Kirjakaupan täti moikkaa keskeltä kiireistä työviikkoa!

Äitiä on purrut remontointikärpänen, minkä ansiosta isi on huhkinut pari viikkoa tavaroita kannellen, seiniä maalaillen ja lattioita uusien. Siinä vaiheessa kun remppa leviää minun huoneeseeni, pistän tälle hullunmyllylle stopin. En ennen sitä, sillä elämä maalihuuruista nauttien on leppoisaa.

Olen keksinyt uuden, mutta tehokkaan tavan tsempata itseäni siivoamisessa ja töissä käymisessä: netti auki ja kosmetiikka-, koru- tai vaatesivuille pällistelemään, mitä kaikkea ihanaa maailman turhakebisneksellä onkaan tarjottavana. Oman tavaravuoren karsiminen luo tilaa uusille hankinnoille ja duuni tuo fyrkkaa, JOU! Ei oo varaa bling blingeihin, ellei ensin vähän aherra.

Tällä hetkellä oon kauheessa flunssassa, vaikka töissä laitoinkin kaavakkeen terveys-kohtaan "hyvä". Yleensä en ole kuin kerran talvessa kipeänä, mutta nyt oon ollut jo kolmesti flunssan kourissa. En usko vastustuskykyni huonontuneen, syytän ilmastonmuutoksen lämmittämää talvea (pöpöt ei kuole ilman paukkupakkasia). Kahtena peräkkäisenä iltana oon kärsinyt päänsärystä ja vetäytynyt pärskimään sohvan nurkkaan läppärin kanssa. Tänään suunnitelmissa oli ottaa päikkärit ja sitten siivota, mutta voi olla, että tämäkin ilta menee hukkaan... Ei saisi.

Mietin joskus UFF-löydöistä kertovia postauksia selaillessani, miltähän tuntuisi nähdä oma vaate jonkun muun, tyylitietoisemman ihmisen päällä. Tulin siihen lopputulokseen, etteivät ne vaatteet, jotka armeliaasti kierrätykseen lahjoittaisinkin, ole kovin - hmmh - edustavia, joten ajatus on täysin absurdi. Sitä paitsi ottaisi varmaan päähän, jos joku osaisi tehdä omasta rumasta vaatekappaleesta hienon, eikä voisi saada kyseistä vaatetta enää takaisin.