np: Tori Amos - Almost Rosey

Tuun aina niin hyvälle tuulelle selaillessani väri- ja kuvakylläisiä blogeja. Suurinta osaa näiden nettipäiväkirjojen tekijöistä voisi kutsua shoppailuun hurahtaneiksi esteetikoiksi, mutta mielestäni on vain hienoa, että jotkut ihmiset osaavat vielä nauttia kauniista asioista, joita maailmalla on tarjota. Huolettomuus on sekin hyvä piirre ihmisessä, varsinkin kun moni näistä kaikkea kaunista rakastavista bloggaajista suosii kirpputoreja ja second hand -liikkeitä. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta eiköhän meillä kaikilla ole omat heikkoutemme ja paheemme.

[Välikommentti/Ajatusharha]
Naisten viehtymys tavaroiden ostamiseen ja punaiseen väriin on erään teorian mukaan jäännettä primitiivisistä vaistoista luolaihmisten ajoilta, kun hameväki vielä keräsi marjoja elättääkseen perheensä. Olen siis hyvin, hyvin alkukantainen vaistoiltani, sillä mikään ei hivele silmääni yhtä miellyttävällä tavalla kuin punainen eri sävyissään.
[/Välikommentti/Ajatusharha]

Näiden kaikin puolin valloittavien blogien vaikutus mielialaani on sanalla sanoen loistava. Saatan keskellä kurjinta yötä päätyä ihastelemaan jonkin sivuston pastellista ulkoasua ja ruuanlaittoaiheisia postauksia, vaikken edes tykkää kokata! Viime aikoina olen kuitenkin heltynyt ajatukselle, että ruokien valmistaminen saattaa olla kaikesta vastustelustani huolimatta ihan mukavaa puuhaa - silti sanoista tekoihin on piiiiitkä matka.

Olen kai tulossa vanhaksi tai sitten pissisvaiheeni on vain saavuttamassa huippunsa, sillä olen innostunut kosmetiikasta uudelleen. Mitä enemmän väriä ja pigmenttiä, sen parempi. Myös äkillinen ideani muuntua blondista bruneksi kertonee jotain korvieni välisestä maailmasta... Lisäksi 1950 ja -60-lukujen naisellinen muoti on juurtunut mieleeni ja muuttunut pelkästä kiinnostuksesta pakkomielteeksi. No, ei nyt ihan pakkomielteeksi, mutta yhtäkkiä haluan pukeutua hameisiin ja olla superfeminiininen (oikeasti taidan olla vain poikaystäväni "tykkään hameista, käyttäisit niitä useammin" -propagandajauhannan uhri).

Oon kyllä melko synkkä- ja ahdasmielinen, perinteinen suomalainen siis, siitä ei pääse yli eikä ympäri. En vaan tahtoisi olla, kun hyväntuulisuudesta ja avoimesta asenteesta saa ilmeisesti revittyä paljon positiivista energiaa. MUTTA, avautuminen riittänee tältä erää, huomenna pitää jaksaa sheikata buudia ja olla iloinen. Lähettäkää mulle paljon hyvän tuulen unihiekkaa!