Yle FST5:ltä tulee dokumentti, joka käsittelee Afrikkaa ja sen sotia Klovnit ilman rajoja -järjestön näkökulmasta. Eniten kosketti kertomus afrikkalaisista mielenterveyspotilaista, joiden tilanne on erittäin kurja kuten arvata saattaa.

Tiedän itsekin kavahtavani oudosti käyttäytyviä ihmisiä ja aloin miettiä syitä siihen. Ehkä olen epävarma itsestäni? Pelkään erilailla toimivien henkilöiden vahingoittavan minua? Tulin siihen tulokseen, ettei toiminnan syillä ole niinkään väliä, vaan tärkeää on tiedostaa ongelma ja tahto muuttua. (Taisin juuri keksiä pyörän uudelleen, vai kuinka?)

Monesti huomaan syytteleväni mielenterveyden häiriöistä kärsiviä huomiohakuisuudesta ja tuomitsen heidän käytöksensä loukkaavana. Koska itselle on siunaantunut jokseenkin ehyt ja hallittavissa oleva mieli, on todella vaikeaa asettua sairaan ihmisen saappaisiin. Myönnän tämän silläkin uhalla, että leimaannun itsekkääksi ja kylmäksi ihmiseksi. Jälkimmäinen määritelmä päteekin joillain tapaa, sillä empatia on minulle vieras käsite; vaatii äärimmäistä tunneälyä pystyä samaistumaan ihmiseen, jonka ajatusmaailma tai aivojen rakenne eroaa huomattavasti omasta. Valitettavasti älylliset lahjani ovat todella rajalliset, joten joudun ponnistelemaan empaattisuuden eteen.

Empaattisimpia tapaamiani ihmisiä ovat poikaystäväni ja hänen äitinsä, alunperin lähihoitajaksi opiskellut isosiskoni sekä isäni. Heillä on sisäsyntyinen tarve tehdä muille hyvää jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Olen kuullut monia ylistäviä sanoja näistä ihmisistä ja yhdyn ylistäjien kuoroon täysin, vaikken mikään kehuja luonteeltani olekaan. Jännittävintä poikaystävässäni, "anopissani", sisaressani ja isässäni on, että he ovat muuten luonteiltaan toistensa vastakohdat. Lyhyesti kuvailtuna poikaystäväni on harkitseva matemaatikko, "anoppi" tunnontarkka äitihahmo, sisko perheen keskuudessa vähäsanainen maailmanmatkaaja ja isä kovaääninen esiintyjä. Empaattinen ja kiltti luonne siis voi piillä kenessä tahansa ikään (19-59v.) ja sukupuoleen katsomatta.

Tässäpä jokaiselle pähkinä purtavaksi: millä tavoin voisimme lisätä empaattisuutta ja toisista välittämistä ihan jokapäiväisessä elämässä? Tarvetta sille nimittäin olisi niin Suomessa kuin ulkomaillakin.