Mautonta uutisointia ahdistavasta aiheesta

Olin eilen tuuraamassa sairaslomalaista entisessä/nykyisessä kausittaisessa työpaikassani. Kahvitauolla lööppilehtiä selatessani mieleeni nousi vääjäämättä kysymys median vastuusta.

Eräässä iltapäivälehdessä oli aukeaman kokoinen juttu vesikidutuksesta. Jutun uutinen taisi olla se, että Condoleezza Rice oli Yhdysvalloissa ensimmäinen, joka hyväksyi vesikidutuksen lailliseksi kuulustelukeinoksi. En ole ihan varma tästä, sillä huomioni kiinnittyi jutun arveluttaviin kuviin ja kuvateksteihin eikä niinkään itse tekstiin.

Juttua koristi piirroksia, jotka havainnollistivat sitä, miten vesikidutus toimii. Ensimmäisessä kuvassa mies makasi kahlittuna selällään kangas kasvojensa päällä, kun toinen mies kaatoi ämpäristä vettä aikaisemmin mainitun kasvoille. Mielestäni ajatus pelkästä kankaasta kasvoille väkisin laitettuna on ahdistava, sillä jokainen varmasti tietää, miten pian esimerkiksi tiiviin peiton alla loppuu happi, ja miten käy, jos happea ei saa.

Lisäksi lehdessä havainnollistettiin ihmisen pään ja nielun poikkileikkauspiirroksella sitä, millä tavoin kasvojen päälle kaadettu vesi aiheuttaa kakomisrefleksin ja tukehtumisen tunteen. En jaksanut perehtyä seliteteksteihin kovin tarkkaan, sillä mielessäni pyöri vain, miten kuvottavaksi kyseisen jutun lukeminen oloni sai. Olen aika herkkä visuaalisille ärsykkeille niin hyvässä kuin pahassakin, esimerkiksi kauhuleffan katsomisen jälkeen pelkään pimeää kuukausien ajan ja verikoetta otettaessa liikun jossakin hämärän rajamailla, jos satun näkemään näyteneulen pureutuvan ihoni alle.

Olen sitä mieltä, että tämä iltapäivälehden juttu vesikidutuksesta ylitti hyvän maun rajan. Mielestäni olisi vallan mainiosti riittänyt sivullinen tekstiä ja kuva Condi Ricen hymyilevästä nassusta, yksityiskohtainen selonteko kuvine päivineen oli liikaa. Toki ymmärrän, että tämän lajin lehdistön päämäärä on kohahduttaminen, mutta minusta harmittomampaa on tehdä etusivun juttu Nykäsen parikymppisestä tyttöystävästä kuin hirvittävästi kidutustekniikasta, jota CIA:n kokeneimmatkin agentit kestävät vain 12-14 sekuntia...

Fakta on, että iltapäivälehtiä lukevat kaikenlaiset ihmiset ja sen takia olisi mietittävä tarkkaan, mitä ja miten kyseisissä lehdissä kirjoitetaan. Olen pahimman laatuinen pessimisti ja herkkiskin vielä, mutta miettikääpä, jos lehdissä aletaan kuukauden päästä kauhistella, kuinka pääkaupunkiseudulla koulukiusaus on saanut entistä sadistisempia puolia, "teinitytöt kiduttivat koulukaveriaan vedellä saadakseen rahaa".

Mielestäni jotakin voi jättää lukijankin varaan; mikäli vesikidutuksesta haluaa lisätietoa, sitä varmasti netistä etsimällä löytää. Kaikkea ei tarvitse läväyttää viattoman kahvituntilaisen silmien eteen, itse olisin nimittäin sivuuttanut jutun, elleivät mainitsemani piirrokset olisi herättäneet huomiotani.