Ärrin murrin -maanantai

Luin taas vaikuttuneena erästä blogia. Paljon soljuvaa, näppärää tekstiä, ei kuvia päivän kosmetiikkaostoksista tai julkkisten vaatteista. Asiaa, vahvoja, perusteltuja mielipiteitä.

Aloin miettiä, miksen enää itse saa aikaseksi kirjoittaa pitkiä postauksia muistakin aiheista kuin pinnallisista katsauksista ei-tärkeisiin asioihin. (Voi vee mikä lause.)

Asiahan on niin, etten ole hyvä esimerkiksi väittelyssä siksi, koska en osaa perustella kantaani. Minut on helppo saada kiinni ajatusvirheestä, esimerkiksi kehäpäättelystä. Myöskään ajatuskatkot eivät ole minulle vieraita.

Lisäksi minulla ei ole pysyvää mielipidettä mistään. Kun on niinkin tunteellinen ja ailahtelevainen kuin minä, ei voi olettaa, että edellispäivän karkkilakko jatkuisi vielä seuraavanakin päivänä. Ensiksi tallustelen pehmeiden untuvapilvien päällä, joista sitten ennemmin tai myöhemmin putoan kovalla vauhdilla alas. Idealismi muuttuu hyvinkin pian inhorealismiksi.

Olisi toki hienoa, jos osaisin hyödyntää tätä kevyesti maanis-depressiivisyyden kaltaista taipumustani luovasti, esimerkiksi kirjoittamalla. Nuorempana rustasin kaiken, mitä mielessäni liikkui, paperille, mutta olen laiskistunut ja itsekritiikkini koventunut. Annan aivojeni kohmettua katsomalla pelkkiä saippuasarjoja ja lukemalla Amppareista ainoastaan turhanpäiväisimmät julkkisjuorut. Välivuosi on tehnyt tepposet: ennestäänkin itseni älyllinen haastaminen oli vaikeaa, mutta nyt se tuntuu jo miltei mahdottomalta.

Muutaman kuukauden tavoitteeni olisi oppia äidinkielen perusteet ja kehittyä kirjoittajana rutkasti. Pyydän jo nyt anteeksi seuraavaa, mutta esimerkiksi monien muotibloggaajien tekstejä lukiessa kirjoittaminen ei kehity, vaan todennäköisesti taantuu järkyttävän huonolle tasolle. Jopa päivittäin lukemieni blogien joukossa on sellaisia tapauksia, joiden tekstejä lukiessa otsauurteet syvenevät. Ymmärrän kyllä, että monet stressaantuvat sanojen kirjoitusasun arvostelusta, mutta mielestäni jollekin tasolle olisi yllettävä, jotta ansaitsee paikkansa luetuimpien blogien listalla ja jonkinlaisena nuorten esikuvana. Itsekään en osaa pilkuttaa tai tiedä kaikkia yhdyssanoja, mutta monien teksteistä paistaa läpi välinpitämättömyys oikeinkirjoitusta kohtaan. Such a shame.

En tarkoita, että blogitekstit tulisi kirjoittaa kokonaan kirjakielellä. Mutta jonkinlainen vaivannäkö olisi suotavaa.

Jotta tämä kirjoitus ei menisi täysin pata kattilaa soimaa -tyyppiseksi urpoiluksi, annankin erityismaininnan loistaville blogeille, jotka pelkällä tekstillään koukuttavat lukijansa. Ei kuvakollaaseja nettikauppojen kevään mallistosta tai fotoja omasta nassusta, vaan tiukkaa tekstiä!

Capricious ja Brim, olette korvaamattomia persoonia blogimaailmassa. Kiitos, kun jaksatte päivittää blogianne ahkerasti ja pysytte uskollisina omalle tyylillenne.