Millainen nainen olisin, jos saisin päättää.

Monissa muotiblogeissa on pyörinyt meemi siitä, millainen poika blogin pitäjä kuvittelisi olevansa. Koska olen niin kovin mielikuvituksekas ja uudistusmielinen, päätinkin kirjoittaa postauksen aiheesta millainen olisin täydellisenä naisena.

Kuluneena vuonna olen muuten tajunnut, että kauniin ulkokuoren ylläpitäminen vaatii suunnattomasti aikaa ja energiaa. Ei, en keksinyt hehkulamppua uudelleen, mutta olen huomannut, että suurimmalla osalla suomalaisista naisista ja tytöistä on harhakäsitys siitä, kuinka monta tuntia julkkisnaisten unelmakroppien ja -naamavärkkien eteen on tehty töitä ennen kameran eteen astumista. Tietysti tähän lisätään vielä taitavien kuvankäsittelijöiden kädenjälki.

Jos saisin päättää, olisin huoliteltu kaunotar. Sellainen, jonka käsi on rajauksia tehdessä vakaa ja värisilmä huulipunasävyjä valitessa erehtymätön. Tahtoisin olla uuttera ja aamuvirkku perfektionisti, joka jaksaisi herätä kahta tuntia aiemmin vain laittaakseen itseään. Mielestäni siinä, että huolehtii ulkonäöstään, ei ole mitään pahaa. Päin vastoin, sillä ihmiset tekevät sekunnin sadasosan aikana ensivaikutelmansa toisistaan pelkän ulkoisen olemuksen perusteella. Tämäkin on klisee, mutta kuten kuluneilla lausahduksilla tapa on, tässäkin piilee totuuden karvas siemen.

Vaikka haluaisin olla huoliteltu, en tahtoisi kuitenkaan olla kaavoihin kangistunut tosikko. Ihanneminä olisi avoin uusille asioille ja pyrkisi koko ajan kehittämään itseään uusiin suuntiin. Lisäksi olisin epäitsekäs ja rohkea, älykäs ja empaattinen. Todennäköisesti olisin nuoriin erikoistunut psykiatri tai kirurgi. Tarkan ja itsekurisen luonteeni lisäksi minulla olisi taito nauraa itselleni, ja vapaalle lähdettyäni osaisin jättää työmurheet taakseni ja nauttia ystävieni seurasta.

Harrastuksiini kuuluisi klassikkoromaanien lukeminen, kenties kunnallistason politiikka, monenlainen urheilu (vuosittainen maraton-juoksu, kuntosalia, spinningiä, laskuvarjohyppyä) ja matkailu perheeni kanssa. Vaikka olisin äiti, en muuttuisi rumiin verkkareihin pukeutuvaksi mammailijaksi, vaan olisin edelleen aviomieheni tulinen rakastajatar sekä kuunteleva olkapää ystävilleni. Minussa virtaisi koko elämäni ajan nuoruuden naiiviutta ja jaksaisin uskoa ihmisten perimmäiseen hyvyyteen. Lapseni oppisivat minulta suoraselkäisyyttä, huumorintajua ja empaattisuutta.

Mainitsematta jäivät vielä ainakin ekologiset arvot ja tasa-arvoisuuden korostamisen, mutta joskus sitä on osattava lopettaa, jottei postauksesta synny romaania :)