Johan noita juntinnäköisiä imagolaseja on ollut netti puoli vuotta pullollaan, mutta vasta nyt minäkin haluaisin sellaiset. En tiedä mitään siistimpää kuin näyttää Woody Allenin serkkutytöltä! Vai...?
Uudet trendit ovat pelottavia, sen tietää lähes jokainen normaalilla itsesuojeluvaistolla varustettu kaduntallaaja. Tällä hetkellä NOT!-listallani ovat edelleen vyötäröfarkut sekä UGGit, vaikka aika moni jo vannookin niiden nimeen. Monen vaatteen kohdalla mielipiteeni neutralisoituvat ajan mittaan, ja pian huomaankin omistavani esimerkiksi kireät pillifarkut, vaikka aluksi reiteni näyttivätkin valtavilta niissä.
En tiedä kumpi on loppuen lopuksi pelottavampaa, valtavirrasta poikkeaminen vai muoti-ilmiöille itsensä uhraaminen. Kai tekin olette joskus nauraneet vanhempienne nuoruuskuville, joissa isällä on hassut viikset ja takatukka? Toisaalta, miksi ottaa itsensä niin kovin vakavasti? Elämä on usein ankeaa pelkästään Suomen sääolojen vuoksi, joten itselleen nauraminen saattaisi olla ihan miellyttävää vaihtelua suunmutristelulle. Monelle suomalaiselle pukeutuminen on todellinen akilleen kantapää, arka paikka. Minä olen yksi heistä.
Olen saanut kommentteja pukeutumisestani ala-asteesta asti, niin tytöiltä kuin pojiltakin. Koska olen luonteeltani lannistuja, en osannut kääntää muiden tyhmiä sanoja vahvuudekseni, vaan jäin rypemään niissä. Hautasin monet rakastamani vaatteet kaappini perälle, sillä itsetuntoni ei kestänyt naljailua. Pitkään pukeuduinkin farkkuihin ja neuleisiin, koska niin en erottunut muista. Yhä nykyäänkin vedän ne päälleni hälyttävän usein, vaikka tuskin enää kukaan tulisi sanomaan minulle, että onpa sulla "hieno" hame. On jännä, miten monien vuosien takaiset kommentit jäytävät itsevarmuutta edelleen.
Ihannoin supernaisellista tyyliä, runsaita helmoja ja kopisevia korkoja. Ehdotinkin yksi ilta, että murtautuisimme poikaystäväni kanssa converting vegetariansin Heidin asuntoon ja anastaisimme hänen vaatekaappinsa sisällön - ajatus tuntui kuninkaalliselta, kunnes tajusin, etteivät Heidin vaatteet todennäköisesti mahtuisi päälleni. Too bad. Lisäksi kuulun niihin 95 prosenttiin naisväestöstä, joka on tottunut käyttämään hamosia ja hienoja kenkiä vain juhlissa. Kynnys muuttua ihanteensa kaltaiseksi onkin yllättäen todella korkea! Tarkoituksena olisi nimittäin päästä neuletakki/huppari + rähjäiset farkut -tyylistä kokonaan eroon (sairastelupäiviä ei lasketa).
Miksi pukeutuminen on niin vakava asia?
Miksi vanhat asiat jäävät vaivaamaan mieltä vielä vuosienkin päästä?
CHRISTMAS IS COMING EARLY THIS YEAR
4 vuotta sitten
2 kommenttia:
Mullakin inhokkien listalla on edelleen uggsit, UH! Oikeastaan mulla on aika montakin trendijuttua, joista en vaan tykkää, mutta muiden päällä moni juttu näyttää kyllä hyvältä. :-)
Ehkä ne ikävät asiat jäävät niin kovin kiinni, koska ne ovat osuneet niin arkaan paikkaan.
Minä nousee vieläkin karvat pystyyn, kun joku arvostelee ulkonäköäni..
Koskaan ei ole myöhäistä ruveta pukeutumaan naisellisesti! Minä olen pian 22 ja viime kesänä uskaltauduin ensimmäistä kertaa vuosikausiin käyttämään mekkoja. =)
Lähetä kommentti