Meinasi tulla tappelu maman kanssa tässä eräänä päivänä.
Olen aina ihaillut intialaisten naisten tyyliä (siis sitä, jota näkee esimerkiksi leffoissa). Kirkasväriset kankaat, kullankimallus, vahva meikki, hennatatuoinnit ja nenälävistykset ovat mielestäni jotain äärettömän hienoa, puhumattakaan fetismistäni otsaan laitettaviin bindeihin.
Istuimme olohuoneessa. Tv:ssä näkyi paljon koristautuneita intialaisnaisia.
Pohdin siinä sitten ääneen, miksei Suomessa voida näyttää samalta.
Äitini totesi, ettei kulttuuriimme kuulu näyttää sellaiselta.
Koska pyristelen edelleen hieman pitkäksi venähtäneen murrosiän kourissa, tuohduin mutsini umpimielisyydestä kuten kapinahenkisillä teineillä tapana on.
!#%@?! Miten niin "ei kuulu näyttää"? Eikö me asutakaan mielipiteenvapauden luvatussa maassa, Suomessa? Kuka sanelee sen, miltä meidän tulee näyttää ja millaista tyyliä noudattaa?!
Hetken aikaa olin valmis nousemaan barrikadeille pukeutumisenvapauden puolesta. ANARKIAA! RÄYHÄHENKEÄ! KYLLÄ!!
Mutta koska olen perin siveelliseksi koulittu juppiperheen kuopus (nyt menee sanaleikittely jo pikkuisen yli, en itsekään enää ymmärrä...), annoin asian olla ja itkupotkuraivari jäi väliin.
Nyt kun olen ehtinyt pyöritellä käymäämme kahden virkkeen dialogia edestakaisin mielessäni, tajusin, että minähän se tässä sotkussa olin alunperin Neiti Ahdaskatseinen, eikä äitini.
Miksi ihmeessä menin tunkemaan kaikki suomalaiset yhteen lokeroon?
Sorruin todella pahaan yleistykseen, sillä emmehän me katajaiset kansalaiset ole kuin yhdestä petäjästä veistettyjä. Anna pääni pantiksi siitä, että joukossamme on varmasti jo useampia hindunaisia, jotka kietovat vartensa värikkäisiin kankaisiin ja koristelevat kätensä hennalla naimisiin mennessään. Joten Suomessa varmasti voi toimia kuten Intiassakin.
Ja sokerina pohjalla ikioma ikuisuuspulmani: miksi oma pukeutumiseni on riippuvainen muiden tyylistä? Voisinhan minä hakea itselleni Delhistä mittatilaustyönä tehdyn silkkipuvun kaikissa riikinkukon sulkien väreissä, jos todella haluaisin. Tuskin kukaan uskaltaisi tulla rienaamaan, vaikka kyntäisinkin loskaisia katuja hennon pinkissä burkhan kaltaisessa vaateparressa monien muiden luottaessa edelleen karvavuorattuihin Crocseihin ja tuulta pitävään kankaaseen.
Äiti oli oikeassa. Kulttuuriimme ei kuulu samanlainen pynttäytyminen kuin Intiassa.
Mutta ei mama missään vaiheessa myöskään väittänyt, että valtaosa suomalaisista olisi optimaalisesti oikeassa pukeutuessaan hillitysti mustaan ja huomaamattomiin koruihin.
Näin se maailma laajenee. Kello kahdelta yöllä.
**
PS. Aww, eksyin selailemaan taas deitti-ilmoituksia ihan huvin ja urheilun vuoksi.
Onko enää mitään suloisempaa kuin mies, joka kuvaa itseään sanalla "hartiakas" useammin käytetyn "harteikkaan" sijaan ^__^
Probably not.
Olen aina ihaillut intialaisten naisten tyyliä (siis sitä, jota näkee esimerkiksi leffoissa). Kirkasväriset kankaat, kullankimallus, vahva meikki, hennatatuoinnit ja nenälävistykset ovat mielestäni jotain äärettömän hienoa, puhumattakaan fetismistäni otsaan laitettaviin bindeihin.
Istuimme olohuoneessa. Tv:ssä näkyi paljon koristautuneita intialaisnaisia.
Pohdin siinä sitten ääneen, miksei Suomessa voida näyttää samalta.
Äitini totesi, ettei kulttuuriimme kuulu näyttää sellaiselta.
Koska pyristelen edelleen hieman pitkäksi venähtäneen murrosiän kourissa, tuohduin mutsini umpimielisyydestä kuten kapinahenkisillä teineillä tapana on.
!#%@?! Miten niin "ei kuulu näyttää"? Eikö me asutakaan mielipiteenvapauden luvatussa maassa, Suomessa? Kuka sanelee sen, miltä meidän tulee näyttää ja millaista tyyliä noudattaa?!
Hetken aikaa olin valmis nousemaan barrikadeille pukeutumisenvapauden puolesta. ANARKIAA! RÄYHÄHENKEÄ! KYLLÄ!!
Mutta koska olen perin siveelliseksi koulittu juppiperheen kuopus (nyt menee sanaleikittely jo pikkuisen yli, en itsekään enää ymmärrä...), annoin asian olla ja itkupotkuraivari jäi väliin.
Nyt kun olen ehtinyt pyöritellä käymäämme kahden virkkeen dialogia edestakaisin mielessäni, tajusin, että minähän se tässä sotkussa olin alunperin Neiti Ahdaskatseinen, eikä äitini.
Miksi ihmeessä menin tunkemaan kaikki suomalaiset yhteen lokeroon?
Sorruin todella pahaan yleistykseen, sillä emmehän me katajaiset kansalaiset ole kuin yhdestä petäjästä veistettyjä. Anna pääni pantiksi siitä, että joukossamme on varmasti jo useampia hindunaisia, jotka kietovat vartensa värikkäisiin kankaisiin ja koristelevat kätensä hennalla naimisiin mennessään. Joten Suomessa varmasti voi toimia kuten Intiassakin.
Ja sokerina pohjalla ikioma ikuisuuspulmani: miksi oma pukeutumiseni on riippuvainen muiden tyylistä? Voisinhan minä hakea itselleni Delhistä mittatilaustyönä tehdyn silkkipuvun kaikissa riikinkukon sulkien väreissä, jos todella haluaisin. Tuskin kukaan uskaltaisi tulla rienaamaan, vaikka kyntäisinkin loskaisia katuja hennon pinkissä burkhan kaltaisessa vaateparressa monien muiden luottaessa edelleen karvavuorattuihin Crocseihin ja tuulta pitävään kankaaseen.
Äiti oli oikeassa. Kulttuuriimme ei kuulu samanlainen pynttäytyminen kuin Intiassa.
Mutta ei mama missään vaiheessa myöskään väittänyt, että valtaosa suomalaisista olisi optimaalisesti oikeassa pukeutuessaan hillitysti mustaan ja huomaamattomiin koruihin.
Näin se maailma laajenee. Kello kahdelta yöllä.
**
PS. Aww, eksyin selailemaan taas deitti-ilmoituksia ihan huvin ja urheilun vuoksi.
Onko enää mitään suloisempaa kuin mies, joka kuvaa itseään sanalla "hartiakas" useammin käytetyn "harteikkaan" sijaan ^__^
Probably not.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti