Pilates - trendikästä ja tylsää!

Vaikka koen kuuluvani ihmislajin laiskimpaan kastiin, niin silloin tällöin minäkin erehdyn liikkumaan. Nämä harvinaiset hairahtumiset johtuvat ainoastaan turhamaisesta suhtautumisestani vartaloni ongelmakohtiin, hyvinvointi tulee tärkeysjärjestyksessäni kaukana toisena.

Viime vuonna joulun jälkeen päätin muuttaa elämäntapani terveellisemmiksi. Kuntosalijäsenyyden myötä tutustuin ryhmämuotoiseen kuntoiluun. Yllättäen ratkaisu oli kestämätön, mutta erityisesti mieleeni on painunut laji, jota kaikki naistenlehdet hehkuttavat joka talvi maasta taivaaseen.

Pilates.

Ennen kuin tunti alkoi, pukuhuoneessa parveili kymmenkunta punaposkista ja intoa puhkuvaa keski-ikäistä naista. Siinä vaiheessa annoin vielä lajille mahdollisuuden, vaikka tuon yltiöpositiivisen kanalauman olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja.

Tunti alkoi lämmittelyllä. Eli siis pilatekselle ominaiseen tyyliin piiiiiiiiiiitkäveteisellä käsien ojentelulla. En väitä, etteikö touhussa olisi tullut lämmin, mutta jo ensimmäisen vartin aikana mietin, että reipas aerobic olisi hoitanut saman asian. Noh, kaikki muut vaikuttivat tyytyväisiltä, joten päätin yrittää vielä.

Koko 60 minuutin ajan odottelin oikean toiminnan alkua. Eipä juolahtanut pieneen mieleeni, että tuo jumalainen pilates olisi pelkkää identtisten liikkeiden hidasta toistelua ja hengitykseen keskittymistä. Puhuttiin korsettilihaksista ja niiden aktivoinnista, teinpä perskeles vatsalihaksetkin väärällä tavalla. Tunnin lopussa olleen venyttelyn/rentoutuksen aikana meinasin revetä nauruun naisten huojentuneita hymyjä katsellessani. Ei tunti mielestäni ihan NIIN rankka ollut.

Vasta vähän aikaa sitten kuulin, että pilates on sekä henkinen että fyysinen laji, vähän niin kuin jooga. Noh, jotkut saavat lähes orgastisia kokemuksia spinningistä, joten asia taitaa olla ihan ihmiskohtainen. Minä taas nautin esimerkiksi baaritanssimisesta, joka on todella aliarvostettu laji. Jos koko illan aikana juo vain vettä, tanssilattialla jortsuaminen kuluttaa hirvittävästi energiaa. Tietysti jos tanssiminen on askel-viereen-askel-viereen -tyyppistä tallustelua, ei se se ole yhtä tehokasta kuin allekirjoittaneen harjoittama sammakko tehosekoittimessa -tyyli.

Olen sivuuttanut väitteet, joiden mukaan pilateksen tekniikka täytyy tuntea ennen kuin lajista saa kaiken haluamansa irti. Jos todella tykkäisin etanatempoisesta hoopoilusta, opettelisin toki tekniikan, mutta isoin ongelma on korvieni välissä. Mielestäni liikunnassa sykkeen kuuluu kohota, hien nousta pintaan ja mieluusti maitohappojenkin poltella lihaksia. Tekemisen tulee olla kivaa, ja ennen kaikkea, tekemistä. Ei maassa makoilua ja kuvitteellisten syvien vatsalihasten supistamista, vaan toimintaa, jossa koko keho on mukana. Kädet heilumaan, kannat kattoon ja lantio liikkeelle!

Lopputulema: liikunta liikuntana ja löhöily löhöilynä minulle, kiitos!