatteiden (tai miksei tietysti molempienkin) katselusta - nythän on taas SE aika vuodesta, kun Victoria's Secretin enkelit käyskentelivät roturatsujen lailla Miami Beachilla pienen pienissä, mutta sitäkin himoittavimmissa vaatteissa. KUVAT! Lavoilla nähdään tosin vuodesta toiseen samat tytöt ja samantyyliset hepenet, mutta enpä keksi linkkaamastani kuvapläjäyksesta muuta valitettavaa kuin

mix mä en voi näyttää samalta ku noi?????+

Jooh.

Meinasin taas sortua laittamaan linkin erään muotiaiheisen blogin krääsäarvontaan, mutta ehkäpä minulla on tavaraa ihan tarpeeksi jo omastakin takaa. Kaiken lisäksi palkintoina olisi ollut mm. Hello Kitty -huulikiiltoja ja jotain Nivean kosmetiikka-sampleja (auttakaa, mitä ne on suomeksi...?). Vasta sitten kun aletaan puhua PlayStation 3:n ja SingStarin arvonnasta, olen niin mukana x 100.

Hip-hip-hurraa, huomenna pääsen taas 7 tunniksi töihin. Täytyy lohduttautua sillä, että saan normaalin 6,5 tunnin palkan lisäksi iltalisätkin parilta tunnilta. Kannattaa muuten pitää huoli lapsia kasvattaessaan, että opettaa kakaroille rahan arvon jo ihan pienestä pitäen. Jos jälkikasvunsa päästää liian helpolla, tuloksena on tällaisia työtä pakoilevia nuoria aikuisia. On se vähän p**seestä tajuta parikymppisenä, että rahan eteen on oikeasti pukeuduttava epämukavaan työasuun ja hymyiltävä ihmisille ymmärtäväisesti, vaikka tekisi mieli haistattaa pitkät. Minä sain lapsena viikkorahani ilman suuria ponnisteluja ja tässä sitä ollaan, valittamassa työstä, jonka saannissa käytin vielä häikäilemättömästi sukulaisuussuhteita hyväksi.

Joku voisi selittää minulle, mistä tämä kaiken kattava tyytymättömyys on oikein ajatuksiini tunkeutunut. Olisiko pitänyt asua kadulla nistien ja prostituoitujen ympäröimänä ilman omaa huonetta ja maailman pehmeintä peittoa, niin osaisi arvostaa elämää ihan tällaisenaan?