Maaliskuun viimeinen viikonloppu

Näin ensialkuun:

Lisää mielipahaa (ks. edellinen postaus) minulle aiheuttavat blogien anonyymit kommentoijat, jotka haukkuvat ja arvostelevat blogien kirjoittajia aivan syyttä suotta. Mielestäni on reilua seistä sanojensa takana, tuntemattomana pään availeminen on naurettavaa ja munatonta.

Think about it, dudes.

Olen altistunut flunssaepidemialle ja minussakin ilmenee jo nuhan ja rahisevan yskän merkkejä. Harmittaa, sillä on melko varmaa, että työharjoittelujakso osuu nyt sitten niiskutusviikolle... Tiedossa on asiakaspalvelutyötä, joten sairastaminen on kaikkea muuta kuin hyvä juttu.

Olen tutustunut nettitilaamiseen vasta cd-levyjen muodossa, mutta hotsittaisi hankkia edullisia hiustenhoito- ja -muotoilutuotteita eräästä ulkomaisesta firmasta. Kyseessä on outlet-tyyppinen nettikauppa, josta saa halvalla kakkoslaadun tavaraa. Arveluttaa vain maksaa ostokset etukäteen, sillä lafka sijaitsee maapallon toisella puolella ja ongelmien ilmetessä on varmastikin hyvin vaikeaa saada asioita hoidetuksi järkevällä, molempia osapuolia miellyttävällä tavalla. Vielä epäröin, mutta todennäköisesti tulen ottamaan ulkomailta tilaamisen riskin jo ihan lähiaikoina. Mielipiteitä ja kokemuksia asiasta saapi heittää kommentin muodossa.

Ylitin itseni eilen ja tein poikaystäväni äidin reseptillä tagliatelle-pastaa ja pastakastiketta, jonka pääaineksia olivat pekoni ja paprika. Hyvää tuli, vaikka ulkonäössä ja koostumuksessa on vielä parantamisen varaa. Kyseisen gourmet-aterian huuhdoin alas ED Redberryllä.

Lauantai-illan pelastajat, luotettava parivaljakko ♥

Tässä siis hieman esimakua kokkaustaidoistani ja kulinaristisista mieltymyksistäni, en ole todellakaan punaviinin ja kaviaarin ystävä ;)

Peruuntuneen baari-illan sijaan istuimme eilen pitkäaikaisimman ystäväni kanssa iltaa mikropopcorneja (jotka onnistuin käristämään), valkosipulipatonkia ja keksejä natustellen sekä Lord of War -elokuvaa katsellen. En ole vakavasti otettava leffaihminen, sillä tykkään kommentoida juonenkäänteitä ääneen ja odotan myös leffaseurani vastaavan. Tästä syystä elokuvateatterissa vallitseva karkki- ja sipsipussien rapina tuntuu vain kotoisalta taustamelulta, enkä ollenkaan häiriinny moisesta. Saatan siis olla juuri se elokuvanautintosi pilannut mässyttelijä sieltä takapenkistä...