Tuesday, niin kuin ne tapaavat sanoa Englannin suunnalla

Tämänpäiväinen postaukseni ei käsittele brittejä (vaikka hekotinkin taas ääneen yhdelle typerälle saarivaltakunnan hassuttelusarjalle, siinä oli kaksi naispoliisia, jotka saivat potkut). Minun erikoisalaani ovat nähkääs otsikot, joilla ei ole sitten mitään tekemistä itse tekstin sisällön kanssa. Muun muassa tästä syystä toimittajahaaveeni ei tule koskaan toteutumaan. (Eikä se oikeasti ikinä minun haaveeni ollut. Allekirjoittanut on halunnut esimerkiksi kirjailijaksi, näyttelijäksi, näytelmäkirjailijaksi ja prinsessaksi, mutta unelmat journalistin työstä on iskostanut päähäni jokin ulkopuolinen taho, kuten vaikkapa sellainen taruolento kuin vahvatahtoinen isosisko. Taruolento siksi, ettei sisareni oikeasti ole jääräpäinen, vaan minä olen hanttiinpanematon vässykkä. Tulevaisuutenne on minun käsissäni, eikös olekin hienoa, suuret ikäluokat, ohoi?)

Niin. Mitähän asiaa mulla oli.

Jaa, joo!

Kuten olen jo sadat kerrat mesonnut, joku puusilmäinen ja värisokea humanoidi 80-luvulta on täyttänyt vaatekaappini mitä ihmeellisimmillä rievuilla. Noh, jos jokin korkeampi voima katsoo tänne päin kerrankin armeliaasti, aloitan syksyllä opinnot, ja siitä ainoasta syystä minun on pitänyt ryhtyä säästökuurille jo noin 2536 kertaa vuoden aikana. And failed every f***ing time.

Lyhyestä virsi helekutin nätti, MY POINT WAS (kokoan itseni ihan kohta, lupaan), jotta yritän olla ostamatta uusia vaatteita. Tai koitan ostaa mahdollisimman harvoin ja vähän.

Jottei tehtävä kaatuisi samoin tein omaan mahdottomuuteensa, kehitin itselleni mantran, jonka olen bongannut joskus jostakin blogista. Hehe.

Se kuuluu näin: "Tee tutkimusmatka omaan vaatekaappiisi. Yhdistele vanhoja vaatteitasi uusilla tavoilla ja asusta ne omilla koruillasi."

Ihan varmaan jonku muotisuunnittelijan, niinku esim. Karl Marxin slougani, ihan sikahyvä! Toimii todellaki! Silhän oli se mallistoki hooetämmäl.

Läppä on huonoa, kello on paljon ja, mikä pahinta, tekstiä on paljon, joten laitetaanpa loppuun pari kuvaa.

Yhdistin ikivanhan Espritin t-paidan melko uuteen Vero Modan ale-liiviin. Asustin metallihelmillä, jotka on ostettu markkinoilta vuonna nolla.
Housuja ei ollut. Kuka niitä himassa kaipaa.

Otsatukkani on perin ongelmallinen, joten päädyin kähertämään sitä.
Hmm.
Farrah Fawcett *SIISseCHARLIENenkeliNAINEN* oli toki aikansa hiusikoni, mutta... Ei näin.
Mä kun halusin hiuksiini vähän völyymiä.
Tulikin sitten oikein kunnon heitto.