Maanantai-ilta on huono ajankohta syväluotaavalle avautumiselle. Siksipä angstaan pinnallisesti.

Kukas se sellainen tyyppi on, joka ei uskalla laittaa pähkinöitä salaattiin, koska niin ei yleensä tehdä? Se samainen tyyppi tajuaa olleensa aika pirkuleen naurettava, kun näkee netissä herkullisen kuvan cashew-pähkinöillä höystetystä salaatista...

Niin että tervetulloo vaan seuraamaan mun taaperrustani täällä maan kamaralla.
Ainua mua osuvasti kuvaava sana taitaa ihan oikeasti olla säälittävä.
(Pointsi sille, joka keksii kenen blogista kopioin idean muuttaa keskeisten sanojen fonttia muuta tekstiä suuremmaksi.)

Mä haluaisin mun ympärille semmosen kuplan, joka suodattaisi kaiken "turhan" kritiikin pois.
En uskaltanut edes nahkajäljitelmäpöksyjä ostaa ennen kuin niitä alkoi näkyä ihan jokaisen muoti-/tyyli-/lifestyle-/tilaankaikkivaatteeniasokseltajahapsutonihaniiiii-blogin kuvissa. Tästä voisin rakentaa jälleen kerran näppärän aasinsillan mun itsetunto-ongelmiin, mutta koska edes mua itseäni ei jaksa aina samasta aiheesta vaahtoaminen kiinnostaa, jätän väliin.

Söin muuten tossa telkkua katsellessani niin kovaa omenaa, että alahuuli kipeytyi. Nähtävästi siinäkin voi onnistua.

Jos joku on aikeissa matkustaa Jenkkeihin ensi kuun aikana, mulle saa tuoda tuliaisiksi Urban Decay Primer Potionin uuden helmiäisversion sekä jättimäisen Coastal Scents -luomiväripaletin. Kosmiskärpänen puraisi taas ja olo on kuin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä missillä talk shown suorassa lähetyksessä. Ehe ehe.

Voisko mennä nukkumaan jo? Eilen nimittäin venähti neljään.
No, ehkä mä annan tällä kertaa periksi ja pujahdan vällyihin tutumaan.
Tai tutimaan.
TAI sitte ihan vaan nukkumaan, shaapana.