Perjantai tuli ja meni, mutta nyt olen taas kotoisasti koneeni ääressä leikkimässä angstileikkejä aiheesta "ei kannata tehdä mitään kun kaikki on huonosti". Jepp.
No, mulla sentään menee hyvin likaista tukkaa, palelevia varpaita ja pikkuflunssaista oloa lukuunottamatta. Armeijasta kotiutunut korpraali Å (jolle mun on pikaisesti keksittävä joku toinen nimitys) nimittäin päätti eilen nollata oikein kunnolla, ja on tällä hetkellä nukkumassa lievää alkoholimyrkytystä kropastaan pois. Juttu ei ole millään muotoa vakava, mutta allekirjoittanut sai eilen himpun verran tarpeekseen laattailun vierestä katsomisesta. Oksennuspelkoisen elämä ei ole helppoa, mutta niin vain rakkaus pisti kestämään kaikki aiheeseen kuuluvat hajuhaitatkin. Tosin keräilin hetken aikaa itseäni eri vessassa kuin missä herrani oli toimintonsa suorittanut. Siskontytön puklailut tuntuvan tästä lähtien mitättömiltä.
Muuta eilisillasta:
- ystävä J:n kanssa Guitar Heron pelaaminen oli mahtavaa
- täytin vatsani herkullisella pizzalla ja pastasalaatilla, josta en tuntunut saavan kyllikseni
- päivitin tietoni erinäisten puolituttujen parisuhdetilanteista (kyllä, silmäni näkevät kaiken!)
- ihmettelin sitä, miksi kotibileissä ihmiset (minä mukaan lukien) tuppautuvat tanssimaan pieneen, tunkkaiseen ja pimeään huoneeseen, vaikka muualla olisi paljon tilaa
- yritin pakottaa itseni juomaan J.P. Chenetin puolimakeaa valkkaria, mutta myönnettävä on, että se(kin) oli pahaa...
Ilta venyi melkein viiteen, kunnes yksi tuttu suostui ystävällisesti viemään minut, taintuneen miehekkeeni ja kaverini kotiin pientä maksua vastaan. Asiat olisivat toki voineet järjestyä paremminkin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kunhan jäsen Å taas tokenee.
CHRISTMAS IS COMING EARLY THIS YEAR
4 vuotta sitten
1 kommenttia:
Et sentään herännyt yöllä siihen, että mies yskii ja oksentaa tyynyllesi, eikä herää vaikka kuinka ravistat ja huudat? Näin meillä, eräs viikonloppu.. Miehet eivät tajua, kuinka pelottavaa voi olla, kun toista ei saa hereille.
Lähetä kommentti