MONkeyDAY

Hola!
Harvoin olen maanantaisin yhtä leppoisalla tuulella kuin tänään. Loppuillasta kauppareissulla väänsin arinarievästä (leipä) sanan narinareva ja kikattelin äitini heikolle englannin ääntämiselle. On käsittämätöntä, miten monta erilaista äänneasua mama keksi eräälle 70-luvulla perustetulle punk-yhtyeelle yhden minuutin aikana.

Vein kirppikselle vanhoja vaatteita ja vähän muutakin sälää. Yksikään tuotteista ei maksanut kaksinumeroista summaa, koska mielestäni alle kympin hinta on sopiva käytetylle tavaralle. Olikin järkytys huomata miten kalliita vaatteita ja asusteita muiden pöydissä näkyi. Ei pahalla, mutta vaikka laukku olisi kuinka unikkokuvioinen ja siisti, 18 euroa on mielestäni järkyttävä hintapyyntö! Bongasin muuten myös hyvin tukiaismaisen pöydän täynnä aikuisille suunnattuja pienen pieniä pinkkejä vaatteita.

By the way, nyt saa onnitella: luet parhaillaan Helpon elämän lapsen 200. postausta! Mieletöntä (=päivän sana).

Kirppauksen lisäksi päivästä teki erityisen se, että näin molemmat siskoni. Toisen luona altistuin vauvakuumeelle, toisen luona iski polttava matkakuume. Onneksi ei ole kolmatta siskoa, siltä olisin saattanut saada tuon pahamaineisen possukuumeen... Haha, päivän huono läppä osa 372. (Jos et ymmärtänyt, ei se mitään - ei ollut mitään ymmärrettävää.)

Jotta kirppistelystä ei olisi ihan heti rahallista hyötyä, päätin shopata hieman. Kirpparilta mukaan tarttui pinkki Adidaksen kassi mainitsemastani tukiaispöydästä, 8 kappaletta pitkiä juomalaseja ja John Travolta -tripla-DVD. Lisäksi tilasin kultasepänliikkeestä uuden rannekkeen Axcentin kellooni.

Päivän ehkä parhaan löydön tein kuitenkin eräästä mummovaatteita myyvästä putiikista, jossa oli rekillinen nuorille suunnattuja mekkoja. Ihastuin minimittaiseen kesämekkoon, jossa on mielestäni hieman tyttömäistä haltia-fiilistä. Kiharrettu hiuspehko ja kesäinen piknik, I'm ready for you guys!

Vähän jännittää, löytyykö SIG-Inkinen elossa vai ei. Jäämme tarkkailemaan tilannetta cashew-pähkinöiden kera.