Life is sweet and so are you

Tämä viikko on ollut kerrassaan loistava. Pelkään hyvän fiiliksen ennustavan huonoa onnea ensi viikolle, joilloin pitäisi saapua tieto siitä, pääsenkö haluamaani kouluun, mutta ei siitä sen enempää nyt. Nyt on nimittäin pakko hehkuttaa!

Ensinnäkin ruoan puolesta viikko on ollut varsin hulppea. Olen syönyt ehkäpä maailman parasta lohisalaattia, jossa oli tonnaria, kuivattua sipulia ja kananmunaa. Olisin voinut kuolla siihen paikkaan ollen onnellisempi kuin pitkiin, pitkiin aikoihin. Lauantaina, eli eilen, ruokaorgasmin aiheutti vuosisadan nälän selättänyt Chico'sin valkosipulihampurilainen - onneksi kieltäydyin tällä kertaa menemästä Hesburgeriin, vaikka ruokaa saikin odottaa ikuisuudelta tuntuneen ajan. Tänään sunnuntaina hengailin Maailma kylässä -festareilla mm. friteerattuja ruokabanaaneja, kanavartaita ja kananuudelia ahmien. Aurinko, Ruoka ja Rakkaat, niistä se elämänilo koostuu.

Syömisen lisäksi käväisin tällä viikolla töissä hankkimassa hieman taskurahaa, joka tulikin jo tuhlattua moninkertaisesti alusvaatteisiin (La Senza Lingerie, I'm in love!) sekä H&M:n hiuskukkiin, joita aloin himota hullun lailla nähtyäni ne kerran Pink Chihun blogissa. Myös sukka- ja t-paitakokoelmani kasvoivat pikaisen shoppailukierroksen tuloksena.

Erityisen viikosta teki myös se, että saimme vihdoin käytyä Å:n kanssa leffassa. Ajankohta määräytyi joululahjaksi saamiemme lahjakorttien viimeisen voimassaolopäivän mukaan, ja elokuvaksi valikoitui noin miljoonalla pystillä palkittu Slumdog Millionaire/Slummien miljonääri. Totesimme yksissä tuumin, ettei kyseinen raina yllä kaikkien aikojen parhaimmaksi leffaksi, vaikka se ihan hyvä olikin. Mielestäni elokuvan alun ja lopun tunnelmat olivat turhan paljon ristiriidassa keskenään, eikä bollywoodin ja länsimaisen elokuvateollisuuden yhdistäminen aivan toiminut. En ymmärrä myöskään sitä, ettei satojen miljoonien lipputuloilla saada kohennettua parin lapsitähden asuinoloja edes hieman, mutta leffan aikuinen naispääosan esittäjä Freida Pinto poseeraa lehtikuvissa leveästi hymyillen ties missä dolce&gabbanoissaan...

Hei.
Tästä piti tulla kerrankin positiivinen postaus.
Kai se on sitten munkin jo myönnettävä, ettei parin muovisen hiuskukan ostaminen päihitä uutisarvossaan Intian slummien kurjuutta.
Pöh...