Despite your looks, you can be adorable.

Edelliseen tekstiini viitaten, katsoin äsken TV Viideltä/Voicelta ohjelman, joka todisti faktaksi väitteen, ettei ulkonäöllä ja elämänasenteella ole juuri mitään tekemistä keskenään. Ohjelma kuuluu Salaisuuksia naisista -sarjaan, jossa on tähän mennessä esitelty ainakin tatuointeja ja eroottista painimista rakastavia naisia.

Noh, tämän illan jaksossa käsiteltiin painoa, kokoa ja ylipäänsä keskivertokansalaisista eroavaa ulkonäköä. Ohjelmassa oli pari lyhytkasvuista, yksi 190 senttinen ja pari yli satakiloista naista. Koska olen viettänyt suurimman osan murroiästäni Nelosen 4D-dokumentteja toljottaen, odotin ohjelmalta tietenkin nyyhkytarinoita ja roisia tirkistelynhaluni tyydytystä.

En voi väittää, etteikö ohjelmaa olisi suunniteltu juurikin tällaisia allekirjoittaneen kaltaisia sairaalloisen uteliaita tapauksia varten, mutta 4D:ihin verrattuna Salaisuuksia naisista -sarja on jollain tapaa neutraalimpi ja vähemmän shokeeraushakuinen - siis jos ei lasketa esim. vauvafetististejä käsitellyttä jaksoa. Anyhow, tämän iltainen jakso sai hymyn kareilemaan huulillani ja himmeän, hitaasti heräävän energiasäästölampun syttymään pääni päällä.

Otetaanpa esimerkiksi jakson isokokoiset naiset, joiden nimiä en kuollaksenikaan muista. He molemmat olivat ulkoisesti varsin tyrmääviä tapauksia vaatteineen, meikkeineen ja kampauksineen. Tästä kaksikosta huokui itsevarmuutta ja elämäniloa enemmän kuin suuresta osasta heitä kolme kertaa pienemmistä naisista. Kaiken lisäksi tämä näpsäkkä parivaljakko oli pistänyt viisaat päänsä yhteen ja perustanut isokokoisille naisille oman klubin nimeltään Bounce. Klubilla kuvatuissa pätkissä näkyi kymmeniä ylipainoisia tyttöjä ja naisia, jotka tanssivat musiikin tahtiin hymy korvissa tai siemailivat drinkkejä värikkäissä, jopa todella paljastavissa topeissaan! Ei puhettakaan allien piilottelusta tai vatsakumpareen häpeämisestä, vaan puhdasta elämäniloa. En ole koskaan törmännyt Suomen baareissa vastaavanlaiseen iloitteluun, mutta ehkä olen käynyt vain väärissä paikoissa...

Jaksossa lyhytkasvuisia naisia edusti pirteä tehopakkaus April. Ja kun sanon "pirteä tehopakkaus", en tarkoita ärsyttävää ylienergistä höpöttäjää, vaan työhönsä kunnianhimoisesti suhtautuvaa uskottavaa naista. April koulutti työpaikassaan uusia työntekijöitä ja toimi myös firman helpdeskissä. Kuten moni ohjelmassa haastateltu sanoikin, Aprilin asenne ja luonne tuli heille täytenä yllätyksenä. Pienestä, suojeluvaiston herättävästä ihmisestä kuoriutui ensimmäisen tapaamiskerran aikana itsenäinen, fiksu ja sanavalmis nainen, joka piti myös flirttailusta.

Ja miksi päätin avautua tästä aiheesta hieman ennen puolta yötä maanantai-iltana? Ensiksikin, olen 174 senttinen keskivertotyttö, jolla on M:n ylioppilastodistus, poikaystävä eikä terveydessä juuri moitteen sijaa. Ja silti, silti valitan joka päivä miten elämä on vaikeaa ja perseestä. Got it?

No, nämä edellä mainitsemani naiset, jotka mielletään usein liian lihaviksi tai liian lyhyiksi, joiden ulkonäkö aiheuttaa ihmisille ahdasmielisiä ennakkoluuloja yhden katseen perusteella, ovat yhteisönsä rakastetuimpia henkilöitä. Heillä on mielekäs elämä, terve itsetunto ja liuta ystäviä.

Monesti sanotaan, että on tyydyttävä siihen mitä on saanut. Niin nämä naiset ovat tehneetkin, ja siitä he ovat voineet ponnistaa seuraavalle tasolle. He ovat vaikuttaneet omalla asenteellaan elämänsä suuntaan ja saaneet haluamansa. Tai ehkäpä jopa vielä enemmän.