Blondi angstaa yössä, part 1

Jos ketuttaa,

sääntö numero 1: Älä katso kuvia, joissa näytät hyvältä ja joissa hiusten värisi on eri kuin v-tutushetkellä.

Paluuni blondiksi ei saanut lähipiirissäni aikaiseksi riemunkiljahduksia, ellei poikaystäväni hyväksyvää murahdusta lasketa. Päin vastoin, kuulin muutaman "näytät paremmalta tummahiuksisena" -kommentin.

Hiusten vaalentaminen oli osaksi järkiperäinen ratkaisu: tummassa tukassa vaalea tyvikavu aiheuttaa ei-toivotun kaljuefektin, joten kampaajalla oli käytävä usein. Tumma hiustenväri tuntui vaativan myös meikiltä enemmän (vaikka muutama meikitön kuva tummalta ajaltani todistaakin päinvastaista - nykyinen vaalea kuontaloni tekee maidonvalkeasta hipiästäni itseasiassa valjumman näköisen).

Vuoden alussa päätin päättää tumman kauteni ja uhrata kiiltävän, hyväkuntoisen tukkani säälimättömälle vetyperoksidi-jumalalle. Vaalennusprosessi vaati muutaman kuukauden ja kaksi kampaajakäyntiä, tuloksena entistä lyhyempi ja rutkasti vaaleampi hiuspehko.

Väriin totuttelu ei vienyt kauaa, sillä olinhan ollut suurimman osan elämästäni blondi, mutta ihmisten reaktiot ensimmäistä kertaa kohdatessa hämmensivät. Työkaverini olivat oppineet tuntemaan minut tummana, samoin muutama muu uusi tuttavuus. Vanhat kaverini taas olivat selvästi iloinneet brunetesta aikakaudestani, sillä blondausprosessini jälkeen he tuntuivat välttelevän katsettani, kun puheenaiheeksi nousi hiukset.

Olen kaiken kaikkiaan hyvin epävarma ulkomuodostani, oli sitten kyse vatsaseudun kiinteydestä, hiusten väristä tai vaatteiden istuvuudesta. Näin ollen hiusvärikriiseily on mitä hedelmällisintä maaperää loputtomalle angstaamiselle kuolettavan tylsinä perjantai-iltoina.

Tänään menin avaamaan väärän kuvakansion. Pian ruudusta tuijottivat takaisin omat onnellisesti hymyilevät kasvoni. Kuva oli otettu muutamia kuukausia sitten, kun kasvojani kehystivät vielä tummanpunaiset hiukset. Olin elinvoimainen, näytin hoikemmalta.

Ketutukseni maksimoitui silmänräpäyksessä. Kuka v-ttu on niin typerä, että keksii haluta olevansa blondi juuri silloin, kun näyttää tummahiuksisena aivan mielettömän hyvältä?! No, jos ei nyt ihan 'mielettömän' tai edes 'hyvältä', niin ainakin erittäin siedettävältä.

Ja täällä minä istun, blondissa Beatles-henkisessä pottatukassa, turvonneena kuin mummon pullataikina, likaisissa verkkareissa perjantai-iltana. Miten mikään voi mennä näin pieleen, kysyn vaan...