It's a whole new week! Yippee!

Tervehdys toverit!

Kommunistissävytteisen alun jälkeen onkin näppärä kääntää samoin tein katse kohti länttä ja sen kaiken musertavaa kapitalistista touhua. Kamraterna, pankkitilini tyhjeni taas!

Well, well, iltapäivällä lähdin hakemaan pääsykoekirjoja lähimmästä kaupungista. Samaisella reissulla matkaani tarttui mm. Demi-lehti (yep, henkinen ikäni on ~13) sekä seuraavat putelit ja purnukat täynnä kaunistavaa/nuorentavaa ikuisen elämän eliksiiriä (kiltit, anokaa minulle elinikäinen porttikielto kaikkiin Suomen Emotioneihin!):


Lähdin hakemaan siis kasvovoidetta (käytän aina sanaa naamarasva, mutta se ei taida tehdä oikeutta käyttämilleni tuotteille), jonka ostinkin. Myyjän suositteleman Frantsilan Kehäkukka-voiteen lisäksi kiikutin kassalle tarjousdödöjä, yhteishinta 5 ekua, ei vain voinut vastustaa, Diorin TARJOUShuulikiillon sekä Kanebon TARJOUSHINTAISEN huulitökötin (juu, tästä termistä Kanebon edustajat varmasti riemastuvat! Shoot me, ylikäytän sulkuja taas). Kadutti jo ostohetkellä. Meinasin jättää molemmat huulimeikit ostamatta, mutta sydämeni oli särkyä pelkästä moisen teon ajattelemisesta. Joku rakastaa kenkiä ja hamstraa niitä satoja pareja, mulla taas on laatikoittain huulipunia, -rasvoja ja -kiiltoja. Tästä touhusta on rationaalisuus kaukana, mä oonki enemmän niinQ tunneihminen, ju nou?

Shop... kirjanhakureissulta suunnistin kuntosalille. Olin ollut aamusta alkaen hyvällä tuulella ja tervehdin salin omistajaa epä-ässämäisen pirteästi. Treeni sujuikin lähes moitteettomasti ja poltin 700 kilokaloria. Siisteintä oli kuitenkin puhista peilin edessä kahden kilon käsipainojen kanssa ja nähdä, kuinka rintalihakset pullistuvat :D Elämän pieniä riemuja.

Elämä on ihanaa, mutta v-mäisintä on se, että tietää, ettei se ole aina näin mahtavaa. Esimerkiksi rahat loppuvat joskus, ja saattaa olla, että hukun jonain päivänä kaiken turhan roinan keskelle.

Sitä odotellessa, ciao!