Ilonpäiviä

Oletteko huomanneet, että joskus todella on sellaisia päiviä että (melkein) kaikki menee putkeen? Silloin elämä tuntuu mieluisalta, eivätkä eilisen murheet paina enää yhtä raskaina hartioita lysyyn kuin muutama hetki sitten. Tänään onnetar oli suonut kohdalleni sellaisen päivän.

Vaikka olenkin laiska ja hidas, kiire ja hoppu ovat ne seikat, jotka saavat vereni virtaamaan ja elämän maistumaan yhtä hyvältä kuin raikas vastapoimittu kirsikka. On mukava huomata, että tunnit vierähtävät ohitse nopeasti aiheuttamatta silti ylitsepääsemätöntä paniikkia. On eriasia kuluttaa elämänsä tuijottamalla eteensä ajattelematta mitään kuin elää joka hetki jokaisella solullaan ja olla hyödyksi.

Tänään en kyseenalaistanut työni mielekkyyttä tai asemaani tämän kulutusyhteiskunnan rattaissa, minä vain tein mitä piti ja yllätyksekseni nautin siitä. Edellisen virkkeen perusteella voisi luulla, että toimin kokopäiväisenä prostituoituna, mutta näin ei kuitenkaan, joidenkin pettymykseksi, ole. Työni on jotain paljon yksinkertaisempaa ja arkisempaa kuin maksullisen naisen työ, minä nimittäin tyrkytän päivät pitkät asiakkaille olematonta ammattitaitoani ja rahastan ihmisten ostamat tavarat kassalla maireasti hymyillen. Mikäli kaupalla on hiljaista, minun on lähes mahdotonta harjoittaa ammattiani, mutta voin melkein lyödä vetoa, että prostituoidulle löytyy aina jostakin yksi jos toinenkin tyydyttymätön pippeli. Ja ei, en tiedä miksi ajatukseni lähtivät jälleen kerran harhateille...

Anyway, elämme juuri tällaisten kaikki-on-ihan-hyvin -tyylisten päivien vuoksi. Toki toisinaan tuntuu siltä, että pahaa mieltä sisältäviä päiviä on enemmän kuin ilontäyteisiä, mutta en näe syytä, miksi hyviä hetkiä ei jaksaisi odottaa jonkin aikaa. Ne sisältävät niin moninkertaisesti enemmän energiaa kuin pahat päivät, että niiden voimalla jaksaa taas pitkään. Ainakin minun muistiini ne jättävät pitkäaikaisen jäljen, jota kutsutaan optimismiksi.