Alastomuus

Minä vietän joskus jopa tunteja tutkiskellen sivustoja, jotka ovat tulvillaan kuvia alastomista ihmisistä. Monien mielestä minun täytyy olla tärähtänyt tai vähintäänkin jonkin asteinen perverssi, kun katselen enimmäkseen naisia mitä moninaisimmissa asennoissa ilman rihman kiertämää. Teen tätä useimmiten öisin, kun saan olla rauhassa tietokoneeni kanssa kahden.

On totta, että joskus, lähinnä vertailun ja omien arvojen mittailun vuoksi, katson pornografistakin materiaalia. Ymmärrän, että ne saattavat kiihottaa joitakuita, mutta korkeimmalle jalustalle nostan alastontaiteen, jolla on syvempikin merkitys kuin erektion nostattaminen.

Jopa taidesivustot pullistelevat härskeistä genitaalialueiden lähikuvista, mikä kertoo omaa tarinaansa tämän ajan ilmaisunvapaudesta. Mielestäni on täysin OK, mikäli joku haluaa sellaista materiaalia tehdä ja levittää, kunhan se ei ajaudu lasten ulottuville. Itse en saa siitä juuri mitään irti, lähinnä kuvotuksen tunteen ja kiireen siirtyä muille sivustoille aikaiseksi.

Monissa kuvissa nainen poseeraa tiedostetun seksikkäästi selkä kaarella ja katsoo kameraan se tietynlainen katse silmissään. Itseäni kuvat eivät säväytä, tai vaikka säväyttäisivätkin, ne eivät pysäytä. Kuulostaa urpo-pervon selittelyltä uskotella muille, että alastonkuvat voisivat antaa elämälle merkityksen, mutta näin minä ajattelen.

Eräällä sivustolla, jonka nimeä en halua sen kummemmin mainostaa, on tuhansia ja taas tuhansia kuvia piirrustuksista valokuviin ja digitaiteeseen. Jokainen rekisteröitynyt käyttäjä voi lisätä omia tekeileitään muiden nähtäville ja niin edelleen, joten suuren jäsenmäärän ansiosta töiden määrä on loputon ja kasvaa jatkuvasti. On todella työlästä löytää esimerkiksi "artistic nude" -kategoriasta helmet, joissa yhdistyy sekä kohteen esteettinen kauneus, kuvaajan ammattitaito että mallin voittamaton kehonhallinta. Vaikka vakuutankin olevani täysin puhtain paperein liikkeellä, on kauneuskäsitykseni värittynyt nykyajan ihannetrendeillä, kuten kapealla vyötäröllä ja täyteläisellä rintavarustukselle, mitä naispuolisiin malleihin tulee. Tästä syystä en ihastu reippaasti ylipainoisista naisista otettuihin kuviin, vaikka ne olisi tehty miten hyvin tahansa: naisen vartalon asennossa täytyy näkyä Saimi Hoyerin paljon puhuma swingi, joka vaatii sekä feminiinistä kroppaa että tiettyä rasvaprosenttia. Lisäksi tikkusuora tai vääränlainen vartalonkierto ei ole kaunista katsottavaa.

Millainen sitten on ihanteellinen alastonkuva? Malli ei saa näyttää pornahtavalta, joten mauton meikki tai ylilaitettu tukka (lue: huonokuntoinen hiuslisäke) pilaa kokonaisuuden. Ryhti ei saa olla liikaa "rinnat ulos" -henkinen, ellei esimerkiksi käsien asentokin ole ylikorostetun vänkyrä kuin vanhan hongan oksa. Yleensä mallille ominainen rento ja heittäytyvä mutta hillitty asento on paras, jottei mennä parodian puolelle. Kasvoihin on kiinnitettävä paljon huomiota, sillä suun mutristelu tai silmien intensiivinen katse voi helposti keikahtaa musiikkivideoiden syöjättäränaisten tyyliseksi. Helpointa onkin valita asento, jossa malli ei katso suoraan kameraan.

Täydellisesti onnistunut alastonkuva saa ihmisen tulemaan tietoiseksi omasta ruumiistaan, joka on aina mukana riippumatta siitä, onko sitä peitetty kankaalla vai ei. Nykyihminen ikään kuin irtaantuu vartalostaan, sillä hyvin usein omaa vartaloa ajatellaan syömisen, seksin tai urheilun harrastamisen yhteydessä. Kuinka moni oikeasti miettii lähikaupan kassajonossa, että hei, mulla on terve ja kaunis kroppa, miksi hautaan sen vaatteiden alle, vaikka se on niin rakas? Minua henkilökohtaisesti askaruttaa myös se, miksi alastomat niityllä kirmaavat aikuiset mielletään vähäpäisiksi tai eroottiseen leffaan kuuluviksi, kun todennäköisesti varsin moni nauttisi tuulen sivelystä paljaalla iholla. Ei kai tarvitse olla LSD:tä käyttävä hippi antaakseen joskus vain mennä?

Ihanaa alastonkuvaa katsellessani ensimmäinen ajatus on: mistä löytyy tuollaista kauneutta? On pelottavaa tajuta, että neulepaitani ja farkkujeni altahan sitä löytyy - eri muodossa kuin edessäni olevassa kuvassa, mutta kauneutta kuitenkin. Onnistuneessa otoksessa ihminen sulautuu muuhun maailmaan saumattomasti, välissä ei ole pehmeää puuvillakangasta, on vain maailmankaikkeus ja ihminen, atomeista koostuva yksilö. Valo ja pinnat sulautuvat kuin kiehuva voi toisiinsa, solisluiden kaaret muodostavat sanoja, joita ei näe ilman että riisuutuu.

On kiehtovaa, kuinka montaa erilaista pintaa ihmisestä löytyy: iho on erilaista kainaloista kuin selästä tai huulista, rinnoissa se näyttää sametilta ja nenällä se kiiltää. Ihminen tuoksuu, tuntuu, kuuluu, maistuu. Jokainen kuvakulma luo uuden perspektiivin ihmisyyteen ja jokainen voikin kysyä itseltään, miksi on niin rumaa ja väärin katsella lumoutuneena toisen ihmisen lanteiden kaarevia muotoja tai takapuolen pyöreyttä. Kuvan tekijällä on tässä asiassa suuri vastuu, sillä hänen motiivinsa ovat selvästi nähtävissä jokaisessa otoksessa, jonka hän julkaisee. Itsetarkoituksellinen pornoistaminen on häpeällistä, sillä se vie meitä kauemmaksi perimmäisestä kauneudesta, josta kaikki saa alkunsa ja johon kaikki päättyy.

Niinhän se on - ruumiimme kanssa me aloitamme ja päätämme tämän maallisen matkamme ulkonäöstä, sukupuolesta tai elämänkatsomuksesta riippumatta.