Minä muistan lapsuuden joulut

Tässä ahdistavien ajatusten keskellä päädyin tekemään pikapostauksen ennen töihin saapastelua. Ongelmani nimittäin on, etten ole löytänyt joulufiilistä vieläkään! Ja nyt on jo 2. joulukuuta...

Mikä siinä on, että joulun tunnelmaa on vuosi vuodelta vaikeampi tavoittaa? Pienenä saatoin kuunnella joululauluja jo keskellä kesää, eikä vihertävä ruoho ja kesäinen vesisade onnistunut nujertamaan joulumieltäni.

Nyt on kaikki toisin. Äitini on vaihtanut ruokahuoneeseen jouluverhot ja joka ikkunassa loistaa jouluinen valotähti, mutta silti oloni on tuskainen (eli kaikkea muuta kuin jouluinen) ja töiden jälkeen lösähdän voipuneena tv:n ääreen. Räntäsateessa ajaessani pelkään, etten ehdi nähdä suojatiellä tallustelevaa jalankulkijaa ajoissa ja märät housunlahkeet saavat nenäni vuotamaan. Joululahjatkin olen jo suurilta osin hankkinut, mutta täysin ilman seesteistä fiilistä.

Onko syy materiassa? Vai onko kenties työelämän ahdistavuus imenyt minusta viimeisetkin lapsekkaan ilon rippeet? Minulla on tylsää.