Jap. Jap. Japujapujap.

Perjantaista asti oon menny tukka putkella niukalla ruokavaliolla. Siitä huolimatta vatsanseutu pömpöttää, miksi? Why-o-why. Ehkäpä siksi, että oon vetäny sokeria ja vaaleaa leipää majoneesilla... Sain ainakin pääsykokeissa hyvän kuvan ammattikorkeakoulujen ruokatarjonnasta: patonkipussin päällä luki selvin kirjaimin kinkku-kananmuna, mutta välistä löytyi paahtopaistia, suolakurkkuja ja sitä jo mainittua majoneesia. How cool is that. (Meinasin jo alkaa paasata, miten vegelle tuo yllätyssisältö ois ollut kurja, mutta onneksi tajusin ajoissa, ettei kinkku taida kuulua ihan normaalisti vegetaristin ruokavalioon...)

Sain lauantain Viikatteen keikasta ja sunnuntain Selloilupäivästä muistoksi mojovat rakot varpaisiini. Leikin leidiä ja hippaloin korollisissa saapikaissa hela veckoslutet. Tänään suunnistin pääsykokeisiin onneksi lättäpohjakengissä, kiitos isäni järkipuheiden. No mutta hei, kuka niitä varpahia kaipaa, kun Amerikassakin jo murretaan jalan rustot, jotta koivet mahtuvat Jimmy Choon kenkiin. Varmaan ihan kivutonta puuhaa, kun pelkkä rikkimennyt ihokin voi olla aivan *PIIP* kipeä.

Kuningas Å on seuraavat 12 päivää metsäleirillä, ja kuin lohdutukseksi posti toi tänään CherryCulturen paketin. Tilaisin niin mielelläni tutuillenikin kosmetiikkaa vaikkapa joululahjaksi, mutta he eivät harmikseni moisesta turhamaisuudesta piittaa. Onkin aika saakutin ekologista tilata mukahalpoja meikkejä Atlantin toiselta puolelta. Ihan kiva ettei blogini ole nykyistä suositumpi, muuten saattaisin joutua jonkin aktivistiryhmittymän terrorin kohteeksi ("Ääk, ne veti mun huulikiillot vessanpöntöstä alas!").

Kahden pääsykoepäivän ja mukavan viikonlopun aikana aloin jo tottua siihen miellyttävään ajatukseen, että töissä käyminen olisi vain pahaa unta. Tahtoisin niin kovasti homehtua johonkin tunkkaiseen luokkaan tilastomatematiikan kirjojen kanssa, vaikka tosiaan matemaattinen päättelykyky aivoistani puuttuukin. Haluan päästä valittamaan taas koulujutuista, jotka vievät kaiken vapaa-aikani! Voi kun tapahtuisi ihme ja pääsisin tammikuussa opiskelemaan. Aww, olisin jo niin valmis.

Vielä on otettava kantaa suomalaisten alkoholikulttuuriin. Viikonloppuna yöhampurilaiselle tallustellessa joka talon nurkalla haisi urea, bongasinpa myös valtaisan oksennuksen eräiden portaiden yläpäästä samalla, kun vähän matkan päästä kuului kakomisen ääniä. Ei näin, kaverit.